Aineen tiheys vaikuttaa varsinaiseen kellumiseen. Mitä tiheämpää aine on, sitä paremmin se kelluttaa. Oikealla olevassa astiassa, jossa on tavallista vettä, perunapala vajoaa pohjalle. Keskimmäiseen veteen on liuotettu suolaa, joka tekee vedestä tiheämpää. Väkevässä suolavedessä perunapala alkaakin kellua. Vasemmassa astiassa perunapala näyttäisi leijuvan salaperäisesti. Astiassa on kuitenkin vettä kahdessa kerroksessa. Ylempi kerros on tavallista vettä ja alempi väkevää suolavettä. Perunapala ei suinkaan leiju, vaan se kelluu suolaisen kerroksen pinnalla.

Suolajärvessä kelluminen on paljon helpompaa kuin tavallisessa järvessä. Vahva suolavesi on ihmistä tiheämpää ainetta. Kuuluisin suolajärvi lienee Kuollutmeri Israelissa.

Vettä harvemmat aineet, kuten keltainen ruokaöljy, kelluvat vedessä. Tiheämmät aineet, kuten tumma siirappi, uppoavat veteen. Myös lämpötila vaikuttaa. Lämmin vesi kelluu kylmän veden päällä, kunnes niiden lämpötilaerot tasoittuvat.

Vesi on merkillinen aine, sillä kiinteä jää kelluu vedessä. Normaalistihan kiinteä aine uppoaa omaan nesteeseensä. Jos esimerkiksi rautapalan heittää sulaan rautaan, se pulahtaa pohjalle eikä nouse sieltä pinnalle kellumaan. Sen sijaan veteen heitetty jääpala nousee pinnalle kellumaan. Jää kelluu, koska se on harvempaa ainetta kuin vesi. On onni, että jää kelluu, sillä muuten järvet jäätyisivät pohjiaan myöten. Silloin kaloille kävisi todella huonosti.

Painava ja valtavan kokoinen jäävuori kelluu vedessä. Se on mahdollista, koska jää on vettä hieman harvempaa. Ero on kuitenkin pieni. Siksi suurin osa jäävuoresta on pinnan alla. Pinnan alla on noin yhdeksän kertaa pinnan päällinen osa.