Keski-Amerikka ja Länsi-Intia sijaitsevat Karibianlaatan reuna-alueilla ja sen kallioperä on suhteellisen nuorta. Tästä syystä terävähuippuiset poimuvuoret ja lukuisat tulivuoret, kuten koko Pienten Antillien saariryhmä, ovat tyypillisiä alueelle.  Väli-Amerikassa  on kymmeniä aktiivisia tulivuoria ja johtuen nuoren mannerlaatan liikunnoista myös maanjäristyksiä esiintyy usein. Nicaraguan pääkaupunki Managua on tuhoutunut kaksi kertaa maanjäristyksessä.  Meksikossa vuonna 1985 tapahtunut maanjäristys uhkasi siirtää siellä pidettäviä vuoden 1986 jalkapallon MM-kisoja.

Maanjäristykset ovat vaarallisia etenkin asutuilla alueilla, koska maanjäristykset romahduttavat taloja.  Vaikka maanjäristys itsessään ei aiheuttaisi suuria vaurioita, saattaa se merialueilla aikaansaada hyökyaallon eli tsunamin, ja vuorten lähettyvillä laukaista rinteessä maanvyöryn. Tällainen vyöry hautasi vuonna 2011 El Salvadorissa kaikki tielleen osuneet talot. Lähihistorian tuhoisin tsunami surmasi lähes 250 000 ihmistä Intian valtamerellä joulukuussa 2004. Lähes saman verran arvioidaan kuolleen Haitissa vuonna 2010 tapahtuneessa järistyksessä.

Väli-Amerikan tulivuoret ovat hyvin aktiivisia ja osa niistä purkautuu jopa päivittäin, harvoin kuitenkaan tuhoa aiheuttaen.  Yhdistyneen Kuningaskunnan eli Britannian hallitseman Montserrat-saaren Soufriere Hilssin tulivuori purkautui vuonna 1995 ja sai aikaan suuret evakuointitoimenpiteet. Purkauksen seurauksena pääkaupunki Plymouth jäi kokonaan autioksi. Yksi 1900-luvun voimakkaimmista tulivuorenpurkauksista tapahtui 1902 Guatemalan länsiosassa sijaitsevalla Santa Maria -tulivuorella, joka tuhosi koko lähiympäristön. Tulivuori on nykyään turistinähtävyys ja sen huipulle järjestetään vaelluksiakin.