HARJOITUSKOE. Kirjoita alla oleva teksti konseptipaperille. Korjaa teksti yleiskielen sääntöjen mukaisesti (mm. pilkut, yhdyssanat, alkukirjaimet, omistusliite, verbin taipuminen, vuoropuhelut).

OLIPA KERRAN KILTTI JA SULOINEN PIENI TYTTÖ JOSTA KAIKKI PITIVÄT. HÄN ASUI SUUREN PIELIS JÄRVEN ÄÄRELLÄ ITÄ SUOMESSA.

ERITYISEN PALJON HÄNTÄ RAKASTI HÄNEN VANHA ISO ÄITI JOKA OLI KUTONUT TYTÖLLE PUNAISEN VIITAN JOSSA OLI HUPPU. TYTTÖ KÄYTTI SITÄ AINA JA SEN VUOKSI KAIKKI KUTSUIVATKIN HÄNTÄ PIENEKSI PUNA HILKAKSI.

ERÄÄNÄ AAMUNA PIENEN PUNA HILKAN ÄITI KUTSUI PUNA HILKAN LUOKSEEN KEITTIÖÖN JA SANOI ISOÄITISI ON HYVIN SAIRAS. OTA TÄSTÄ KAKKUA BERLIININ LEIVOKSIA JA MEHU KATTI MEHUA JA VIE NE HÄNELLE JOTTA HÄN TERVEHTYISI MUTTA MUISTA ETTÄ ET SAA POIKETA POLULTA SILLÄ METSÄ ON HYVIN VAARALLINEN.

PUNAHILKKA LUPASI ETTEI HÄN POIKKEAISI METSÄ POLULTA JA HÄNEN ÄITI PAKKASI KAKUN MEHUN JA KEKSEJÄ PAJU KORIIN. PIENI PUNA HILKKA PUKI PÄÄLLE PUNAISEN VIITTANSA NOSTI KORIN KÄSI VARRELLEEN JA LÄHTI KOHTI ISO ÄIDIN VAALEAN PUNAISTA MÖKKIÄ JOKA SIJAITSI PAJU LINNUN TIELLÄ.

TAVARAT KORISSA PAINOI PALJON JA PUNA HILKAN KÄTTÄ KOSKI.

___________________________________________________________________________________________________________________________________________





VASTAUKSET

 

Olipa kerran kiltti ja suloinen pieni tyttö, josta kaikki pitivät. Hän asui suuren Pielisjärven äärellä Itä-Suomessa.

Erityisen paljon häntä rakasti hänen vanha isoäitinsä, joka oli kutonut tytölle punaisen viitan, jossa oli huppu. Tyttö käytti sitä aina, ja sen vuoksi kaikki kutsuivatkin häntä pieneksi Punahilkaksi.

Eräänä aamuna pienen Punahilkan äiti kutsui Punahilkan luokseen keittiöön ja sanoi: "Isoäitisi on hyvin sairas. Ota tästä kakkua, berliininleivoksia ja Mehukatti-mehua ja vie ne hänelle, jotta hän tervehtyisi, mutta muista, että et saa poiketa polulta, sillä metsä on hyvin vaarallinen."

Punahilkka lupasi, ettei hän poikkeaisi metsäpolulta, ja hänen äitinsä pakkasi kakun, mehun ja keksejä pajukoriin. Pieni Punahilkka puki päälleen punaisen viittansa, nosti korin käsivarrelleen ja lähti kohti isoäidin vaaleanpunaista mökkiä, joka sijaitsi Pajulinnun tiellä. Tavarat korissa painoivat paljon, ja Punahilkan kättä koski.