Maapallo voidaan jakaa lämpötiloiltaan erilaisiin alueisiin, lämpövyöhykkeisiin. Näiden alueiden rajat noudattelevat jossain määrin leveyspiirejä.

Suurimmat leveyspiirit eli lähimpänä pohjois- ja etelänapaa sijaitsevat alueet ovat kylmällä vyöhykkeellä. Näiltä alueilta kohti päiväntasaajaa on lauhkeat ja lämpimät vyöhykkeet. Päiväntasaajan tuntumassa on kuuma vyöhyke.

Todellisuudessa, kuten kartasta huomataan, lämpövyöhykkeiden rajat eivät ole näin suoria. Tämä johtuu siitä, että lämpövyöhykkeiden rajoihin vaikuttavat monet alueella vallitsevat tekijät. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi tuulet, merivirrat, etäisyys merestä ja pinnanmuodot. Tuulet siirtävät ilmaa ja saavat aikaan pintavesissä liikettä. Meren läheisyys tasoittaa lämpötiloja, kun meri jäähtyy talvella hitaammin kuin maa-alueet. Korkealla sijaitsevat alueet, kuten vuoristot, voivat kuulua samalla leveyspiirillä kylmempään vyöhykkeeseen kuin alangolla sijaitsevat alueet.


Vuorilla on viileämpää kuin meren rannassa. Kun noustaan sata metriä ylöspäin, ilma viilenee lähes asteen verran. Kilometrin korkeudessa vuorilla onkin 6-10 astetta viileämpää kuin meren rannalla.