Väinämöinen kulki metsässä, yhä syvemmälle ja syvemmälle, kunnes kuuli outoa ääntä joka kuullosti kuorsaukselta.
Maassa oli jättiläisen kokoinen kallio rykelmänä, jossa kasvoi sammalta, sammalien seasta kuului kuorsausta.
Väinämöinen meni lähemmäs katsomaan kalliota ja kiipesi kallion päälle.
Antero Vipunen avasi suunsa ja Väinämöinen hyppäsi suuhun.https://peda.net/id/f20ef65cec4