Muistellessani saamaani mediakasvatusta mieleeni ei tule montaakaan asiaa. Ensimmäisenä mieleeni juolahti varmasti monille tuttu sanomalehtiviikko, jolloin oppilaat saivat media-aiheisia tehtäviä sisältävän tehtävävihon. Monet oppilaat olivat innoissaan tästä viikosta – mukaan lukien minä. Yläasteelta taas mieleeni muistuvat ATK-tunnit, joissa käytettiin paljon erilaisia nettisivuja ja ohjelmia. Teimme myös saksan tunnilla omia uutisia, jotka meidän tuli kuvata videolle. Lukiossa saimme osallistua lukion oman lehden laatimiseen, jos halusimme, minkä lisäksi opettelimme lukion äidinkielen tunneilla uutisoinnin eri muodot. Omat muistoni mediakasvatuksesta ovat siis hyvin yksittäisiä tapauksia, eikä suunnitelmallisuutta mediakasvatuksen saralla näkynyt.

Mediakasvatuksen tulisi olla suunnitelmallista ja jatkuvaa. Sitä saisi olla säännöllisesti koko koulupolun ajan ja se tulisi aloittaa jo alakoulussa, sillä entistä nuoremmat lapset käyttävät internetiä aktiivisesti – jopa tarhaikäiset. Mediakasvatuksen tulisi olla itse nuorena saamaani koulutusta paljon kattavampi, sillä internetin vaaroja ei juurikaan silloin käsitelty. Turvallisuuskoulutus onkin avainasemassa mediakasvatuksessa. Turvallisuuteen liittyen myös kriittisyys mediaa ja mainontaa kohtaan tulee sisällyttää vahvasti mediakasvatukseen, sillä media ja mainonta vaikuttavat olennaisesti yhteiskunnassa vallitseviin normeihin ja käytänteisiin.