Olipa kerran pikkuinen tonttu, jonka nimi oli Jere. Hän huomasi joulupukin pajalla paljon vilinää. Jere näki, että muut tontut tekivät tosi hienoja lahjoja.

Jere odotti jo itsekin joulua. Parasta joulussa oli se, kun illalla oli ateria, sai leipoa ja tuoda lapsille lahjoja. Oli kiva, kun illallisateriana oli aina puuroa.

Jere näki, kun joulupukki kirjoitti muistiin lasten lahjatoiveita. Joulupukin pajalla oli ainakin 5000 tonttua. Joulupukki hämmästyi, kun yhtäkkiä tontut eivät enää pystyneetkään tekemään lahjoja. Jere tonttu huomasi tämän kaiken.

Katosta kuului jotain. Kuulosti siltä, että katto romahtaisi. Tontut menivät katsomaan, mitä siellä oli. Pekka-tonttu tuli kysymään, lähtisikö Jere kahville. Jere vastasi: - En ikinä! Kaikki muut tontut paitsi Pekka ja Jere kiipesivät tikkaita ylös katolle. Tontut säikähtivät ja Jere meni kertomaan joulupukille, että katolla oli kummitus. Kummitus oli syönyt liikaa pölyä ja hänestä oli tullut liian painava, minkä vuoksi kävelystä kuului rapinaa. Katolta kuului silti vielä rapinaa, koska siellä oli tonttuja. Joulupukki meni varmistamaan ullakolle, että kaikki on hyvin. Koska tontut ja pukki painoivat niin paljon, katto romahti.

Romahduksen jälkeen tontut ja pukki näkivät, että lahjoille ei ollut tapahtunut mitään, vaikka katto romahti. Lahjat valmistuivat itsestään! Tontut ja joulupukki hämmästyivät, kun lahjat valmistuivat itsestään. He laittoivat lahjat joulupukin kassiin ja menivät viemään lahjoja kaikille lapsille.