" Ajattele maailmanlaajuisesti, toimi paikallisesti!"



Tunnetuin määritelmä kestävälle kehitykselle on peräisin vuodelta 1988:

”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Sen kolmeksi peruselementiksi ovat muotoutuneet ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Kestävän kehityksen tavoitteet tähtäävät siihen, että ihmiset oppivat elämään sopusoinnussa luonnon ja toistensa kanssa.”

YK:n Ympäristön ja kehityksen maailman komissio 1987

Kestävää kehitystä on kuvattu myös ihmiskunnan suurimmaksi oppimishaasteeksi. YK:n ympäristö- ja kehityskokouksessa Rio de Janeirossa vuonna 1992 kestävän kehityksen ajatus tunnustettiin ensimmäistä kertaa korkealla poliittisella tasolla, ja maailman hallitukset sitoutuivat edistämään kestävää kehitystä kansallisessa toiminnassaan ja kansainvälisessä yhteistyössä.

"Kestävää kehitystä ei ole ilman rauhaa ja turvallisuutta eikä kestävää rauhaa ilman kehitystä ja köyhyyden poistamista."
(Euroopan neuvosto)

Kestävän kehityksen edistäminen merkitsee yhteistyötä monilla tasoilla:

• kansainvälinen yhteistyö
• kansallinen yhteistyö
• eri ammattialojen ja koulutuksen välinen yhteistyö
• ammattialojen välinen yhteistyö
• koulutuksen järjestäjien välinen yhteistyö
• yksilöiden välinen yhteistyö
• ihmisten yhteistyö ympäröivän luonnon kanssa
• jne.

Opetussuunnitelmien perusteet kannustavat oppilaitoksia yhteistyöhön sekä keskenään, että ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Yhdessä tekemällä kehittyy kaikkien osapuolten osaaminen.

Kestävän kehityksen neljä kivijalkaa

Kehitys on kestävää vain, jos se on samanaikaisesti sekä ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti sekä sosiaalisesti kestävää.

Ekologisen kestävyyden edellytyksenä ovat mm. luonnon monimuotoisuuden (biodiversiteetin) säilyttäminen, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä päästöjen ja muun ihmistoiminnan sopeuttaminen ympäristön kanto- ja uusiutumiskykyyn.

Sosiaalisesti kestävä kehitys edellyttää mm. yhteiskunnan jäsenten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa, perusoikeuksien ja elämän perusedellytysten toteutumista sekä osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Paikallisella tasolla se käsittää myös mm. terveydestä ja työturvallisuudesta huolehtimisen.

Kulttuurinen kestävyys vastaavasti mahdollistaa kulttuurien säilymisen ja kehittymisen sukupolvelta toiselle sekä ihmisten vapaan henkisen toiminnan ja eettisen kasvun.

Taloudellisesti kestävä kehitys ei perustu velkaantumiseen tai pääoman, kuten luonnonvarojen liikakäyttöön tai hävittämiseen. Käytännön tasolla se tarkoittaa mm. ekotehokkuuden lisäämistä ja materiaalisen kulutuksen vähentämistä. On myös huomattava, että pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kestävän kehitys saavutetaan vain, jos toiminta on ekologisesti kestävää.

Kestävää kehitystä on jo määritelmänsä mukaan arvioitava pitkällä aikavälillä: tämän päivän ratkaisuilla on turvattava hyvät elämisen edellytykset myös tuleville sukupolville. Ajallisen näkökulman lisäksi on otettava huomioon myös alueellinen näkökulma: kestävyys on turvattava paitsi paikallisesti ja kansallisesti, myös maailmanlaajuisesti.

Lähde: Opetushallitus, opettajan verkkopalvelu www.edu.fi