Minä kävin täällä

Pariisin Pont des Arts -sillan kaiteet ovat täyttyneet lemmenlukoista. Lähde: Studeo.fi (Aki Pulkkanen)

Ihmisen itseilmaisuun on liittynyt kautta aikain tarve merkitä kuvin olemassaoloaan. Elinympäristöön tehty tagi tai luolamaalaukseen ruiskutettu kädenjälki kertovat tekijänsä olemassaolosta ja sitovat ihmisen osaksi valittua paikkaa. Pariisin sillankaiteeseen ripustetut rakkauslukot kiinnittävät symbolitasolla rakastuneet ikuisesti yhteen, kun avain heitetään hukuksiin veden syövereihin. Lukon jättämiseen ei ole kysytty lupaa, lupaa eivät kysyneet One love -taiteilijaryhmän taiteilijatkaan, kun poistivat Tampereen sillankaiteeseen kiinnitetyt lukot. Taiteilijaryhmä sulatti irrotetut lukot metalliveistokseksi ja julisti rakkauden olevan vapaata, ei lukkosymbolin mukaisesti kahlittua.

Omakuvat

Taiteilijoiden tekemiä omakuvia alettiin tehdä laajemmin vasta renessanssiaikana, jolloin maailmankatsomus siirtyi yksilöä korostavaan suuntaan. Tunnetuimmat taiteilijat alettiin tietää nimeltä ja väitetään, että peilien yleistymisen myötä taiteilija saattoi tutkia omia kasvonpiirteitään tarkemmin, mikä mahdollisti omakuvien tekemisen. Omakuva voi olla fotorealistisen tarkka maalaus, valokuva tai vaikkapa viitteellinen, vailla esittävyyttä oleva tulkinta omasta itsestä.

Muotokuvat

Suomen tasavallan presidenttien viralliset muotokuvat ovat persoonan ja saavutetun statuksen kuvaamisen lisäksi samalla näyte kunkin aikakauden vallalla olevasta taidetyylistä. Maalattujen muotokuvien lisäksi presidentti poseeraa virallisessa valokuvassa. Ennen 1800-luvun puoliväliä, jolloin valokuvaus alkoi yleistyä, oli muotokuvan teettäminen ainoa tapa tallentaa kasvonpiirteet jälkipolville. Tunnettuja esimerkkejä liki kahden vuosituhannen takaa kasvonpiirteiden säilyttämisestä ovat hätkähdyttävän realistisesti maalatut Faijumin muumioihin liitetyt kuvat, jotka ihmisen ruumiin säilyttämisen ohella säilöivät ihmisen olemuksen tuonpuoleista varten.

KU1-kurssilaisten muotokuvaharjoitelmia vanhojen valokuvien avulla. Lähde: Studeo.fi (Aki Pulkkanen)

Muotokuvamaalauksissa on usein pyritty kasvonpiirteiden ohella taltioimaan erityisesti ihmisen sosiaalinen asema erilaisin statuksesta kertovin symbolein. Kiertävät taiteilijat, 1700-luvun konterfeijarit saattoivat tehtailla muotokuvia niin, että osittain valmiiksi maalattuun ihmiskuvaan lisättiin yksilölliset piirteet ja arvoa kuvastavat tunnisteet. Muotokuvataide on oma arvostettu taidelajinsa, vaikka jotkut taiteilijat Akseli Gallen-Kallela mukaan lukien ovat joskus pitäneet muotokuvatilauksia "leipätauluina" eli tulonlähteinä, joilla rahoitetaan muunlaisen, merkittävämmäksi koetun taiteen luomista.

Muotokuvia maalataan usein myös henkilön valokuvaa mallina käyttäen. Suomen taidemaalariliitto on listannut jäsenistään muotokuvia maalaavat taiteilijat, joiden työnäytteistä voi valita itseä miellyttävän tyylin ja tutustua taiteilijan ansioluetteloon. Tutustu erityisesti Helene Schjerfbeckin laajaan omakuvatuotantoon.

Croquis - minuuttipiirros

Croquis tai minuuttipiirtämisellä voidaan harjoittaa havainnosta piirtämistä ja ihmisen mittasuhteiden hahmottamista. Croquis-piirrokset ovat luonnosmaisia, ja ne tehdään lyhyessä ajassa minuuttien aikana tai jopa sekunneissa. Mallina toimiva vaihtaa asentoa, ja piirroksia tehdään runsaasti. Valon ja varjon tutkimista tai yksityiskohtia voidaan tehdä vain viitteenomaisesti. Croquis-piirrokset voivat olla luonnoksia ihmistä käsittelevään taideteokseen tai itsessään pikaisia taideteoksia.

Vinkkejä croquis-piirtämiseen:

• Katso enemmän mallia kuin paperia, älä käytä pyyhekumia
• Aloita piirtäminen päästä ja käytä sitä mittasuhteiden hahmottamisessa
• Vaihtele eri työvälineitä: lyijykynä, kuulakynä, akvarellisivellin
• Harjanvarsi, pallo, ylösalaisin käännetty roskakori tuovat vaihtelua asentoihin