Pianonsoitto ja musiikki yleensä on aina kuulunut elämääni. Aloitin pianonsoiton 6-vuotiaana musiikkiopistossa ja jatkoin aikuistuttuani opiskelua korkeakoulussa. Oma äitini kannusti minua musiikin pariin. Minulla on ollut hyviä soitonopettajia, jotka lapsesta asti onnistuivat herättämään minussa rakkauden musiikkiin. Kiitos siitä heille! 

Teini-ikäisenä innostuin pianonsoitosta niin, että nousin harjoittelemaan aamukuudelta ja soitin paljon omasta tahdosta. Kun on oikein rakastunut instrumenttiinsa, jaksaa sen äärellä viettää harjoittelemalla tuntikausia.

Aloitan jokaisen soittopäivän tavallisesti samoilla harjoituksilla, samoilla jotka tein jo 10-vuotiaana. Harjoitella täytyy säännöllisesti, jotta pystyy soittamaan pianokirjallisuuden mestariteoksia. Pianonsoiton harjoittelu ei ole koskaan tuntunut minusta työläältä. Oma rakkain harrastukseni on edelleen pianonsoitto.

Innostuin Chopinin balladista n:ro 1, g-molli, opus 23. Kun tutustuin siihen, huomasin sen sisältävän hyvin vaikeita kohtia. Kesti viikkoja, ennen kuin sain soitettua sen läpi. Jatkoin päättäväisesti harjoittelua ja lopulta opin teoksen. Nautin musiikista suunnattomasti joka kerta, kun soitan tätä kappaletta. Olen sitä mieltä, että kuka tahansa pystyy samaan jos oikein haluaa, vaikka valmiuksia olisikin vain kohtalaisesti.

Pianonsoiton positiivinen vaikutus on kiistaton. Oikeanlaisen kappaleen avulla voi purkaa surua, innostaa itseään tai rauhoittua.

Olen soittanut ja opettanut ammatikseni yli 30 vuotta ja olen onnellinen ja ylpeä ammatistani. Opettajan työ on vaativaa ja edellyttää pitkäjänteisyyttä. Samalla se on myös tavattoman antoisaa. Oppilaiden kasvamisen ja edistymisen myötä se palkitsee.

Suosittelen lämpimästi kaiken ikäisille pianonsoittoa. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa! On niin paljon fantastista soitettavaa!

Elena Pekonen
Lopen opiston pianonsoitonopettaja