Kirjoittaja: Päivi Virtakallio


Entisten jälkkäriläisten muistelmia iltapäivätoiminnasta

Jälkkärillä on pitkät perinteet Jyväskylässä, iltapäivätoimintaa jo vuodesta 1998 alkaen, joten halusimme kysyä myös entisten jälkkäriläisten ajatuksia iltapäivätoiminnan merkityksestä heille. Haastattelin kahta entistä jälkkäriläistä, jotka ovat nyt jo aikuisia. Molemmille esitin kysymyksen, minkälaisia muistoja heillä on Jälkkäristä ja mikä merkitys iltapäivätoiminnassa ololla on heille ollut. Mitä he ajattelevat Jälkkäristä nyt aikuisena ja miten se on mahdollisesti vaikuttanut heidän hyvinvointiinsa.

Ensimmäisen haastateltavani kanssa palasimme ajassa noin seitsemäntoista vuotta taaksepäin ja hänen Jälkkärissä oloaikaansa. Hän on jo itsekin äiti ja opiskelee parhaillaan sosionomiksi ammattikorkeakoulussa.

Päällimmäisenä nousi mukavat muistot erityisesti kavereista ja maitopurkkimajasta.

”Oli kivaa, kun oli kavereita ja mukavaa tekemistä.”

”Maitopurkkimajassa oli mukava leikkiä - siellä sai olla neljä kerrallaan.”

Jälkkärin tapahtumista oli jäänyt mieleen jouluinen lyhtyseikkailu koulun pihalla, joulutuokiot, joulukalenterin avaaminen, syysnaamiaiset, Kyöpelinvuoren valloitus hiihtomaassa ja laskiaisrieha, jossa lapset saivat mehua ja itse leivottua pullaa. Leivonta olikin mielipuuhaa Jälkkärissä, mutta leivontamyssyt sen sijaan olivat kuulemma vähemmän kivat.

”Kyöpelinvuoren valloituksessa oli tehtävärata ja palkkiona suklaata – nam.”

Salista muistui mieleen erilaiset radat, kuten hiljaisuusrata. Salissa oli hämärä valaistus ja piti kulkea rataa niin hiljaa kuin suinkin pystyi. Se oli jännää ja kivaa. Läksyjen tekeminen rauhallisessa pikkukirjastossa heti koulun jälkeen oli hyvä, että illalla jäi aikaa perheelle, kavereille ja harrastuksille. Pikku lapsen äitinä hän ajattelee, että haluaisi myös oman lapsensa osallistuvan aikanaan laadukkaaseen iltapäivätoimintaan, jossa on monipuolisia sisältöjä.

”Jälkkärissä oli turvallista ja ei tarvinnu olla yksin kotona.”

Toinen haastateltavani viettää nyt abivuottaan ja hänelle Jälkkäristä tuli ensimmäisenä mieleen kaverit ja Aarrejahti koulun salissa.

Ohjaaja oli suunnitellut lapsille seikkailun, joka eteni tarinan mukaisesti tehtävä kerrallaan. Aarteena toimi Omar -karkit ja seikkailun juontajana puhuva apina. Laivana toimi liikkuva patjavaunu.

”Ohjaajan heittäytyminen tarinaan imaisi meidät kaikki mukaan mielikuvitusmatkalle.”

Paljon oli mukavaa puuhaa ja askartelu oli mieluisaa. Esitysten tekeminen eri tapahtumiin oli hauskaa.

”Meillä oli esitys muille jälkkäriläisille syysnaamiaisissa. Laulettiin kaverini kanssa yleisölle Frontside Ollie. Mun päällä oli kissapuku ja kaveri esitti noitaa. Siitä taidettiin ottaa myös video.”

Mieleen tuli myös hauskoja muistoja kavereista.

”Meillä oli kerran joku juttu salissa, jossa kaks poikaa halus molemmat olla mun vieressä. Mä ratkaisin asian niin, että molemmat voi istua mun vieressä, toinen vasemmalla ja toinen oikealla puolella minua. Pojat tyytyivät kohtaloonsa.”

Tässä iässä hän ajattelee, että Jälkkäri oli turvallinen ja hyvä alku koulutiellä.

”Lämpimät muistot on jääny Jälkkäristä ja ohjaajista.”