Lapsen kehityksen tuki Suomessa rakentuu monen eri tahon yhteistyölle. Varhaiskasvatuksen ja neuvolan yhteistyö on tärkeää, mutta myös vanhempien aktiivisuus ja havainnot ovat avainasemassa. Puheen ja kielen kehityksen moniammatillinen varhainen tuki -hankkeessa kerättyjen havaintojen mukaan vanhemmat voivat kuitenkin herkästi jäädä ilman riittävää tukea, kun heidän tai ammattilaisten huoli lapsen kielen kehityksestä herää. Lapsen tukitoimia aletaan suunnitella esimerkiksi varhaiskasvatuksessa moniammatillisesti. Vanhemmille saattaa jäädä siitä huolimatta kokemus, että lapsen kehitystä jäädään seuraamaan tai lapsi jää odottamaan apua esimerkiksi puheterapiajonoon.

Tietoa nykykäyntänteistä on kerätty kehittämistyöpajoissa

Puheen ja kielen kehityksen moniammatillinen varhainen tuki -hankkeen yhteiskehittämisen työpajat ovat toteutuneet talven 2025 aikana. Työpajojen tavoitteena on ollut kehittää KIMPPU-toimintamallin pilottiversiota yhdessä monialaisen osaajajoukon kanssa.

Ensimmäisissä työpajoissa ja hankkeen esittelytilaisuuksissa kartoitimme, miten varhainen puheen ja kielen kehityksen tuki toteutuu eri puolilla Suomea. Olemme päässeet kuulemaan runsain mitoin eri alojen ammattilaisia kunnista ja hyvinvointialueilta. Tietoa on kertynyt etenkin pilottialueiltamme Pohjois-Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Lapin hyvinvointialueiden alueelta. Lisäksi olemme kuulleet käytänteistä yksittäisiltä eri hyvinvointialueiden ammattilaisilta. Kohtaamisissa olemme saaneet arvokasta tietoa tavoista tunnistaa kielen kehityksen haasteita sekä tarjota niihin tukea. Käytännöt vaihtelevat huomattavasti alueittain. Kokosimme näitä käytänteitä, joiden avulla lapsen kehitystä seurataan ja tuetaan, jotta saamme asiasta kattavamman kokonaiskuvan. Näin voimme hyödyntää olemassa olevaa tietoa kehitystyön pohjana, ja työskennellä kohti hankkeemme tavoitteita – alueellisen eriarvoisuuden vähenemistä ja perheiden riittävää varhaista tukea.

Miten puheen ja kehityksen haasteet tunnistetaan?

Puheen ja kielen kehityksen seuranta alkaa Suomessa melko varhain, ja eri tahot tekevät yhteistyötä lapsen kommunikointitaitojen arvioimisessa. THL:n ylläpitämä NEUKO-tietokanta antaa kansalliset ohjeistukset ja suositukset neuvoloiden toteuttamaan kehityksen seurantaan (NEUKO-tietokanta - Duodecim). Yleisin tapa kartoittaa lapsen taitojen kehitystä on ammattihenkilöstön suorittama havainnointi yhdessä vanhemman kanssa. Neuvolatarkastuksissa ja varhaiskasvatuksen arjessa ammattilaiset seuraavat esimerkiksi lapsen ääntelyä, ensisanoja, vuorovaikutusta ja kontaktia. Havainnointi perustuu usein ammattilaisten kokemukseen ja osaamiseen. Varhaiskasvatuksessa yksilöllinen lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (vasu) toimii havaintojen ja tuen kirjaamisen välineenä. Havainnoinnin tukena eri alueilla saattaa olla myös puheterapeuttien kokoamia ohjeistuksia ja kriteerejä kehityksen etenemisestä. Käytössä on myös erilaisia aluekohtaisia lomakkeita, joille kirjataan havaintoja lapsen taidoista neuvolatarkastusta varten.

Lasten kanssa työskentelevät eri alojen ammattilaiset keskustelevat ja jakavat tietoa keskenään vaihtelevasti. Tarvittaessa yhteistyöhön kutsutaan varhaiskasvatuksen erityisopettaja tai konsultoidaan puheterapeuttia, jos lapsen kehitys herättää kysymyksiä.

Esikko-kartoitus, eli lapsen esikielellisen kommunikaation ja kielen ensikartoitus, on käytössä hyvin vaihtelevasti eri puolilla Suomea. Keräämämme tiedon perusteella on kuntia, joissa Esikko-kysely jaetaan vanhemmille 8 kuukauden neuvolakäynnillä ja palautetaan 12 kuukauden neuvolassa. Toisaalla Esikko-kartoitus saatetaan täyttää vanhempien kanssa 1,5-vuotisneuvolassa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suurimmassa osassa hyvinvointialueita Esikko-kartoitus ei ole systemaattisessa käytössä osana neuvoloiden kehitysseurantaa. Toisaalta myös varhaiskasvatuksessa Esikko-kartoitusta tehdään joissakin yksittäisissä kunnissa. Lisäksi esimerkiksi Kettu-testiä (puheen ja kielenkehityksen arviointimenetelmä) käytetään 3-vuotiaiden lasten taitojen kartoittamiseen.

Keräämämme tiedon perusteella lapsen kehitystä aletaan usein seurata hiukan tarkemmin, kun huoli puheen ja kielen kehityksestä herää. Käytännöt näyttävät vaihtelevan alueittain hyvin laajasti, miten ja missä vaiheessa huoleen reagoidaan.

Miten kehitystä tuetaan?

Jos lapsen puheen kehityksessä havaitaan viivettä, suosituksena on, että tukea aletaan tarjota heti (Käypä hoito - Kehityksellinen kielihäiriö (kielellinen erityisvaikeus, lapset ja nuoret)). Tuen järjestämisen käytännöt ja resurssit vaihtelevat eri puolilla Suomea.

Kehittämistyöpajoissa saadun tiedon perusteella sekä neuvolalla että varhaiskasvatuksella on tärkeä rooli tuen käynnistämisessä. Usein moniammatillista yhteistyötä tiivistetään ja tietoa pyritään siirtämään lapsen kanssa toimivien tahojen välillä. Tähän on kuitenkin melko vähän laajalle vakiintuneita tapoja.

Varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten kohdalla puheen kehitystä tuetaan lisäämällä loruja, lauluja, suujumppaa ja muita kielenkehitystä tukevia leikkejä päivittäiseen toimintaan. Varhaiskasvatuksessa käytetään myös kuvia ja tukiviittomia kommunikoinnin tukena, ja niiden käyttöä lisätään tarpeen mukaan. Toimintaa toteutetaan pienemmissä ryhmissä, joissa lapsi saa enemmän yksilöllistä huomiota ja tukea vuorovaikutukseen. Tuen toteuttamista kirjataan esimerkiksi lapsen yksilölliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan Vasuun.

Eri alueilla on vaihtelevia käytäntöjä siinä, milloin lapsi ja perhe ohjataan puheterapiaan. Neuvola ja varhaiskasvatus voivat ohjata lapsen puheterapia-arvioon oman alueensa kriteerien mukaisesti joskus 1,5-vuotiaana, joskus taas perhettä neuvotaan odottamaan lähemmäs kolmen vuoden ikää. Jonot puheterapiaan ovat usein pitkiä, useiden kuukausien pituisia. Kun lapsi käy puheterapeutin arviossa, vanhemmat saavat ohjausta kommunikoinnin kehityksen tukemiseen. Myös varhaiskasvatus voi saada vinkkejä puheterapeutilta, ja yhteistyötä voidaan tehdä esimerkiksi lapsen vuorovaikutuksen tukemisessa.

Puheterapeutit ohjaavat ja opastavat lapsen lähiyhteisöjä alueensa resurssien ja käytäntöjen mukaisesti. He antavat vanhemmille käytännön vinkkejä, joita voi soveltaa kotona, ja jakavat tietoa puhetta tukevien kommunikointikeinojen (kuvat ja tukiviittomat) käytöstä. Joillakin alueilla vanhemmat ohjataan esimerkiksi tukiviittomakoulutukseen tai verkkotapaamiseen, jossa saa tietoa kielen kehityksen tukemisesta. Jossakin koolle kutsutaan monialainen tapaaminen, jossa tehdään suunnitelma lapsen kielen kehityksen tuen vahvistamiseksi eri ympäristöissä.

Keräämämme tiedon perusteella tällä hetkellä tarjolla vaikuttaa olevan hyvin vähän vanhemmille suunnattua ohjausta, joka toteutuisi heti huolen herätessä ja tukisi perheiden arjen toiminnoissa tapahtuvaa vuorovaikutusta ja kommunikointia. Myös tietoa on vanhemman saatavilla hyvin vaihtelevasti.

Yhteistyö vanhempien, neuvolan ja varhaiskasvatuksen kesken

Jotta tuki perheille olisi vaikuttavaa ja tasavertaista kaikilla alueilla, on tärkeä kehittää toimintamalli, jossa vanhemmat ja muut lapsen arjessa mukana olevat tahot voivat tukea lapsen kehitystä osana jokapäiväisiä tilanteita. Varhainen kielen kehityksen tuki edellyttää herkkyyttä kohdata ja kykyä kiinnittää huomiota kommunikoinnin pohjataitoihin. Varhaisen tuen vaikuttavuudesta on runsaasti tutkimusnäyttöä, mutta se ei ole vielä siirtynyt kiinteäksi osaksi palveluitamme.

Puheen ja kielen kehityksen moniammatillinen varhainen tuki -hankkeessa jatkamme tämän kokonaisuuden kehittämistä monialaisesti. Hankkeen tarjoamista mahdollisuuksista kerromme lisää mm. Hyvinvoivat lapset ja perheet – yhteinen tavoitteemme -webinaarissa.