Plagiointi on toisen henkilön tuottaman sisällön kopioimista sellaisenaan ja esittämistä omana tuotoksenaan. Plagiointia voi olla myös idean varastaminen, vaikka alkuperäistä ideaa muokkailtaisiin edelleen. Tässä kohdalla raja ei ole selvä. Ideoilla ei ole tekijänoikeussuojaa. Toisen tekstiä saa lainata, kun lainauksen välittömässä yhteydessä esitetään alkuperäinen lähde ja lainaus erotetaan tekijän omasta tekstistä. Koulussa ei saa koostaa omaa oppimistehtävää tai tutkielmaa verkosta leikkaa-liimaa-menetelmällä. Plagiointia on myös se, että esittää omana työnä vieraasta kielestä käännetyn tekstin. Ilman lähdemerkintöjä tällainen tuotos on aina rikkomus.

Mitä tapahtuu, jos kopioit koulutyösi? Opettaja pääsee aika usein verkkoplagioinnin jäljille. Kielellinen ilmaisu ja tekstin rakenteet paljastavat helposti plagioinnin. Suuri ero edellisiin tuotoksiin herättää epäluuloja. Ja tekstikatkelman avulla osaa opettajakin googlettaa lähteen. Plagiointi on ankarasti rangaistu ja johtaa työn sekä mahdollisesti koko kurssin hylkäämiseen. (Älä myöskään koskaan palauta jonkun toisen tekemää työtä omissa nimissäsi.) Kun kerrot lähteet ja merkitset lainaukset, toimit oikein. Mitään tekstiä ei kuitenkaan saa rakentaa pelkkien lainausten varaan. Oma ajattelu ja ymmärrys on tärkeää, eikä se kehity copy-paste-opiskelulla. Miten lähteitä saa käyttää? Tutkielmissa ja esitelmissä käytetään lähteinä mm. kirjoja, lehtiä ja Internetiä. Näistä voi ottaa suoria lainauksia eli sitaatteja luvallisesti, kun lainaus erotetaan muusta tekstistä (esimerkiksi lainausmerkeillä) sekä tekijän nimi ja lähde ilmoitetaan välittömästi lainauksen yhteydessä. Kokonaisia sivuja ei saa lainata vaan valtaosa tekstistä on kirjoitettava omin sanoin. Myös omin sanoin selostettaessa viitataan lähteisiin. Lähdeluettelo kootaan tekstin loppuun.