Vapaaehtoistyö voi olla itsessään moniulotteinen työmuoto opiskelijoiden kasvun ja oppimisen tukemisessa. Se voi toimia tapana antaa toiminnallisesti tunnustusta opiskelijoille, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen tehtävien hoitamiseen, vastuun ottamiseen ja onnistumisen kokemuksiin. Vapaaehtoistyön ympärille voi myös rakentaa tuetun prosessin, jossa tietoisesti tuetaan opiskelijoiden kielellisiä ja toiminnallisia valmiuksia osallistua vapaaehtoistyöhön sekä tehdään heidän toimintaansa ja kokemuksiaan näkyväksi ja annetaan niistä tunnustusta. Tässä kuvattua tuetun vapaaehtoistyön prosessia on kehitetty KSL-opintokeskuksen lukutaitokoulutuksessa.

Tuetun vapaaehtoistyön jakson aikana opiskelijat osallistuvat vapaaehtoistyöhön pareittain kerran viikossa neljän viikon ajan. Tavoitteena on a) tarjota kokemuksia yhteisöön kuulumisesta, b) mahdollistaa onnistumisen kokemuksia, c) altistua suomen kielelle luonnollisessa kieliympäristössä ja d) tarjota kokemusperäistä tietoa suomalaisesta (työ)kulttuurista. 

Ennen vapaaehtoistyön aloitusta opiskelijaryhmä käy yhdessä kouluttajan kanssa tutustumassa erilaisiin yhteisöihin ja yhdistyksiin. Tämän jälkeen opiskelijat valitsevat niistä itselleen mieluisan vapaaehtoistyöpaikan ja muodostavat työparit.

Kouluttaja menee saattamaan opiskelijoita ensimmäisellä vapaaehtoistyökerralla. Matkalla kiinnitetään huomiota lähtöaikaan, reittiin julkisilla kulkuvälineillä ja siihen, miten osoitteen tiedot ilmenevät tosimaailmassa. Vapaaehtoistyöpaikassa kouluttaja rohkaisee opiskelijoita esittäytymään ja osallistumaan toimintaan. Kouluttaja kirjaa muistiin tilanteita ja käytettyä kieltä.

Ensimmäisen vapaaehtoistyökerran jälkeen vapaaehtoistyön tilanteita simuloidaan luokassa. Luokkaan ”lavastetaan” vapaaehtoistyöpaikka, ja opiskelijat esittävät improvisoiden tilanteita vapaaehtoistyöstään. Näin harjoitellaan työssä tarvittavien ilmaisujen käyttöä yksittäin ja yhdessä. Simuloinnissa opiskelijat saavat tunteen itsestään vapaaehtoistyönsä asiantuntijana ja he voivat opettaa esimerkillään muita. Opiskelijat motivoituvat toistamaan ja painamaan mieleensä suullisia ilmaisuja, joita käyttävät jälleen viikon sisällä omassa vapaaehtoistyöpaikassaan. Opiskelijat voivat simuloinnissa myös kokeilla toistensa vapaaehtoistöitä vaihtamalla rooleja. Osa ryhmästä voi esittää vapaaehtoistyöpaikan asiakkaita, jolloin vapaaehtoistyöhön avautuu muitakin kuin työntekijän näkökulmia. Simuloinnilla tehdään lisäksi jokaisen vapaaehtoistyötä näkyväksi muille ja tunnustetaan sitä kautta hankittua kokemusta ja osaamista.

Vapaaehtoistyökertojen välillä kouluttaja kokoaa vapaaehtoistyössä käytettäviä ilmaisuja paperille. Jokainen opiskelija saa omaan työhönsä liittyvien ilmaisujen koosteen. Lisäksi kouluttaja lähettää opiskelijoille WhatsApp-viestin, jossa kouluttaja lukee ilmaisut ääneen. Opiskelija kuuntelee ja toistaa äänitiedostoa ja seuraa tekstiä paperista. Opiskelijan kanssa sovitaan hänen taidoistaan ja rohkeudestaan riippuen 1–5 ilmaisua, joita hän pyrkii käyttämään vapaaehtoistyössään.

Vapaaehtoistyöjakson päätyttyä tehdään kuvaposteri ”Minun vapaaehtoistyöni”. Kouluttaja kokoaa työskentelyä varten pikkukuvia (esim. papunet.net), jotka kuvastavat opiskelijoiden vapaaehtoistyön kokemuksia (esim. opiskelijoiden työmatkalla käyttämiä kulkuneuvoja, erilaisia työtehtäviä, suomen kuuntelua, puhumista, tunnekuvia). Kukin opiskelija saa 3–4 arkkia pikkukuvia ja leikkaa arkeista irti ne kuvat, jotka kuvaavat hänen vapaaehtoistyötään. Opiskelijat liimaavat kuvat kukin omalle A3-paperilleen ja kirjoittavat kouluttajan tuella niihin tekstit suomeksi, esim. ”Minä kaadan kahvia. Minä kuuntelen suomea. Minä olen iloinen.” Posterit esitellään muille. Tavoitteena on, että posterin avulla opiskelija käsittelee vapaaehtoistyössä tapahtunutta, oppii sanoittamaan tekemiään asioita ja tulee tietoisemmaksi osaamisestaan, toiminnastaan ja tunteistaan vapaaehtoistyössä.