1. Globaalisivistyksen etiikka

Globaalisivistys on arvoperusteinen sivistysihanne, jonka päämäärinä ovat ekosysteemien elinvoimaisuuden turvaaminen, hyvän ja arvokkaan elämän mahdollistaminen kaikille maailman ihmisille sekä luottamuksen rakentaminen ihmiskunnan yhteiseen tulevaisuuteen. Globaalisivistyksen etiikka perustuu vahvan kestävyysajattelun arvohierarkiaan, jonka ylimpänä arvona on ekologisen (ekosysteemien) eheyden rikkomattomuus. Hierarkian toisena portaana on tinkimätön ihmisarvon kunnioittaminen ja yhdenvertaisuuden periaate. Talous asemoituu arvohierarkiassa välineeksi hyvän ja arvokkaan elämän
mahdollistamiseen ekologisen kestävyyden rajoissa. (Järjestys vastaa ekososiaalisen sivistyksen arvohierarkiaa.)

Globaalisivistyksen etiikka sisältää vapaudet ja vastuut. Vapauksia ovat kaikkien ihmisten yhtäläiset oikeudet perustarpeidensa tyydyttämiseen, mahdollisuudet sosiaaliseen osallisuuteen sekä vapaus inhimilliseen kasvuun ja henkiseen kukoistukseen. Vastuut rakentuvat velvollisuudesta luonnon ja ihmisten keskeisen/välisen yhteismenestyksen tavoitteluun, ihmiset sekä elävän ja elottoman luonnon kattavasta planetaarisesta vastuusta sekä ylisukupolvisesta vastuusta.

Hyveet ja ihanteet kuvaavat globaalisivistyksen omaksuneen ihmisen pyrkimyksiä suhteessa itseensä ja muihin. Kestävän tulevaisuuden ratkaisujen etsimisessä tarvitaan rohkeutta, tinkimätöntä totuuden tavoittelua ja tosiasioiden tunnustamista. Kauneuden etsiminen on hyve, joka ohjaa ihmistä elämän merkityksellisyyden syvimmille lähteille. Kauneus kytkeytyy luontoon, ihmisten väliseen kohtaamiseen ja kulttuuriimme. Se on aineeton ja pyyteetön hyve, joka rikastuttaa elämäämme tuhoamatta sen edellytyksiä.

Kohtuus ja jakaminen mahdollistavat aineellisen hyvän riittämisen kestävästi kaikille maailman ihmisille. Oikeudenmukaisuus, luottamus ja sitoutuminen ovat edellytyksiä sille, että pystymme yhdistämään ihmiskunnan voimavarat kestävän tulevaisuuden tavoitteluun. Myötätuntoa tarvitsemme pystyäksemme asettumaan heikompien asemaan.

Tässä kuvattu globaalisivistyksen etiikka pyrkii lähestymään ideaalia ihmiskunnan jakamattomasta moraalikäsityksestä, jonka perustalle yksilöillä ja yhteisöillä on mahdollisuus ja vapaus rakentaa elämää rikastavaa toimintaa loukkaamatta toisten ihmisten ja tulevien sukupolvien oikeuksia sekä elollisen ja elottoman luonnon elinvoimaisuutta ja kestävyyttä. Globaalisivistyksen etiikka muodostaa lähtökohdan kaikille globaalisivistyksen kompetensseille. Se ei itsessään ole kompetenssi, vaan etiikka, jonka sisäistäminen tapahtuu kompetenssien omaksumisen kautta.

2. Eettiset kompetenssit

Eettiset kompetenssit kytkeytyvät kaikkiin muihin kompetensseihin. Eettiset taidot tulevat lihaksi ja vereksi vasta, kun niitä sovelletaan johonkin tietoon tai kysymykseen. Eettinen kompetenssi sisältää taitoja, jotka ovat olennaisia globaalisivistyksen etiikan sisäistämisessä ja sen linkittämisessä muihin kompetensseihin. Kompetenssit voivat nähdä työkaluina, joiden avulla työstämme tiedon savea. Kestävän tulevaisuuden rakentamisen kannalta ei ole yhdentekevää, miten savemme valitsemme ja mitä siitä muovaamme.

Oppiminen voi edistää kestävää tulevaisuutta tai viedä kehitystä täysin päinvastaiseen suuntaan. Arvomme ja käsityksemme ratkaisevat lopputuloksen. Tästä syystä eettisen kompetenssin osa-alue on kuvattu muiden kompetenssien taustalla.

3. Tiedolliset kompetenssit

Globaalisivistyksen tiedolliset kompetenssit voisivat hyvin sisältää koko peruskoulun ja lukion tiedollisen oppimäärän. Tässä yhteydessä oleellisinta on kuitenkin kestävyysajattelun omaksumisen kannalta keskeisten tietosisältöjen hallinta. Lähtökohtana on luonnon ja yhteiskunnan järjestelmien toiminnan hahmottaminen ainakin pääpiirteissään. Kestävyysajattelun ydin tiivistyy ihmisen ja luonnon välisen suhteen ymmärtämiseen: millä tavoin ihminen on täysin riippuvainen luonnosta ja ekosysteemien elinvoimaisuudesta ja miten ihminen vaikuttaa toiminnallaan luontoon.

Planetaaristen rajojen ymmärtäminen luo reunaehdot ihmisen toiminnalle ja samalla viitekehyksen kestäville ympäristöongelmien ratkaisuille. Ympäristökysymysten rinnalla tarvitaan ymmärrystä ihmisoikeuksiin ja oikeudenmukaisuuteen liittyvistä kansallisen ja globaalin tason kysymyksistä. Tietopohjaan kuuluu myös ymmärrys globaaleista kestävän kehityksen tavoitteista, sopimuksista ja muista kestävyyskysymysten ratkaisukeinoista.

4. Syntetisoivat (tai systeemiajattelun) kompetenssit

Tämä kompetenssien osa-alue sisältää systeemisen ajattelun taidot ja niiden soveltamisen kestävyyskysymysten ratkaisuun. Keskiössä on keskinäisriippuvuuksien sekä globaalien ja lokaalien syy-seuraussuhteisen ja vaikutusketjujen hahmottaminen. Systeemiseen osaamiseen kuuluu myös oman toiminnan ja ympäröivän todellisuuden (ihmiset, yhteiskunta, luonto) välisten vuorovaikutusluuppien tunnistaminen. Edellä mainittujen taitojen avulla on mahdollisuus ymmärtää yhteismenestyksen logiikka.

Toinen keskeinen systeemiajattelun kompetenssien tulokulma on muutoksen ymmärtäminen. Siihen kuuluvat mm. ajallisen jatkumon ymmärtäminen; esimerkiksi historialliset kehityskulut, polkuriippuvuus ja ymmärrys tarvittavien ratkaisujen kiireellisyydestä. Kompleksisuuden ymmärtäminen sisältää esimerkiksi ennustamisen vaikeuden ja epälineaaristen äkillisten muutosten mahdollisuuden ymmärtämisen. Tulevaisuuden mallintaminen perustuu pitkälti todennäköisyyksiin, mistä tarvitaan perusymmärrystä ennusteiden tulkitsemiseksi. Systeemisen ajattelun työkalut mahdollistavat nykyisyyden ja tulevaisuuden paremman jäsentämisen ja vahvistavat kykyä sietää epävarmuutta.

5. Uudistavat kompetenssit

Uudistavat kompetenssit perustuvat transformatiiviseen oppimiseen, jonka tavoitteena on todellisuuskäsitysten ja maailmankuvan kriittinen arviointi ja uudistaminen. Globaalisivistyksen lähtökohtana on etsiä aidosti vaihtoehtoisia ratkaisuja nykyiselle kestämättömälle olemisen ihanteellemme ja maailmankuvallemme.

Uudistavat kompetenssit laajentavat oppimista ja osaamista intuitiiviseen ajatteluun ja tunteiden hyödyntämiseen. Oleellista on näiden työkalujen käyttäminen rationaalisen ajattelun tukena. Huomio kääntyy ulkoisesta todellisuudesta ihmisyyden syvimpään olemukseen, josta voimme ammentaa vastauksia oman ja yhteisen hyvinvointimme sekä merkityksellisen elämän avaintekijöihin.

Uudistaviin kompetensseihin kuuluvat luovuus, innovatiivisuus ja kyky vaihtoehtoisten tulevaisuuksien rakentamiseen. Oleellista on myös voimaantuminen toimintaan: tietoinen valinta asettumisesta osaksi ratkaisua ja toimimisesta vaihtoehtoisen tulevaisuuden suuntaan.

6. Toiminnan kompetenssit

Toiminnan kompetenssit edustavat globaalisivistyksen jalostumista käytännön teoiksi ihmisen päivittäisessä elämässä. Kysymys on tarvittavista tiedoista ja taidoista sekä toiminnasta. Ensimmäisenä tasona on kestävä elämäntapa, joka ilmenee henkilökohtaisina vastuullisina valintoina ja toimintatapoina (esimerkiksi kuluttaminen, liikkumisvalinnat, ruokavalinnat, huolenpito heikommista, kulttuurien välisen ymmärryksen rakentaminen ym.).

Toisena tasona ovat muutoksentekijän taidot: miten ihminen edistää muutosta globaalisivistyksen tavoitteiden suuntaan muiden ihmisten ja yhteisöjen toiminnassa. Näissä taidoissa on pitkälti kysymys ”luonnetaidoista” (character qualities), joita ovat mm. esimerkkinä toimiminen, usko asiaan, rohkeus, toivon vahvistaminen, toisten inspiroiminen sekä sisäinen resilienssi. Muutoksen tekijä tarvitsee myös hyviä ilmaisutaitoja sekä kykyä tunnistaa erilaisia vaikutuskanavia ja luoda verkostoja.

7. Ihmistenväliset kompetenssit

Globaalisivistyksen ajattelun mukaan tarvitsemme ihmistenvälisyyttä pystyäksemme rakentamaan yhdessä kestävää tulevaisuutta ja rikastamaan elämiemme sisältöä. Ihmistenvälisyyden rakentaminen edellyttää kohtaamisen, vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnan taitoja. Hedelmällinen yhteistoiminta voi perustua vain sitoutumiselle ja luottamukselle.

Ihmistenvälisyyden akilleenkantapää on globaali ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Sen kärjistyminen on uhka tulevaisuudellemme ja samalla este kestävien ratkaisujen löytämiselle. Tarvitsemme työkaluja eriarvoisuuden purkamiseksi ja ihmisten välisten rajojen murtamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi empatiakyky, osallisuuden edistäminen, altruistinen toiminta ja kulttuurien välisen ymmärryksen rakentaminen.

8. Yhteisölliset kompetenssit

Globaalisivistyksen kompetenssit ulottuvat myös yhteisölliselle tasolle. Muutos kestävän tulevaisuuden maailmaan ei voi tapahtua vain yksilöiden toimintatapojen muutoksen kautta, vaan tarvitaan yhteisöllistä uudistavaa oppimista. Yhteisöt voivat synnyttää uusia jaettuja arvoja, käsityksiä ja toimintatapoja ja verkottua keskenään muodostaen yhteiskuntaa uudistavia ekosysteemejä. Tällä tavoin uusi sivistys nousee yhteiskunnalliseen keskusteluun haastamaan vallitsevaa politiikkaa. Kulttuurin uudistuminen syntyy lopulta ruohonjuuritason toiminnan ja yhteiskunnallisten instituutioiden vuoropuheluna.

Yhteisölliset kompetenssit voidaan nähdä yksilötason kompetenssien laajennuksena. Yhteisöt uudistavat arvojaan, edistävät osallisuutta ja kestäviä toimintatapoja omassa arjessaan, asettuvat osaksi ratkaisua luomalla kestävän tulevaisuuden visioita ja toimivat aktiivisina muutoksentekijöinä yhteiskunnassa.

Teksti: Erkka Laininen, OKKA-säätiö