Pohjois-Amerikan lounaisosissa ja Andien länsipuolella on aavikkoa. Näillä alueilla sataa harvoin. Perun ja Chilen rajalla, Andien länsipuolella sijaitsevalla Atacaman aavikolla väitetään olevan alueita, joissa ei olisi satanut koskaan.

Etelä-Amerikan länsiosien aavikko on syntynyt, koska kylmä Perun merivirta viilentää ilmaa. Osa kosteudesta sataa tällöin merellä, eikä kosteutta riitä rannikolle asti.

Argentiinan eteläosassa on yksi maailman merkittävimpiin kuuluva aavikko, Patagonia, 670 000 neliökilometriä (2 kertaa Suomen kokoinen). Voisi luulla, että tällä alueella kosteutta riittäisi, mutta näin ei ole. Patagonia jää sadekatveeseen, kun Andit estävät Tyynenmeren kosteiden tuulten etenemisen alueelle.

Aavikoilla menestyvät ne kasvit, jotka ovat kehittäneet vedensäästökeinoja. Jotkut kasvit pystyvät varastoimaan vettä. Kaktukset ovat sopeutuneet elämään aavikolla vettä varastoivan varren, lehtien ja maanpinnan myötäisen juuriston avulla. Osa aavikon kasveista säätelee veden haihtumista esimerkiksi karvaisella varrellaan, jolloin karvat varjostavat lehden vartta ja keräävät mahdollista kastetta.

Aavikoilla viihtyvät muutamat matelijat ja jyrsijät. Koska aavikoilla on päivisin erittäin kuumaa, eläimet liikkuvat öiseen aikaan. Aavikoilla eläimien on pitänyt sopeutua myös hiekkamyrskyihin. Aavikon eläimet viettävätkin tarpeen tullen aikaansa koloissa ja luolissa.