KESKIAIKA
14. Keskiaikaisten tarinoiden henkilöitä
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/ronin-hood:file/download/939b344ca45918abca5eab87d5b7dc542a91671b/B7C62A25-5D0D-41B7-B33E-011D64A37EB7.jpeg
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/jeanne-d%60arc:file/download/a3322f866bd04dc5bf3e5c44849e5d67ef9c9fd7/EAE73FE9-EA3F-4CC2-9D87-BD357308C89A.png
13. Rauhaton rajamaa
Suomen alueet olivat keskiajalla Ruotsin valtakunnan ja Venäjällä hallitsevaan asemaan nousseen Novgorodin kauppakaupungin välistä rajamaata ja eränautinta-aluetta (alue , josta saatiin turkiksia, lihaa ja kalaa). Sekä Ruotsi että Novgorod halusivat verottaa suomalaisia ja saada etua Suomen turkisrikkauksista. Venäjän novgorodilaiset ja ruotsalaiset kilpailivat Suomen alueiden hallinnasta. Myös kaksi kirkkokuntaa, idän ortodoksit ja lännessä Rooman kirkko, kilpailivat Suomen käännyttämisestä.
Karjalaiset tekivät yhdessä novgorodilaisten kanssa ryöstöretkiä Hämeeseen ja jopa Turkuun. Tilanteen rauhoittamiseksi ja valtansa lujittamiseksi ruotsalaiset tekivät vielä kaksi ristiretkeä Suomeen. Toinen ristiretki tehtiin Hämeeseen. Retken jälkeen alettiin rakentaa alueen suojaksi Hämeen linnaa. Kolmas ristiretki suuntautui Karjalaan. Ruotsin itärajan turvaksi rakennettiin Viipurin linna. Taistelut Suomen omistamisesta jatkuivat kuitenkin vielä kauan.
Rettelöinti häiritsi hansaliiton kaupankäyntiä Itämerellä, joten kauppiaat alkoivat hieroa rauhaa valtakuntien välille. Lopulta Ruotsi ja Novgorod solmivat rauhan Pähkinäsaaressa vuonna 1323. Pähkinäsaaren rauhan johdosta Suomi sai ensimmäistä kertaa itärajan ja eteläinen osa Suomen liitettiin Ruotsin valtakunnan osaksi, Itämaaksi. Suomi liitettiin nyt virallisesti roomalaiskatolisen kirkkoon ja sitä alettiin hallita ruotsin lakien mukaan. Karjala jäi suurelta osin Novgorodin hallintaan.
Olavinlinna on Suomen linnoista nuorin. Se rakennettiin 1400- luvulla Pähkinäsaaren rauhan rajan itäpuolelle, siis Novgorodin hallitsemalle
alueelle. Linnan oli tarkoitus suojata rajan itäpuolelle syntynyttä suomalaisasutusta.
KATSO esittelyvideo Olavinlinnasta:
KATSO vidoe Suomen keskiaikaisista kivilinnoista:
Keskiajan päätös
Pähkinäsaaren rauhan raja v. 1323
Tehtävä:
Tee pieni vihkotyö kappaleesta.
12. Hansakauppiaita ja merirosvoja
Keskiajalla Itämerestä oli kehittymässä Euroopan tärkein kauppameri. Maantiet olivat vain kapeita ratsupolkuja ja niitä oli vähän. Siksi vesireitit olivat tärkeitä kauppateitä. Itämerestä tuli koko Pohjolan kaupan valtaväylä, jota hallitsivat saksalaisten kauppiaiden kauppalaivat.
1200- luvulla saksalaiset kauppakaupungit perustivat liiton, jota sanottiin hansaksi. Hansan kauppapaikoista tuli tärkeitä satamakaupunkeja, jotka ovat olemassa vielä nykyisinkin. Saksalaisia kauppiaita asettui asumaan pysyvästi näihin Itämeren rannikkokaupunkeihin kuten Tukholmaan, Tallinnaan ja Turkuun.
Suola oli Hansan tärkein kauppatavara ja hansakaupungeilla oli sen myyntiin yksinoikeus. Liha, kala ja voi pilaantuivat ilman suolaa, siksi suolan myynti oli varmaa ja kannattavaa. Hansakauppiaat rikastuivat kaupankäynnillä ja rikastuakseen yhä enemmän, he tarvitsivat suurempia laivoja. Viikinkilaiva oli nopea, mutta sen lastitila pieni. Sen vuoksi kehitettiin uusi pullea laivatyyppi koggi. Siinä oli paljon tilaa kannen alla suojassa myrskyltä.
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/11-turku-luonnos/markkinoilla:file/download/79600c86b94659623f79f9041cd1b86cb86cb6de/B65175DD-DE7C-4E02-B6FA-E7BA02A89574.jpeg
Tehtävä:
Tee pieni vihkotyö kappaleesta.
11. Keskiaika alkaa Suomessa
Keskiajan alussa Suomessa ei ollut paljoa asukkaita. Eniten asutusta oli rannikon läheisyydessä ja jokien varsilla. Suurin osa maasta oli asumatonta erämaata, jossa käytiin metsästämässä ja kalastamassa. Keskiajan alussa suomalaiset eivät olleet vielä yhtenäinen kansa, vaan ihmiset asuivat omilla heimoalueillaan Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Karjalassa. Ihmiset viljelivät maata ja asuivat pienissä kylissä. Lähiseutujen talonpojat tapasivat toisiaan käräjillä, joilla päätettiin yhteisistä asioista ja tuomittiin rikollisia. Ihmiset palvoivat tuohon aikaan monia jumalia. Uskottiin, että maalla, metsällä ja vedellä oli omat jumalansa. Suomen alueella palvottiin esimerkiksi sään ja sadon jumalaa Ukkoa, metsänjumala Tapiota sekä vedenjumala Ahtia.
Roomalaiskatolisen kirkon johtaja, paavi, kehotti kristittyjä tekemään ristiretkiä Jerusalemin lisäksi myös Euroopan pakanaheimojen alueille ja levittämään katolista uskoa. Paavin käskyä noudatti ruotsalainen ylimys Eerik Jedvardinpoika. Hän päätti tehdä käännytysretken Suomeen yhdessä Upsalan piispan Henrikin kanssa v 1155. Tämä tarina ensimmäisestä ristiretkestä, Lallista ja pyhästä Henrikistä löytyy tekstin lopuksi.
Tästä ensimmäisestä ristiretkestä alkoi Suomen keskiaika. Se kesti 1100- luvulta 1500- luvulle. Sen aikana tapahtui suuria muutoksia. Kristinuskoon kääännyttämisen myötä Katolisen kirkon piispoista tuli suomalaisten ensimmäisiä johtajia.Ristiretkien myötä Suomi liitettiin osaksi Ruotsin valtakuntaa ja Ruotsin hallitsijat rakensivat Suomeen vahvoja linnoja sotajoukkojensa turvapaikaksi.
Muinaisusko ja kristinusko elivät kauan rinnakkain. Muutokset olivat kuitenkin hitaita ja suomalaisten heimojen kääntyminen kristinuskoon kesti monia sukupolvia. Kristinusko levisi Suomeen myös idästä ortodosiuskontoa edustavien vaeltavien saarnamiesten matkassa. Vanhat uskomukset elivät suomalaisten mielissä vielä pitkään ja uudet pyhimykset sekoittuivat pakanallisiin jumaliin. Joskus oli kuitenkin viisasta esiintyä uuden opin kannattajana, sillä kristittyjä oli kielletty käymään kauppaa pakanoiden kanssa ja myymästä näille aseita. Kun suomalaiset halusivat myydä turkiksiaan ja ostaa muukalaisista komeita rautamiekkoja, he ripustivat kaulaansa ristin uuden uskon merkiksi, ja niin kauppa alkoi taas käydä.
Tarina ensimmäisestä ristiretkestä
Elettiin vuotta 1155, kun piispa Henrik ja Eerik purjehtivat Suomeen pienen aseistetun joukon kanssa. Eerik keräsi suomalaisilta pakkoveroja ja palasi pian takaisin Ruotsiin. Piispa Henrik jäi valmistelemaan Suomen kirkollisia oloja. Hän kierteli kylästä kylään, saarnasi ja opetti kristinuskoa.
Matkatessaan kerran talvella reellä Köyliössä Henrik tuli palvelijansa kanssa varakkaaseen Lalloilan taloon. Matka oli ollut pitkä ja sekä hevonen että matkustajat olivat väsyneitä ja nälkäisiä. Komeasti puettu outo vieras ( Piispa Henrik) pyysi talosta ruokaa itselleen, palvelijoilleen sekä hevosilleen. Talon isäntä Lalli ei ollut juuri kotona ja Kerttu- emäntä otti vieraat vastaan. Hän sätti ja kielsi vieraita koskemasta ruokatavaroihin. Silloin piispa vain otti mitä tarvitsi: heiniä hevoselle, leipiä uunin päältä ja kellarista olutta juotavaksi. Lopuksi hän antoi penningit maksuksi, lepäsi ja lähti.
Kun talon isäntä Lalli tuli kotiin, vaimo kertoi röyhkeän vieraan vieneen heinät, syöneen ruoat ja juoneen oluet talosta ja jättäneen kaiken maksamatta. Hurjistuneena isäntä tempaisi kirveen mukaansa ja lähti tavoittamaan muukalaista.
Alkoi hurja takaa- ajo pitkin lumisia metsiä ja tuiskuavia järvenselkiä. 80 kilometrin päässä Köyliön järven jäällä kauhistunut palvelija kuuli takaa- ajajan lähestyvän ja kysyi pitäisikö piiskata hevosta kovempaan vauhtiin. Piispa ymmärsi kuitenkin loppunsa olevan lähellä ja neuvoi palvelijaansa piiloutumaan ja ja huolehtimaan hänen ruumiistaan kamppailun jälkeen. Raivostunut Lalli tavoitti pakenijat ja löi piispan kirveellä kuoliaaksi.
Henrikin ruumiis päätyi lopulta Turun tuomiokirkkoon. Hänestä tehtiin Suomen suojeluspyhimys. Sieltä on löydetty silkkinen säiliö, jonka sisällä on ollut pääkallo. Se on saattanut olla piispa Henrikin pyhäinjäännös.
KATSO VIDEO:
https://areena.yle.fi/1-2434210?seek=0
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/1kasl/henrikin-murha:file/download/628022f71c6dbd4a77702420930307d6f7c124db/1D54A957-82AE-453B-8D2F-21A235B223F4.jpeg
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/1kasl/saka:file/download/467072f8f7d7e8b0be4af9a3fd1b5a646172f0d9/856F06A4-D33C-4F68-9B6A-A317D9C9F234.jpeg
Turku
Keskiajalla Turku oli Suomen tärkein kaupunki. Se oli maallisen ja kirkollisen vallan keskus. Turun piispalla oli paljon valtaa. Hän oli Suomen kirkon päämies ja samalla suomalaisten ensimmäinen johtaja. Hän toimi suomalaisten asioissa Ruotsin kuninkaan neuvonantajana ja osallistui kuninkaan vaaliin. Piispa saattoi tuomita rikollisen pannaan, jolloin tuomitulle ei saanut kukaan antaa ruokaa ja tämän sai tappaa kuka tahansa. Piispa asui Kuusistossa omassa asuinlinnassaan ja hänellä oli oma sotaväki. Piispa teki seurueineen tarkastusmatkoja, keräsi veroja ja kävi kauppaa kansalta saaduilla verotavaroilla, kuten voilla ja turkiksilla. Niillä hän osti ulkomailta viiniä ja arvoesineitä kirkolle. Piispojen johdolla keskenään taistelevista suomalaisheimoista alkoi vähitellen kehittyä yhtenäinen Suomen kansa.
Turun tuomiokirkko vihittiin vuonna 1300. Sen rakentaminen oli suomalaisille valtava ponnistus. Juhlava jumalanpalvelus latinankielisine lauluineen lumosi vaatimattomissa savupirteissä asuvat suomalaiset.
Turun linna oli aluksi vain vaatimaton sotilaiden linnaleiri Aurajoen suulla. Sitä alettiin rakentaa 1200- luvun lopulla. Sieltä käsin vartiointiin, etteivät merirosvot pääse yllättämään kaupunkia. Vähitellen linnaan rakennettiin torni ja muureja korotettiin. Siitä alkoi muodostua oikea linna Ruotsin suomalaisen osan tärkeimmän kaupungin suojaksi. Linnasta käsin kerättiin suomalaisilta veroja ja huolehdittiin niiden kuljettamisesta Ruotsiin.
Turku oli keskiajalla kukoistava kauppakaupunki. Maalaiset kuljettivat Turkuun markkinoille kuivattua kalaa, turkiksia, voita, lihaa, pellavaa, tervaa ja puuastioita. Kaupunkien kauppiaat saivat käydä ulkomaankauppaa. Turkuun tuli laivoilla saksalaisia kauppiaita. Heitä sanottiin kesteiksi. He toivat mukanaan suolaa, kankaita ja metalliesineitä. Kestit viipyivät Turussa kesän , kävivät kauppaa ja palasivat syksylllä täyden lastin kanssa takaisin Saksaan. Koska raha oli harvinaista, kauppa oli pääasiassa vaihtokauppaa.
Muita keskiaikaisia kaupunkeja Suomessa olivat Viipuri, Porvoo, Ulvila( Pori), Rauma ja Naantali.
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/11-turku-luonnos/turun-linna-piirros:file/download/054b492a470fb1a615999ce38e8159cec478da66/7574D90E-59D4-4E13-A315-74FF70332BE2.jpeg
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/11-turku-luonnos/ttp:file/download/dcc4285b5f30a52bd447c51fac2361e41b925bce/C46DE2D2-3573-48EB-B340-0153CADCFAB4.jpeg
Tehtävät:
Tee tiivistelmä vihkoosi. Pyri vastaamaan tiivistelmässäsi seuraaviin kysymyksiin.
- Milloin ja mistä tapahtumista Suomen keskiaika alkaa:
- Mikä matka Suomeen tehtiin ja kenen kehoituksesta ja milloin?
- Ketkä matkaan lähtivät?
- Mitä matkalla tapahtui
- Mitä Suomelle tapahtui näiden matkojen myötä?
- Mikä oli keskiajalla Suomen tärkein kaupunki ja miksi?
- Kuka oli Suomen ensimmäinen johtaja?
- Millaisia tehtäviä hänellä oli?
- Mikä piispojen merkitys oli suomalaisille?
- Mitkä kaksi rakennusta rakennettiin keskiajan Turussa? Kerro niistä molemmista parilla virkkeellä.
- Millaista kauppaa Turussa keskiajalla käytiin? Mitä olivat kestit? Mitä maalaiset möivät ja mitä ostivat? Mikä toimi maksuvälineenä?
10. Keskiajan kaupunki
Keskiajan kuluessa kaupungit alkoivat jälleen kasvaa. Monet ihmiset muuttivat maaseudulta kaupunkeihin, sillä niissä oli heille töitä. Kaupunkilaiset eivät olleet linnanherran orjia, vaikka kaupungit maksoivatkin veroja linnanherralle. Kaupunkien asukkaat saivat itse päättää asioistaan ja valita mieleisensä ammatin. Kaupunkiin muuttanut maaorja sai vapautensa, kun oli onnistunut elämään kaupungissa vuoden ajan. Siksi sanottiin,mettä kaupunki-ilma tekee vapaaksi!
Ne, jotka palasivat hengissä ristiretkiltä, kertoivat kotona uskomattomia tarinoita idän kaupunkien ihmeistä, mausteista ja tavaroista. He tottuivat matkoillaan näihin yleellisyyksiin ja halusivat saada niitä kotiin palattuaankin. Kulkukauppiaat kuljettivat kauppatavaraa kärryissään ja tekivät matkaa ristiretkeläisten suojassa. Linnojen liepeille syntyneet kylät ja pienet kaupungit vaurastuivat, kun ristiretkeläiset kulkivat niiden kautta, yöpyivät, söivät ja toivat kauppatavaraa idästä. Kaupunkeja alkoi syntyä myös tärkeiden vesireittien varsille ja luostareiden ja kirkkojen lähistöille. Ikivanhojen kauppareittien varrelle syntyi rikkaita kauppakaupunkeja kuten, Italian Venetsia ja Genova. Kaupungit vetivät puoleensa maaseudun yrittelijästä väkeä.
Kaupungeissa oli töitä tynnyrintekijöille, satulasepille ja muille käsityöläisille. Siellä tarvittiin myös leipureita, nahkureita, muurareita, kehrääjiä, majatalon isäntiä ja lääkäreitä. Myös kerjäläisiä ja kierteleviä taiteilijoita, kulkutauteja, uutisia, juoruja, tarinoita ja uusia tapoja virtasi kaupunkeihin.
Oppipojasta porvariksi
Kaupungeissa asuvia kauppiaita ja käsityöläisiä kutsuttiin porvareiksi. Ihmiset arvostivat taitavia käsityöläismestareita, jotka osasivat valmistaa hyviä käyttöesineitä ja tehdä oman alansa taitoa vaativia töitä.
Kun nuori mies halusi ammattiin, hän teki ensin töitä jonkun käsityöläismestarin oppipoikana. Hän sai palkakseen ruoan,asunnon ja vaatteet. Sen jälkeen hänestä tuli kisälli ja myöhemmin mestari, joka sai perustaa oman liikkeen. Silloin hän liittyi oman ammattikuntansa kiltaan, joka valvoi hänen työnsä laatua. Lisäksi kilta suojeli jäseniään ja uusien käsityöläisten koulutusta. Ne saattoivat myös estää uusia käsityöläisiä asettumasta kaupunkiin, jos se olisi johtanut kilpailuun käsityömestarien ja uusien tulokkaiden välillä. Jos mies menestyi työssään, hänet voitiin valita kaupungin raatiin, joka johti kaupunkia.
Kaupungin rakenne
Kaupungin keskeinen paikka oli tori. Se oli ainoa kivetty alue kaupungissa. Sen reunalla oli raatihuone sekä kirkko. Hienoimmat kivestä tehdyt talot sijaitsivat torin läheisyydessä. Muut talot olivat vierivieressä toisiaan. Ylimmissä kerroksissa asuttiin, alimmissa harjoitettiin kaupankäyntiä. Moni talo oli tehty puusta, ja tulipalot olivat yleinen ongelma. Talojen välissä kulkevat kadut olivat mutkikkaita, kapeita pimeitä ja likaisia. Ne olivat samalla likaviemäreitä, sillä likavedet viskattiin ikkunoista suoraan kadulle. Kaivo oli kaupungissa tärkeä kohtaamispaikka. Kirkon korkeat tornit kohosivat kaupungin ylle. Kaupunkeja ei suunniteltu tarkasti etukäteen, vaan ne kasvoivat sitä mukaa, kun asukkaat rakensivat talojaan.
Kaupunkeja ympäröi muuri, joka suojasi asukkaita vihollisilta. Kaupunkiin pääsi vain vartioidusta portista, joka suljettiin yöksi. Vartijat keräsivät portilla tullimaksuja maalaisilta, jotka tulivat päivittäin torille myymään tuotteitaan. Markkinapäivinä kaupunkiin saapui erityisen runsaasti kauppiaita, kerjäläisiä ja esiintyjiä. Markkinat pidettiin usein kaupungin suojeluspyhimyksen juhlapäivänä.
Kaupunkeihin alkoi kehittyä erityinen kaupunkikulttuuri. Kaupungeista tuli monien uusien ideoiden ja keksintöjen syntymäsijoja, sillä kaupunkilaisille jäi myös vapaa-aikaa. Taidekin alkoi taas kukoistamaan.
Musta surma tuli kaupunkiin
Vuonna 1347 Aasiasta tuli Italiaan kauppalaiva, jonka miehistö toi tullessaan kauhean taudin, ruton. Rutto aiheutti uhrinsa mustia paiseita, ja sai siitä nimen musta surma. Muutamassa vuodessa rutto pyyhälsi yli Euroopan ja tappoi joka kolmannen eurooppalaisen. Ihmiset eivät tienneet, että ruttoa levitti laivarotissa elävä kirppu. He yrittivät suojautua tautia vastaan monin tavoin esimerkiksi polttamalla kuolleiden vaatteet. Ruton saastuttaman talon oveen maalattiin punainen risti varoituksesksi muille.
Ruttolääkärit koettivat suojata itsensä nahkasta tehdyn naamion avulla. Naamarin nokassa oli yrttejä, joiden uskottiin suojaavan häntä itseään sairaudelta. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Rutto tappoi aina ensi heikoimmat,eli lapset ja vanhukset. Monet uskoivat , että rutto oli Jumalan rangaistus ihmisten pahoista teoista. Siksi ihmisiä kehotettiin rankaisemaan itseään esimerkiksi piiskaamalla. Monet yrittivät paeta tautia ahtaista kaupungeista kaukaisille seuduille ja levittivät siten kuolemaa eteenpäin. Kun talot jäivät tyhjilleen, rosvot ryöstivät ne tyhjiksi.
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/9kk/ruttol%C3%A4%C3%A4k%C3%A4ri:file/download/07a212f36f7b1f779a422ff60b8f63cf5a62d686/3B3FA134-FBA6-4855-81C9-BF3ED953F11F.png
Kauppiaan ammatti
.
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/9kk/kaupank%C3%A4ynti%C3%A4:file/download/d7aca35ec53c6aa97df5ca6ba2b32e3c82f31219/DF6C4F6B-CD16-4758-B025-49663582223E.jpeg
Tehtävä:
Tee tästä tekstistä vihkosi aukeamalle kymmenen (10) tietolaatikkoa mielestäsi keskeisistä asioista.
9. Ristiretket
Keskiajalla eurooppalaiset ajattelivat, että maailman keskus oli pyhä kaupunki Jerusalem, koska siellä oli Kristuksen hauta. Ihmiset olivat tehneet jo kauan pyhiinvaellusmatkoja eli toivioretkiä Pyhään maahan. Ihmiset uskoivat, että Jumala antoi monta raskasta syntiä anteeksi ja kuuli hartaimmat rukoukset, kun ne lausuttiin pyhällä paikalla.
Islamin valtakunta oli levinnyt Välimeren ympärille, myös Jerusalem oli osa islamilaista valtakuntaa. Muslimit suhtautuivat kristittyihin pyhiinvaeltajiin suvaitsevaisesti. Kaikki muuttui, kun 1000-luvulla muuan vihamielinen turkkilainen heimo valloitti Jerusalemin, ja alkoi pahoinpidellä ja ryöstää pyhiinvaeltajia.
Paavi sai kuulla pyhiinvaeltajien huonosta kohtelusta. Hän kutsui v.1095 Clermont' in kirkolliskokoukseen koolle piispoja, pappeja ja ritareita. Kiihkeässä saarnassa hän kehotti kaikkia lähtemään sotaan, jossa Pyhä maa vapautettaisiin vääräuskoisten vallasta. Puheen teho oli valtaisa. Kristityt pelkäsivät, että heidän uskontonsa oli vaarassa. Paavi lupasi, että,ristiretkeläinen sai anteeksi kaikki synnit, tehdyt ja vielä tekemättömät.Paavin lupaus kannusti rikkaita aatelisia, linnanherroja, ritareita, köyhiä talonpoikia ja jopa rikollisia lähtemään kohti Pyhää maata. Tästä saarnasta alkoi 200 vuotta kestänyt ristiretkien aika. Palestiinan tehtiin kaikkiaan kahdeksan ristiretkeä. Retket päättyivät vasta vuonna 1291.
Kokouksen osanottajat palasivat kotiseuduilleen ja ryhtyivät valmistelemaan ristiretkeä, eli kristinuskon puolesta käytävää sotaa. Ritarit ompeluttivat vaatteisiinsa ja maalauttivat kilpiinsä punaisen ristin merkiksi retken tarkoituksesta.
Ensimmäinen ristiretki muodostui kahdesta retkestä. Ennen kuin ristiretkiarmeija pääsi matkaan, Eurooppaan oli levinnyt valtaisa ristiretki-into. Satatuhatta köyhää talonpoikaa lähti lähes paljain käsin ja rahatta vaeltamaan jalkaisin Jerusalemiin. Tällä
kansanristiretkellä kuoli suuri osa lähtijöistä matkan rasituksiin jo paljon ennen kuin saavuttiin Vähän-Aasian rannikolle. Siellä oli vastassa muslimien armeija, joka tuhosi koko onnettoman joukon.
Puoli vuotta myöhemmin matkaan lähtenyt ristiretkiarmeija onnistui paremmin. Matkaan lähti rikkaita ritareita Ranskasta Italiasta ja Saksasta. Ristiretkeläiset kokoontuivat Konstantinopolissa. Monien muslimien kanssa käytyjen taisteluiden jälkeen oltiin viimein v.1099 Jerusalemin muurien edessä. Muslimit puolustivat kaupunkia raivokkaasti, mutta ristiritareiden voitontahto oli ennennäkemätön. Ristiretkeläiset tunkeutuvat kaupunkiin ja surmasivat muslimit viimeiseen mieheen.
Ristiritarit perustivat Pyhään maahan Jerusalemin kuningaskunnan, mutta sen historia jäi lyhyeksi. Runsaan sadan vuoden kuluttua muslimit valtasivat Jerusalemin takaisin. Keskiajan kristityille Jerusalemin menetys oli suunnaton surun aihe. Monia uusia ristiretkiä tehtiin, mutta kaikki epäonnistuivat. Myös ristiretkeläisten todelliset tavoitteet olivat usein vähemmän hurskaat, sillä moni lähti reissuun vain seikkailemaan ja ryöstelemään itämaan rikkauksia.
Ristiretket epäonnistuivat ja aiheuttivat suunnatonta kärsimystä matkan varrella asuneille retkeläisten ryöstelemille kansoille. Vain harvat ristiretkeläiset palasivat ja moni heistäkin oli menettänyt suuren osan omaisuudestaan. Myös paaville ja roomalaiskatoliselle kirkolle ristiretkien seuraukset olivat päinvastaiset, kuin oli ollut tarkoitus. Pyhää maata ei saatukaan valloitetuksi, vaikka paavi oli sanonut, että valloittaminen oli Jumalan tahto. Moni alkoi epäillä paavin ja koko roomalaiskatolisen kirkon opetuksia.
Eurooppalaiset olivat pitäneet itseään arabeja sivistyneempinä ja parempina. Nyt he saivat omin silmin nähdä, miten arabit peseytyivät , pukeutuivat kauniisti, asuivat hienoissa taloissa, joissa oli puutarhat suihkulähteineen ja käyttivät ruuissaan kalliita mausteita. Näistä kaikista ihmeistä kertoivat ristiretkeläiset palattuaan takaisin kotiinsa. Näin eurooppalaiset joutuivat kosketuksiin arabisivistyksen kanssa, Välimeren alueen kaupankäynti vilkastui ja monet uudet idän tavarat tulivat eurooppalaisille tutuiksi.
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/8-ristiretket/ristiritari:file/download/af0bc93d82e6c3635c407d471aac91515a3e7e3e/1F58E103-E8D3-444C-84AB-0E9E2BC9C971.jpeg
Tehtävät:
Vastaa kysymyksiin, tee niistä yhtenäinen teksti.
1. kappale.
- Mikä pyhiinvaelluskohde oli kaikkein tärkein?
- Mikä siellä muuttui?
-Kuka kannusti lähtemään ristiretkelle ja miksi?
- Mitä hän lupasi?
- Mitä ristiretki tarkoittaa?
- Milloin ja miten kauan ristiretkiaika kesti?
2. Kappale
-Ketkä lähtivät ristiretkelle?
-Mitä he laittoivat merkiksi?
-Millainen ristiretkimatka oli?
- Mitä ristiretkiarmeija saavutti ja mitä he perustivat?
- Kestikö saavutetut voitot?
3. Kappale
- Mitä seurauksia (huonoja ja hyviä) ristiretkistä oli?
2. Piirrä kuva ristiretkeläisestä
8. Ritarit ja linnat
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/7rjl/er:file/photo/5f1a548af19b94a4bf7532e000a52b00584274c6/F6F9BE77-EEF5-4AE6-A332-7A37AC44094B.jpeg
Ritarit
Ritariaika oli noin 900-1500 -luvuilla. Ritarit olivat raskaasti aseistautuneita ratsumiehiä, jotka taistelivat kuninkaiden ja ruhtinaiden puolesta. Hallitsijat antoivat joukoissaan taistelleille ritareille palkinnoksi maa-alueita.
Ritariksi haluavan täytyi olla urhea ja taitava sotilas, ja vain harva lyötiin ritariksi. Hänen piti olla uskollinen kuninkaalle ja Jumalalle. Ritarin täytyi myös käyttäytyä hyvin ja suojella naisia ja heikompiarvoisia.
Periaatteessa kuka tahansa, joka omisti ritarin varusteet ja hevosen, saattoi ryhtyä ritariksi. Käytännössä kuitenkin ainoastaan aatelisilla ja rikkailla kauppiailla oli varaa varustaa itsensä ritariksi. Ritarit olivat ratsuinensa ja kalliine haarniskoinensa ja miekkoinensa ylivoimainen vastus tavallisille sotilaille.
Ritariksi kasvatettava aatelisperheen poika lähetettiin seitsenvuotiaana johonkin toiseen aateliskotiin, useinkin sedän tai enon tai ylemmän lääninherran luo. Silloin hänestä tuli hovipoika. Hänelle opetettiin muun muassa hyviä käytöstapoja, ratsastusta, miekkailua ja jousella ampumista. Lukemaan oppi vain harva. 14-vuotiaana poika pääsi ritarin aseenkantajiksi. Hän oppi huolehtimaan isäntänsä varusteista ja hevosista. Hän auttoi haarniskoidun ritarin hevosen selkään ja seurasi tätä sotaretkille. Menestyksekkäästi palvellut aseenkantaja voitiin lyödä ritariksi 21-vuotiaana. Ritari vannoi kirkossa ritarivalan, jonka jälkeen joku vanhempi ritari tai kuningas löi hänet ritariksi laittamalla miekan lappeen hänen vasemman olkapäänsä päälle. Sen jälkeen uusi ritari sai miekan vyölleen ja kannukset saappaisiinsa.
Sotimisen lisäksi ritarit osallistuivat turnajaisiin. Alkujaan turnajaisia järjestettiin, jotta ritarien taistelutaidot pysyisivät yllä. Turnajaiset olivat myös linnan suuria huvitapahtumia. Ritarit pukeutuivat haarniskaan, rautaiseen panssariin, ja ottivat aseeksi tylpän keihään. He kantoivat mukanaan linnanrouvansa huivia tai hansikasta merkkinä siitä, kenen puolesta näyttivät taistelutaitojaan. Kaksi ratsastajaa lähestyi toisiaan kovaa vauhtia ja yrittivät sysätä toisensa keihäällä satulasta. Hevosen selästä pudonnut putosi myös jatkokilpailuista. Voittajaksi selviytyi se, joka viimeksi jäi satulaan. Turnajaiset olivat hyvin vaarallisia, ja oli tavallista, että niiden osallistujia loukkaantui vakavasti tai kuoli. Turnajaisissa menestyneet ritarit saivat osakseen kunniaa ja katsomossa istuneiden linnanneitojen suosion. Hävinnyt ritari joutui luovuttamaan varusteensa hevosineen voittajalle. Usein hän osti ne takaisin. Taitavat ritarit saattoivat rikastua turnajaisvoitoilla, mutta moni ritari menetti taisteluissa omaisuutensa.
.
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/7rjl/ritariksi-ly%C3%B6minen:file/download/0a78e910fafa7d9f0faafcf01efd185406206392/C19C1F7E-8E1E-44EB-80D2-9149E25E4FC1.jpeg
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/7rjl/turnajaiset:file/download/70d123511827d0b88efd873f1a4f7becce91c000/78C923E1-9DFF-4184-87E9-78EF3F3A70AF.jpeg
7. Viikingit
KATSO:
Pohjolassa, nykyisessä Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa, asuvat viikingit eli normannit olivat maata viljeleviä talonpoikia. Väkiluvun kasvaessa ei kaikille riittänyt viljelysmaata. Ulkomailta kantautui tarinoita suurista rikkauksista.
Viikingit olivat taitavia laivanrakentajia ja heistä tuli aikansa parhaita merenkävijöitä. Pitkissä ja kapeissa viikinkilaivoissa oli 20-50 hengen miehistö ja runsaasti tilaa lastille. Viikingit osasivat suunnistaa auringon ja tähtien avulla. Viikinkilaivoissa oli suorakulmainen purje ja niillä voitiin kulkea matalassa vedessä ja tulla rantaan asti.
Kaupankäynti oli tärkeä osa viikinkien elämää, ja he olivatkin taitavia kauppamiehiä. Turkikset ja nahat, rautaesineet ja meripihka olivat arvokkaimpia kauppatavaroita. Kauppamatkat muuttuivat kuitenkin vähitellen kolmen laivan ryhminä tehdyiksi tuottoisiksi ryöstöretkiksi.
- Normannit tulevat! Huuto synnytti pakokauhun Euroopan rannikoiden ja jokivarsien asukkaissa 800- luvulta lähtien parin sadan vuoden ajan. Normannien käärmekeulaiset, nopeat laivat ilmestyivät kylien ja kaupunkien edustalle yllättäen, ja sitten nämä pohjalaismiehet murskasivat vastarinnan keihäin ja sotakirvein.
Tanskalaiset ja norjalaiset viikingit purjehtivat länteen ja etelään. He valtasivat osan Englantia ja ulottuvat retkensä Atlantin rannikkoa myöten aina Välimerelle asti. Viikingit eivät olleet kristittyjä ja usein he hyökkäsivätkin luostareihin, jotka olivat varsin suojattomia, ja veivät mennessään arvoesineitä, kuten kultaristejä. Jotkut viikingit purjehtivat jokia pitkin ja hyökkäsivät sisämaan kaupunkeihin.
Vuonna 911 Pohjois-Ranskan kuningas Kaarle Yksinkertainen luovutti maata joukolle normanneja, koska he lupasivat puolustaa hänen kuningaskuntaansa muita ryöstelijöitä vastaan. Heidän uusi kotimaansa sai nimen Normandia (Pohjanmiesten maa), ja heidän päälliköstään Rollosta tuli sen ensimmäinen herttua.
Norjalaiset viikingit purjehtivat myös kauas Atlantille. He löysivät asuttamattomia alueita ja asettuivat asumaan Islantiin. Sieltä he tekivät tutkimusmatkoja vielä lännemmäksi Grönlantiin ja kävivät Pohjois-Amerikassa jo ennen Kolumbusta.
Ruotsalaiset viikingit suuntasivat kohti itää. He purjehtivat Suomenlahden rannikkoa pitkin nykyisen Venäjän alueelle ja sieltä suuria jokia pitkin etelään aina Mustallemerelle ja Kaspianmerelle asti. Tätä idäntietä kulkevien viikinkien laivat olivat pienempiä kuin lännessä merellä purjehtivien viikinkien, sillä heidän piti välillä vetää laivaa maakannasten yli joelta toiselle. Näillä matkoillaan he ryöstelivät ja kävivät kauppaa myös Turun saaristossa ja Suomenlahden rannikolla. Todennäköisesti joitakin suomalaisia lähti viikinkien mukaan kaukomaille.
Matkojensa turvaksi viikingit perustivat nykyisen Venäjän alueelle kauppapaikkoja, joista kasvoi sittemmin suuria kaupunkeja. Tällaisia ovat esimerkiksi Novgorod ja Kiova. Viikingit jatkoivat matkaa Bysantin pääkaupunkiin Konstantinopoliin ja islamilaisen valtakunnan pääkaupunkiin Bagdadiin asti. 800- luvun puolivälissä viikinkipäällikkö Rurikista tuli Novgorodin hallitsija ja siten tavallaan suuren Venäjän valtakunnan perustaja.
Viikinkien ryöstöretket vähenivät, kun Länsi-Euroopan valtakunnat oppivat puolustautumaan aiempaa paremmin viikinkejä vastaan. Vielä tärkeämpää oli olojen rauhoittaminen Pohjolassa. Tanskasta, Norjasta ja Ruotsista tuli 1000-luvulla yhtenäisiä valtakuntia. Niiden kuninkaat kääntyivät kristinuskoon ja kielsivät kansaa palvomasta viikinkien vanhoja jumalia ja tekemästä ryöstöretkiä. Kaupungit kasvoivat, ja
kaupankäynti korvasi ryöstelyn.
.
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/6-viikingit/viikinkilaiva:file/download/f9e6998af8999d099d7544ad51b64d70ee078561/0EEA11B1-FCAA-485B-B2B8-0D940438B781.png
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/6-viikingit/viikinkilaiva:file/download/f9e6998af8999d099d7544ad51b64d70ee078561/0EEA11B1-FCAA-485B-B2B8-0D940438B781.png
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/6-viikingit/viikinkien-reitit:file/download/290fa456be5f162b08678760f6bf3a80f1c93783/0E914685-8A7D-4603-85DB-F8AE0D1D8694.png
6. Kuninkaan alamaiset
Keskiajalla kuningas omisti kaiken maan. Kuningas tarvitsi sotajoukkoihinsa paljon aseistettuja ratsumiehiä. Koska raha oli keskiajalla menettänyt arvonsa, kuningas antoi joillekin luotettaville aatelismiehille tai kirkonmiehille suuria maa-alueita eli läänityksiä. Sitä ennen heidän piti vannoa kuninkaalle uskollisuudenvala. Maiden omistusoikeus pysyi kuninkaalla, mutta aatelinen hallitsi läänitystä ja sai kerätä alueeltaan veroja. Hänen piti myös huolehtia hallitsemastaan alueesta ja sen asukkaiden turvallisuudesta sekä palvella kuninkaan sotajoukoissa. Näin aatelisesta tuli kuninkaan vasalli ja kuninkaasta hänen lääninherransa.
Nämä kuninkaan vasallit olivat aateliarvoltaan (nimitykseltään) herttuoita, kreivejä tai ruhtinaita.He rikastuivat ja rakennuttivat itselleen linnoja. Heidän kuninkaalta saama alue oli usein niin suuri, että he puolestaan jakoivat sitä pienempiin läänityksiin omille vasalleilleen, ritareille. Nämä puolestaan vannoivat uskollisuudenvalan omalle lääninherralleen ruhtinaalle ja sitoutuivat suojelemaan heitä ja taistelemaan heidän puolestaan.
Maata hallinnoivien vasallien alapuolella olivat talonpojat. Linnoissa asuvat ruhtinaat tai kartanoissa asuvat ritarit jakoivat maatilkkuja talonpojille, jotka rakensivat itselleen oman talon ja kasvattivat ruokaa. Suuren osan ajasta talonpoikien piti tehdä työtä isäntänsä pelloilla käyttäen omia työkaluja ja härkiään. Vaaran uhatessa talonpojat joutuivat asepalvelukseen. Suuressa osassa Eurooppaa talonpojat olivat maaorijia, isäntänsä omaisuutta. He eivät saaneet poistua kylästä ilman lupaa. He kuuluivat kylän "irtaimistoon" siinä missä karja ja sirpitkin. Talonpoikien talot muodostivat kyliä linnojen tai kartanoiden ympärille. Linnanherra suojeli kyläläisiä sodan aikana ja toimi tuomarina kyläläisten välisissä riidoissa.
Keskiajalla yhteiskunta jakautui niihin, ketkä taistelivat eli aatelisiin ja ritareihin, niihin jotka rukoilivat , eli munkkeihin, nunniin ja pappeihin ja niihin, jotka tekivät työtä eli talonpoikiin ja käsityöläisiin. Ihmisten mielestä näin oli hyvä, sillä se oli Jumalan säätämä järjestys.
Jokainen, joka sai maata, antoi jotain vastineeksi. Maita saanut henkilö vannoi uskollisuutta isännälleen ja isäntä lupasi suojella alamaisiaan. Tällainen keskiaikainen yhteiskuntajärjestelmä, jossa maaomaisuus maksetaan varustamalla sotajoukkoja, on nimeltään läänityslaitos eli feodalismi.
Tämän järjestelmän ulkopuolella vaeltelivat vapaat, mutta ainaisessa hengenvaarassa eläneet romanttisia lauluja esittäneet trubaduurit. He toivat mukanaan uutisia ja juoruja naapuriruhtinaskunnista. Linnanherra suosi ja suojeli heitä, kun se hänelle sopi, sillä trubaduuri ylisti lääninherrojen urotekoja ja vei niistä viestiä taas eteenpäin.
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/5ka/ksvf:file/download/eb05431667483d8eae963b6464d504b51f4bc3bc/ACD147E3-217A-4FD6-8909-1BD003A1B873.jpeg
5. Kaarle Suuri
Länsi-Euroopassa eli ajatus yhtenäisestä, voimakkaasta valtakunnasta. Mahtavimman valtakunnan muodostivat Keski-Euroopassa nykyisen Ranskan alueella eläneet frankit. Frankit olivat kristittyjä. Frankkien kuningas Kaarle Suuri oli taitava ja voimakas hallitsija ja kristinuskon puolustaja. Kaarle Suuresta tuli keskiajan merkittävin hallitsija.
Kaarle Suuri laajensi maataan sodilla, niin että pian siihen kuului koko Keski- Eurooppa, Pohjois-Italia ja osa Espanjasta. Kaarle käännytti valloitusretkillään pakanoita kristinuskoon ja Espanjassa hän taisteli valtakuntaansa laajentavia muslimeja vastaan. Kaarle Suuri auttoi myös paavia pelastamalla hänen henkensä. Vuonna 799 rosvojoukko hyökkäsi Roomassa paavi Leo III:n kimppuun, pahoinpiteli hänet henkihieveriin ja jätti kuolemaan kadulle. Hänet autettiin turvaan Kaarle Suuren leiriin. Kiitollisena paavi palkitsi Kaarlen. Seuraavana jouluna Kaarle osallistui jumalanpalvelukseen Roomassa. Kun hän oli lopettanut rukouksensa, paavi painoi hänen päähänsä kruunun ja tervehti häntä nimellä Augustus. Näin frankkien päälliköstä tuli Rooman keisari. Monet toivoivat nyt Rooman keisarikunnan syntyvän uudelleen Kaarlen johtamana.
Kaarle Suuri halusi luoda rauhaa ja järjestystä sekavaan Eurooppaan ja hän laatikin useita lakeja. Kaarle ihaili kreikkalaista sivistystä ja Rooman valtakuntaa. Hän halusi sivistää kansaa ja siksi perusti kirjastoja ja kouluja. Kaarle kutsui hoviinsa oppineita miehiä, jotka pohtivat, miten antiikin tiedemiesten tutkimukset voitaisiin yhdistää kristinuskon opetuksiin. Kaarle jakoi valtakuntansa kreivikuntiin ja kiersi hovinsa kanssa ympäri valtakuntaa.
Kaarle Suuri oli vahva ja kiivas mies, jota moni pelkäsi. Hän osasi ratsastaa, metsästää ja uida hyvin. Hän puhui useampaa kieltä ja opiskeli kreikkaa ja latinaa. Kaikilla sotaretkillään ja joka ilta nukkumaan mennessä hän otti esiin kynän ja paperia. hän harjoitteli lukemaan ja kirjoittamaan. Sinnikkäästä yrityksestä huolimatta niitä taitoja hän ei koskaan oppinut.
Kaarlen kuoltua v. 814 hänen pojanpoikansa Kaarle Kaljupää, Ludvig Saksalainen ja Lothar joutuivat sotaan valtakunnan hallitsemisesta. He sopivat, että valtakunta jaetaan kolmeen osaan. Niistä syntyivät aikanaan Saksan, Ranskan ja Italian valtiot.
Vaikka valtakunta hajosi, Kaarle Suuri oli kuitenkin luonut pohjan nykyisen Euroopan sivistykselle, jossa muinaisen Rooman sivistys, germaanien elämäntavat ja kristinusko yhdistyivät.
Tehtävät:
1. Kuka Kaarle Suuri oli ? Mitä hän teki?Minkä arvonimen paavi hänelle antoi?
2. Miten Kaarle kehitti valtakuntaansa ja ihmisten elämää? Miksi? Entä itseään?
3. Mitä valtakunnalle tapahtui hänen jälkeensä? Mikä jäi elämään?
Piirros:
Etsi kuva Kaarle Suuresta ja piirrä muotokuva vihkoosi.
4. Muhammed ja islaminusko
Muhammed syntyi vuoden 570 tienoilla Mekan kaupungissa, Arabiassa. Hänen vanhempansa kuolivat Muhammedin ollessa 6-vuotias. Muhammed joutui setänsä kasvatettavaksi. Hän autteli tätä monenlaisissa töissä ja toimi mm. kamelinajajana. Hän matkasi karavaanien mukana pitkillä kauppamatkoilla ja paimensi lammas- ja vuohilaumoja kotikaupunkinsa Mekan lähistöllä. Kauppamatkoillaan setänsä kanssa, hän kohtasi kristittyjä ja juutalaisia. Mekassa sen sijaan vaalittiin vanhoja arabien heimouskontoja, joiden keskus oli Kaaban temppeli.
Sedän kuoltua Muhammed pääsi 24-vuotiaana rikkaan mekkalaisen kauppiaanlesken palvelukseen. Hän teki työnsä erinomaisesti. Leski mieltyi alaiseensa siinä määrin, että avioliitto solmittiin. Perheeseen syntyi kuusi lasta, kaksi poikaa ja neljä tytärtä.
40-vuotiaana Muhammed oli arvostettu kauppias, joka olisi hyvin voinut vetäytyä vanhuuden lepoon. Jokin salaperäinen ja tuntematon ahdisti Muhammedia kuitenkin päivästä päivään. Usein hän vetäytyi Mekan ulkopuolelle luolaan pohtimaan elämän perimmäisiä kysymyksiä.
Luolassa Muhammed sai myös ensimmäisen ilmestyksensä, jossa häntä puhutteli – hänen oman kertomuksensa mukaan – itse enkeli Gabriel. Tuon ajan Arabiassa ei ollut mitenkään outoa, että enkeli oli juuri Raamatun Gabriel. Arabiassa asui näet paljon juutalaisia kauppiaita, joilta arabit kuulivat Vanhan testamentin tapahtumista ja henkilöistä. Mekassa asui myös kristittyjä, joten Jeesuksen elämä ja Uuden testamentin sisältö olivat arabeille tuttuja.
Muhammedin näyt jatkuivat. Ennen pitkää hän vakuuttui siitä, että hän oli jumalan valitsema lähettiläs, profeetta. Hänen tuli kertoa ilmestyksensä muille arabeille ja ohjata nämä uskomaan yhteen ainoaan jumalaan, jonka nimi oli Allah. Uusi uskonto sai nimen islam ”alistuminen jumalan tahtoon”. Kun Muhammed julisti uskoaan, hän sai paljon vihamiehiä. Mekan ylimykset eivät voineet hyväksyä ajatusta, että yksinkertainen kauppias olisi todellinen profeetta.
Muhammed leimattiin huijariksi, ja hänen oli lähdettävä vihamiehiään pakoon Medinan kaupunkiin v. 622. Islamilaisessa perimätiedossa tapahtuman nimenä on hidza ”pako”, siitä alkaa islamilainen ajanlasku.Se on vuosi 0.
Medissa Muhammed sai puolelleen paljon ihmisiä. Muhammedin kannattajia alettiin kutsumaan muslimeiksi. Vuonna 629 Muhammed kannattajineen valtasi Mekan ja julisti Kaaban temppelin islamin pyhimmäksi paikaksi. Vuonna 632 Muhammed kuoli.
Muhammed oli ennättänyt sanella tuhansia sivuja tekstejä, joissa neuvottiin, miten ihmisen tuli elää saavuttaakseen onnen tässä ja kuolemanjälkeisessä elämässä. Näistä teksteistä Muhammedin seuraajat kokosivat islamin uskon pyhä kirjan Koraanin.
Vain muutamia kymmeniä vuosia Muhammedin kuoleman jälkeen uusi uskonto oli levinnyt koko Arabiaan. Sieltä se levisi kaikkiin ilmansuuntiin. Vähän yli sadan vuoden aikana arabit loivat todellisen suurvallan, joka ulottui Espanjasta Intiaan. Valloitetut kansat saivat pitää omat uskontonsa ja tapansa. Monet ihmiset kuitenkin halusivat kääntyä uuteen uskontoon, sillä islaminuskoisten eli muslimien piti maksaa muita vähemmän veroa hallitsijalle.
Valloitusretkien avulla Eurooppaan levisi arabien korkeatasoinen tiede ja kulttuuri. Arabit olivat kääntäneet omalle kielelleen antiikin filosofian teoksia ja nämä käännökset levisivät keskiajalla Eurooppaan. Arabiankielestä olemme saaneet nollan, algebran ja arabialaiset numerot. Arabit harjoittivat tähtitiedettä, kasvien tutkimista, lääketiedettä, musiikkia ja kirjallisuutta. Arabit olivat taitavia tarinankertojia. Heidän satunsa on koottu Tuhannen ja yhden yön tarinoiksi.
Kuunnellaan tarina: Pieni tuomari
Muhammed ja enkeli Gabriel
https://peda.net/p/safiiri/luokan-sivut/historia/keskiaika2/3mji/mjeg:file/download/96814cf38558c2fd217e9bceb9b0b15d1a3b9940/45C1FE5F-A1FF-44BC-8A6C-A2C4B4DD4A0D.jpeg
Tehtävät:
Tee tekstistä 3 kappaleen tiivistelmä:
1. Kuka Muhammed oli? Mitä hän koki mietiskellessä luolassa? ( käytä sanoja ilmestys, Gabriel, profeetta, Allah)
2. Miten Muhammedin julistukseen suhtauduttiin, mitä tapahtui? Mikä muslimeille tärkeä ajankohta tähän liittyy? Mitä seuraajat tekivät Muhammedin kuoltua? (käytä sanoja pako, Mekka, Medina, ajanlasku, Kaaban temppeli, Koraani)
3. Miten ja miksi islaminusko levisi nopeasti? Mitä valloitusretkien mukana levisi Eurooppaan? ( käytä sanoja arabi, suurvalta, vero, antiikin filosofia, tiede ja kulttuuri)
4. Selvitä, mitä tarkoittaa Kaaban musta kivi. Kirjoita ja piirrä.
Piirrä:
Piirrä jotakin "arabialaista".
3. Katedraalien rakentajat
Katolinen kirkko oli mahtava ja suunnattoman rikas. Paavi kilpaili kuninkaiden kanssa vallasta ja oli usein voitolla, sillä kirkko hallitsi ihmisten mieliä. Kirkko opetti miten piti elää ja uhkasi ikuisella kadotuksella sääntöjä rikkovia syntisiä. Kirkolla oli käytössään mahtava ase: Se saattoi julistaa ihmisen tai yhteisön pannaan eli kirkonkiroukseen. Se tarkoitti lähinnä kuolemantuomiota, sillä ihmisestä tuli lainsuojaton eikä kukaan saanut olla hänen kanssaan tekemisissä.
Kirkon oppien mukaan paholainen houkutteli ihmisiä pahoihin tekoihin, mutta pyhimykset auttoivat ihmisiä. Jos ihminen teki pyhiinvaellusmatkan jollekin pyhälle paikalle tai lähti ristiretkelle käännyttämään pakanakansoja kristinuskoon, hän sai kaikki synnit anteeksi.
Keskiajan kirkon vaikutus ihmisen elämään oli erittäin suuri. Ihmiset kävivät kirkossa kuuntelemassa kristinuskon opetuksia. Kaikkien oli osallistuttava jumalanpalveluksiin, osattava tärkeimmät rukoukset ja käytävä ripillä tunnustamassa syntinsä. Kirkko toimi myös tiedonvälittäjänä. Papit kertoivat lähialueen tärkeistä ja merkittävistä tapahtumista ja uutisista sekä kuuluttivat kuninkaan antamat käskyt. Tieto oli tietysti uskonnon värittämää.
Keskiajalla moneen kylään ja kaupunkiin rakennettiin suuri kirkko, goottilaiseen tyyliin rakennettu katedraali. Niissä oli suipot holvikaaret, mahtavia tukipilareita ja pilareiden välissä suuria lasimaalauksin koristeltuja ikkuna-aukkoja. Tornit tehtiin niin korkeiksi, että ne tuntuivat hipovan taivaita. Katedraalin rakentamisessa tarvittiin suuri määrä eri alojen työmiehiä ja taiteilijoita. Rakennusurakka saattoi kestää satoja vuosia. Esimerkiksi Milanon katedraalia rakennettiin 500 vuotta. Katedraalit ovat linnojen lisäksi keskiajan komeimpia muistomerkkejä, katolisen kirkon mahtavia vallanmerkkejä.
Inkvisitio, katolisen kirkon tuomioistuin
Inkvisitiolaitoksen tarkoituksena oli taistella harhaoppisuutta eli kerettiläisyyttä vastaan. Kerettiläisyys tarkoittaa virallisesta uskonnosta poikkeavaa oppia,toimintaa, jonka kirkko koki olevan itselleen uhka. Syytetyksi saattoi joutua kuka tahansa, sillä nimetön ilmianto riitti perusteeksi. Oikeudenkäynnit olivat salaisia ja niissä käytettiin hirvittäviä kidutusmenetelmiä totuuden esiin saamiseksi ja tuomitsemiseksi. Ne saivat syyttömätkin tunnustamaan mitä tahansa. Rangaistukset vaihtelivat kirkonkirouksesta ja omaisuuden menettämisestä kuolemaan. Roviolla elävänä polttaminen oli yksi inkvisition kauhistuttavimmista rangaistuksista.
Notre Dame, keskiaikainen, goottityylinen katedraali Pariisissa (Ranska). Vuonna 2019 kirkko kärsi suuria vahinkoja tulipalossa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Notre-Damen_katedraali
.
.Notre Damea vartioiva hirviö
https://www.rantapallo.fi/revesetvoyages/2015/05/20/notre-dame-jonotusta-portaita-ja-huikeat-nakoalat/. https://yle.fi/a/3-11884889
KATSO ARTIKKELI JA VIDEO NOTRE DAMEN PALOSTA:
https://yle.fi/a/3-11884889
Tehtävät:
1. Millainen rooli kirkolla oli kylissä ja kaupungeissa? Mikä on katedraali? Millä tavoin ne kertoivat kirkon vallasta?
2. Mikä oli inkvisitiolaitoksen tarkoitus? Millaisia keinoja siellä saatettiin käyttää asioiden selvittämiseksi?
Piirrä:
Piirrä Notre Dame haluamastasi suunnasta tai osa siitä. Etsi googlettamalla malli.
Voit myös piirtää katedraalia vartioivan hirviön.
2. Kirkko kaiken keskellä
Keskiajalla monet ihmiset halusivat omistaa elämänsä Jumalan palvelemiseen. Munkit (miespuolinen) ja nunnat (naispuolinen) asuivat eri luostareissa. Tullessaan luostariin he antoivat lupauksen, jossa lupasivat luopua omaisuudestaan, totella luostarin johtajaa ja pysyä naimattomana.
ORA ET LABORA - rukoile ja tee työtä!
Luostareissa piti rukoilla, opiskella, tehdä ahkerasti työtä ja auttaa köyhiä ja sairaita.
Luostarin tärkein rakennus oli kirkko, jossa pidettiin jumalanpalveluksia monta kertaa päivässä, jopa yöllä. Jumalanpalvelusten välissä munkit ja nunna tekivät työtä ja opiskeltiin. Luostarin puutarhassa hoidettiin mehiläisiä ja kasvatettiin lääkekasveja. Munkit ja nunnat olivat keskiajan oppineimpia ihmisiä. Sen vuoksi luostarit olivat tiedon, taidon ja ihmisten auttamisen keskuksia.
Useimmat keskiajan ihmiset olivat lukutaidottomia, mutta luostareissa osattiin lukea ja kirjoittaa. Munkit ja nunnat kirjoittivat kirjoja käsin ja koristelivat niitä kauniilla kuvilla ja koristeellisilla alkukirjaimilla (anfangi). Luostareissa oli koulu, jonne rikkaiden perheiden lapset lähetettiin opiskelemaan.
Luostarit huolehtivat lähimmäisistään pitämällä yllä köyhäintaloja ja sairaaloita sekä antoivat matkaajille turvapaikan muuriensa suojissa
Keskiajalla kristillisen kirkon tavat olivat Bysantissa ja Roomassa hyvin erilaiset. Vuonna 1054 lännen ja idän kirkkojen välit tulehtuivat ja ne julistivat toisensa kirkonkiroukseen. Länsi-Rooman kirkosta muodostui katolinen kirkko ja Itä-Rooman kirkosta ortodoksinen kirkko.
Paavi, Jumalan sijainen maan päällä
Katolinen kirkko oli mahtava ja suunnattoman rikas. Kuten nykyäänkin, katolisen kirkon johtajana toimi paavi. Keskiajalla paavit kävivät kamppailua vallasta kuninkaiden kanssa. Paavi usein voitti, sillä kirkko hallitsi ihmisten mieliä. Paavi vaati kirkolle etuoikeuksia ja tuki oman suosikkinsa valitsemista uudeksi hallitsijaksi. Tämä aiheutti usein riitoja paavin ja hallitsijoiden välille. Paavilla oli käytössään mahtava ase: hän saattoi julistaa ihmisen tai yhteisön pannaan, eli kirkonkiroukseen. Se tarkoitti lähinnä kuolemantuomiota, sillä ihmisistä tuli lainsuojaton eikä kukaan saanut olla hänen kanssaan tekemisissä. Kirottu ihminen eristettiin muista ihmisistä, eikä hän saanut osallistua jumalanpalvelukseen tai solmia avioliittoa. Jos kirkonkiroukseen joutunut ihminen kuoli, häntä ei haudattu hautausmaalle.
Paavin vaikutusvaltaa lisäsi kirkon valtava omaisuus. Kirkko omisti viljelymaata, luostareita ja kyliä. Lisäksi kirkko sai kerätä veroja eli kymmenyksiä. Kirkko sai myös runsaasti lahjoituksia. Ihmiset uskoivat, että lahjoituksen antaminen kirkolle auttaisi heitä pääsemään kuoleman jälkeen taivaaseen.
Luostarit
Kristinuskon leviämistä auttoivat myös luostarit. Munkit ja nunnat työskentelivät usein eristäytyneinä muusta maailmasta omissa luostareissaan. Luostareissa piti rukoilla, opiskella, tehdä ahkerasti työtä ja auttaa köyhiä ja sairaita. Tullessaan luostariin he antoivat lupauksen, jossa lupasivat luopua omaisuudestaan, totella luostarin johtajaa ja pysyä naimattomana. Munkit ja nunnat olivat keskiajan oppineimpia ihmisiä, siksi luostarit olivat myös tieteenharjoittamisen ja opiskelun keskuksia.
Useimmat keskiajan ihmiset olivat lukutaidottomia, mutta luostareissa osattiin lukea ja kirjoittaa. Munkit ja nunnat kopioivat käsin kirjoja ja koristelivat niitä kuvin ja koristeellisilla alkukirjaimella, anfangeilla. Luostareissa oli myös koulu, johon rikkaiden perheiden lapset lähetettiin opiskelemaan.
Pyhimykset
Kirkon oppien mukaan paholainen houkutteli ihmisiä pahoihin tekoihin, mutta pyhimykset auttoivat heitä. Pyhimyksillä oli tärkeä merkitys katolisessa kirkossa. Pyhimykset ovat paavin pyhiksi julistamia ihmisiä, jotka elinaikanaan ovat tehneet ihmetekoja. Ihmiset rukoilivat pyhimyksiä ja tekivät pyhiinvaellusmatkoja. Matka pyhimyksen haudalle,pyhiinvaellus, oli keino saada kaikki synnit anteeksi. Pyhiinvaellus kuului jokaisen kunnon kristityn velvollisuuksiin. Arvokkain pyhiinvaelluskohde oli Jerusalem, jossa sijaitsi Jeesuksen hauta.
Tehtävät:
1. Paavi: Minkä kirkon johtaja paavi oli ja edelleen on? Missä oli kirkon pääpaikka? Millainen paavin vaikutusvalta oli keskiajalla ja miksi? Mitä tarkoittaa kirkonkirous?
2. Luostarit: Ketä luostareissa asui? Mitä he siellä tekivät? Miksi luostarit olivat myös tieteen ja opiskelun keskuksia?
3. Pyhimykset: Keitä olivat pyhimykset? Mitä tarkoittaa pyhiinvaellus? Mikä oli tärkein pyhiinvaelluskohde ja miksi?
PIIRRÄ:
Kuva luostarin puutarhasta.
Lisää aukeamalle teksti: ORA ET LABORA - rukoile ja tee työtä!
1. Antiikista keskiaikaan
Keskiaika alkoi Rooman valtakunnan tuhoutumisesta, jossa Rooma jakaantui Itä- ja Länsi-Roomaksi. Itä-Roomassa, jota myös Bysantiksi kutsutaan, jatkui antiikin loisto. Keskiaika toi Eurooppaan sekavan ja sotaisan aikakauden, jolloin ei ollut yhtä selkeää hallintoa ja kaupankäynti alkoi heikentyä. Keskiaika alkoi eri alueilla Eurooppaa hieman eri aikoina sen mukaan, miten valtiot alkoivat syntyä, sillä Eurooppa oli pitkään hajanainen eikä valtioita vielä ollut. Historian kirjoissa keskiajaksi kutsutaan ajanjaksoa 400 - 1500 jaa.
https://www.thinglink.com/scene/1033804886627581954
Rooman valtakunta romahti kansainvaellusten pyörteissä. Kansainvaellukset toivat Eurooppaan monia uusia kansoja ja monet asiat muuttuivat: Ihmiset eivät enää välittäneet roomalaisista kaupungeista, vaan elivät mielummin maaaseudulla maata viljellen. Germaanit eivät arvostaneet antiikin upeaa arkkitehtuuria , taidetta eikä tieteitä. Lukutaidottomina he eivät ymmärtäneet papyruskääröjen sisältämää tietoa, eivätkä he olleet kiinnostuneita historiasta tai luonnontieteistä antiikin ihmisten tapaan. Kukaan ei huolehtinut roomalaisten rakentamista teistä, vaan ne rappeutuivat ja alkoivat kasvaa ruohoa. Amfiteatterin, kylpylät ja temppelit raunioituivat ja ihmiset repivät niistä marmorilohkareita omiin tarpeisiinsa.
Antiikin ajan kukoistus taantui ja loistava Rooma unohtui vähitellen. Roomalaisella rahallakaan ollut enää käyttöä, sillä ihmiset kävivät mielummin vaihtokauppaa. Ihmiset tottuivat siihen, että aina oli jossakin sota. Keskiajan alkua hallitsi antiikin kulttuurin ja sivistyksen häviäminen ja yhteiskunnan rakenteiden hajoaminen. Tämän lisäksi tältä ajalta säilyi vain vähän kirjallisia dokumentteja, josta pääteltiin, ettei keskiajalla luotu mitään uutta. Näistä syistä keskiaikaa kutsuttiin myöhemmin pimeäksi keskiajaksi ( näin asia ei kuitenkaan ollut).
Kokonaan antiikin ajan upea kulttuuri ei kadonnut, vaan roomalainen perinne jatkui katkeamatta Itä-Roomassa, Bysantissa. Bysantin pääkaupunki Konstantinopoli ( nyt. Istanbul) oli keskiajan suurin kaupunki ja tärkeä kauppapaikka. Sen kautta muun muassa silkki ja mausteet kulkivat idästä länteen eurooppalaisten saataville. Tiede ja taide säilyivät ja kehittyivät myös keskiajan luostareissa.
Kristinusko vahvisti jalansijaansa Itä-Roomassa, kun siitä 300-luvun lopulla tehtiin valtionuskonto, ainoa sallittu uskonto. Keskiajan sekasorron keskellä kirkon toiminta jatkoi "voittokulkuaan". Katolinen kirkko alkoi paavin johdolla käännyttää germaaneja kristinuskoon käyttäen hyväkseen heidän perinteisiä tapojaan. Kristinusko levisi ympäri Eurooppaa. Ihmiset eivät sanoneet itseään eurooppalaisiksi, vaan kristityiksi, sillä kirkko hallitsi heidän elämäänsä. Rooman kaupungista tuli kirkon keskuspaikka ja piispasta eurooppalaisten johtaja, paavi. Roomasta käsin paavi johti alaisiaan piispoja ja pappeja. Ennen pitkää moni germaanikuningaskin kääntyi kristinuskoon.
Kirkon toimesta kerättiin kansalaisilta veroja. Kirkko ja sen opit vaikuttivat ihmisten arkeen ja maailmankuvaan. Ne vaikuttivat myös tieteeseen ja taiteeseen - niissä molemmissa näkyi vahvasti uskonnollisuus. Kirkko sai aikaan myös sen, että hajanainen Eurooppa alkoi yhdistyä. Kirkko esitti myös vaateita kansalaisille: Kaikkien piti käydä jumalanpalveluksissa ja pyhiinvaelluksilla, ja pyhimyksiä oli palvottava. Aneilla sai synnit anteeksi, mutta kirkolla oli myös oikeus rangaista kansaa.
Kysymykset:
1. Mistä tapahtumista keskiaika alkaa?
2. Mitä muutoksia yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä tapahtui Rooman valtakunnan jälkeen?
3. Miksi keskiaikaa on kutsuttu pimeäksi keskiajaksi?
4. Miten kristinusko levisi?
Piirros:
Piirrä kuva keskiaikaisesta kylästä. Jos piirsit kylän jo vihkon kanteen, suunnittele jokin muu sopiva kuva tekstin yhteyteen.
Tavoitteet ja sisällys
- Opiskelen aktiivisesti, tavoitteellisesti ja annettujen ohjeiden mukaan.
- Teen vihkooni selkeät tekstitiivistelmät hyvällä käsialalla ja mahdollisimman kauniit kuvat.
- Käytän ja hyödynnän erilaisia tietolähteitä jakson aikana.
- Tunnistan ja osaan kuvailla keskiajan ilmiöitä ja ymmärrän niiden syys- seuraussuhteita.
- Osaan käyttää ja selittää keskiaikaan liittyviä käsitteitä.
HUOM!
Tämä vihko on alakoulun viimeinen varsinainen vihkotyö. Tee vihko ajatuksella ja huolella. Mieti alakouluvuosien aikana opeteltuja asioita vihkotyöstä ja yritä toteuttaa niitä tarkasti. Tee tästä viimeisestä vihkotyöstäsi taidonnäyte :)
Vihkon arvioinnissa huomioin monia asioita:
- kuvitus ja muu ulkoasu (KU)
- tekstien sisällöt ja tieto-osuus (HI)
- oikeinkirjoitus ja tekstin muodostus (AI)
VIHKOTYÖN OHJEET
- Jätä marginaalit jokaiseen reunaan.
- Kirjoita otsikko sivun keskelle.
- Tee jokaisen otsikon alkuun anfangi.
Keskiaikaiset kirjat ja käsikirjoitukset ovat varsinaisia taideteoksia kauniine kappaleineen, väreineen ja kuvineen. Paljon käytetty tapa oli koristaa sivua ja rytmittää sen tekstiä alkukirjainten (anfangien/ intiaalien) korostamisella. Valitut alkukirjaimet kirjoitettiin muuta tekstiä suuremmalla ja täytetiin väreillä ja kuvioilla.
- Kirjoita selkeällä käsialalla.
- Käytä mustekynää, tussia tai hyvin teroitettua puukynää. Tarkista ettei kynän väri tule paperista läpi
- Tee huolelliset kuvat.
- Kirjoita jokaisesta lukukappaleesta pieni tiivistelmä eli referaatti. Tekstissä tulee olla vastaukset vähintäänkin esitettyihin kysymyksiin. Älä kirjoita irrallisia vastauksia, vaan muodosta niistä yhtenäinen teksti.
- Tee myös pyydetty kuva tai suunnittele kuva itse tekstiin sopivaksi.
- Mieti kappalejaot!
- Keksi ja kirjoita myös sopivia väliotsikoita tarvittaessa.
- Korosta tärkeitä asioita esim. väreillä ja alleviivauksilla.
- Tee ensimmäiseksi kaunis kuvitus vihkon kanteen.
- Aloita ensimmäiselle sivulle Sisällysluettelo.
1. Antiikista keskiaikaan
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.