Mansikkamehu ja delffiinilelu
Olipa kerran Mansikkamehu. Sen sai syödä vain kun kello oli tasan kaksitoista, silloin kun kukka oli nuupahtanut.
Se katsoi kelloa ja meni ulos. Se löysi kauniin kukan ja otti sen. Sen alla oli delffiinilelu. Mansikkamehu päätti lähteä ajelulle. Sitten se näki toisen mehun. Kukka näki toisen kukan ja delffiinilelu näki toisen delffiinilelun. Näin päättyi tämä satu sopuun ja iloon, kuten kunnon sadun kuuluukin.
Se katsoi kelloa ja meni ulos. Se löysi kauniin kukan ja otti sen. Sen alla oli delffiinilelu. Mansikkamehu päätti lähteä ajelulle. Sitten se näki toisen mehun. Kukka näki toisen kukan ja delffiinilelu näki toisen delffiinilelun. Näin päättyi tämä satu sopuun ja iloon, kuten kunnon sadun kuuluukin.