Musiikin aikakaudet
Musiikin aikakaudet
|
Länsimaisen taidemusiikin aikakaudet |
|
|
(–476) |
|
|
(476–1400) |
|
|
(1400–1600) |
|
|
(1600–1750) |
|
|
(1770–1830) |
|
|
(1815–1910) |
|
|
(1900–1999) |
|
|
(uusin musiikki) |
|
Antiikin musiikki on antiikin Kreikassa ja Rooman valtakunnassa esitettyä musiikkia.
Keskiajan musiikki on hyvin voimakkaasti yhteydessä kristilliseen kirkkoon ja sen juuriin juutalaisessa perinteessä. Monet länsimaisen taidemusiikin piirteet kehittyivät keskiajalla nimenomaan kirkon piirissä.
Renessanssimusiikin keskeisimpiä kirkollisia sävellysmuotoja olivat messu ja motetti. Myös maallisen musiikin säveltäminen yleistyi renessanssin aikana, vaikka on mahdollista, että näennäinen maallisen musiikin määrän lisääntyminen johtuu vain painokoneenkeksimisestä ja sen mahdollistamasta suuremman musiikkimäärän julkaisemisesta.
Musiikilla oli suuri osa renessanssin ajan taiteessa. Musiikkia ei vielä tuohon aikaan voitu kuunnella levyiltä tai radioista, vaan silloin musiikkia käytiin kuuntelemassa erilaisissa tapahtumissa tai sitä soitettiin itse. Säveltäjät nousivat ihmisten arvostukseen ja musiikista tuli varsinkin ylhäisön nautinto. Varakkaat perheet saattoivat jopa palkata itselleen oman säveltäjän!
Renessanssin aikana kirkkomusiikki oli vielä hyvin suosittua ja sitä esitettiin pääasiassa kuorolauluina. Musiikkia alettiin kuitenkin säveltää myös soittimille. Renessanssin ajan tyypillisiä soittimia olivat luuttu, nokkahuilu ja urut.