7.4 Erilaisia soita: suoyhdistymätyypit

Pinnanmuotojen perusteella suot jaetaan kolmeen tyyppiin, joita kutsutaan yhteisesti suoyhdistymätyypeiksi.
Keidas- eli kohosuot ovat yleisimpiä Suomen eteläosissa. Keidassoilla suon keskiosa on reunoja korkeammalla, jolloin vedet valuvat keskeltä ulospäin. Ravinteita tulee suolle ainoastaan sadeveden mukana, joten erityisesti suon keskiosat tapaavat olla hyvin niukkaravinteisia.
Aapasoiden keskiosat ovat reunoja alempana. Tällöin veden virtausta tulee reunoilta keskiosiin, mikä tuo mukanaan ravinteita. Aapasuot ovat tyypillisiä Pohjois-Suomen soita. Monet aapasuot ovat pinta-alaltaan hyvin laajoja.
Aivan pohjoisimmassa Lapissa tavataan palsasoita. Palsat ovat turvekumpuja, joiden sisässä on ikiroutaa. Routalinssin kasvaessa palsa kasvaa vähitellen suuremmaksi. Aikansa kohottuaan turvekumpu saattaa romahtaa reunoiltaan, jolloin jäinen ydin pääsee sulamaan, ja palsa kutistuu.
Suotyyppi | Piirteitä | Lajisto | Muuta |
koho- eli keidassuo | keskiosa reunoja korkeammalla | melko köyhä | Mm. Etelä-Suomen suot, esimerkiksi Tammelan Torronsuo |
aapasuo | keskiosa reunoja alempana | rikas | Mm. Pohjois-Suomessa, mm. Sodankylän Ilmakkiaapa |
palsasuo | tuvekumpuja, joissa ikirouta | rikas | Tunturi-Lapissa, mm. Iiton palsasuo Enontekiöllä. |

Koho- eli keidassuo on keskeältä reunoja korkeampi. Torronsuo, Tammela.