16.5. 2018 teimme opintoretken Pöytyän Luontokapinettiin yhdessä Karin 4. luokan kanssa. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Mittari näytti jo menomatkalla 27 lämpöastetta.

Ensin meidät vastaanottivat loistavat oppaamme Minna ja Mika, ja jakauduimme kahteen eri ryhmään. Toinen ryhmä jäi Kapinettiin pelaamaan luontoaiheista aarrejahtia ja Seppo -peliä ja toinen lähti lammelle pyydystämään vedenalaisia veijareita.

Meillä oli ensin vuorossa lammelle lähtö. Kävelimme lammelle noin 500 metrin matkan, jonka varrella näimme monenlaisia kasveja. Maistelimme mustikankukkien meden makeutta ja kuulimme lemmikki -nimisen kasvin ihastuttavan englanninkielisen nimen: forget me not sekä mm. näimme kuusen kukintojen valtavan siitepölyvaraston. Lammelle saavuttuamme koukimme pitkävartisella sihdillä pohjaliejussa kuhisevaa elämää. Keräsimme löytömme varovasti lusikoilla vesikippoihin, jotta vesieläimet pysyivät hengissä. Löysimme mm. sukeltajia, malluaisia, vesipunkkeja, vesisiiroja, sääsken toukkia, vesiperhosen toukkia, sudenkorennon toukkia, rantahämähäkkejä, jotka olivat rantaraituleita, Suomen suurimpia hämikkejä, hevos- ja lampijuotikkaita sekä mantereita. Kuulimme myös, että manterit eivät ole vesiliskoja, vaan kuuluvat pyrstösammakoihin. Koska ne ovat rauhotettuja, laskimme ne tutkimusten jälkeen vapaaksi kotilampeen. Lammella oli kuhinaa ja kiljuntaa, kun elämää löytyi joka kauhaisulla. Tyytyväisinä lähdimme löytöjemme kanssa Luontokapinetille tutkimaan niitä vielä tarkemmin mikroskoopilla.

Luontokapinetilla ihmettelimme kummaa siritystä, kunnes Minna näytti meille laatikkoa, jossa oli kotisirkkoja. Hän kertoi niiden olevan sellaisia, joita kasvatetaan ravinnoksi. Moni oppilas kertoi ennakkoluulottomasti haluavansa maistaa sirkkoja. Nämä sirkat kuitenkin olivat vain lemmikkejä, joten maistiaisia halutessaan niitä täytyisi hakea muualta.

Sitten siirryimme Minnan johdolla rakennuksen alakertaan. Sieltä paljastui uskomaton näky: valtavan suuri luontoon ja ympäristöön liittyvä upea näyttely. Emme osanneet lainkaan aavistaa näyttelyn laajuutta ja sitä, kuinka mielenkiintoisesti kaikki informaatio oli koottu ja laitettu esille. Heti oli aivan selvää, että aikaa tämän kaiken tutkimiseen oli meillä aivan liian vähän. Minna oli järjestänyt oppilaille aarrejahdin, jossa tarvittiin vähän nokkeluutta, näppäryyttä, tarkkuutta, päättelytaitoa sekä tietoa, jota löytyi näyttelystä. Tehtävät olivat mukavan haastavia, ja apua sai tarvittaessa Minnalta. Alkuvaikeuksien jälkeen arvoitusten ratkaisu alkoi edetä vauhdilla, ja Kapinetissa oli vilinä ja vilske oppilaiden kerätessä vastauksia tehtäväkisaan.

Seppo - pelissä ryhmien vastauksia alkoi tulla nopeasti, sillä paikka oli jo tullut tutummaksi aarrejahdin aikana. Ihan kaikkia tehtäviä emme ehtineet ratkaista, vaan Minnan piti päättää peli ajan loppumisen takia. Voittajaksi ylsi tällä kerralla ryhmä Ananakset. Sekä aarrejahdissa että Seppo -pelissä voittaneet joukkueet saivat palkinnoksi vapaaliput Luontokapinettiin.