Luterilainen kirkko
Suuntaukset
Luterilaisuus on pienin Protestanttisen kristinuskon suuntaus. Kolme pääsuuntausta katolilaisuus, luterilaisuus ja ortodoksisuus. Muut suuntaukset ovat anglikaaninen, metodismi, kalvinismi ja baptismi. Luterilaisuus ei muodosta yhtä isoa kirkkoa vaan siinä on monta pientä kirkkoa yhdistyneenä. Yksi pienistä kirkoista voisi olla, esim. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
luterilaisuuden herätysliikkeitä mm.
luterilaisuuden herätysliikkeitä mm.
- Rukoilevaisuus
- Herännäisyys (körttiläisyys)
- Lestadiolaisuus
- Evankelisuus
- Viides herätysliike
- Luterilainen karismaattisuus
Etiikka
Luterilainen etiikka korostaa luonnollista moraalilakia, jonka mukaan jokainen ihminen on Jumalan kuvaksi luotu ja siten ymmärtää järjellä ja omallatunnollaan mikä on hyvää ja mikä pahaa. Raamattu antaa ohjeita mutta asiat ratkaistaan järjellä.
Hyvillä teoilla ei luterilaisuuden mukaan ansaita pelastumista ja Jumalan rakkautta, vaan se on yksin armosta.
Muita periaatteita on rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö.
Luterilaisuuden mukaan Jumalan rakkaus saa tekemään hyviä tekoja. Ihminen pyrkii hyvään ja välttää pahaa, mutta viime kädessä ihminen on kuitenkin kyvytön elämään oikein ja siksi armon käsite on keskeinen. Tarvitsemme Jumalan armoa ja rakkautta.
Hyvillä teoilla ei luterilaisuuden mukaan ansaita pelastumista ja Jumalan rakkautta, vaan se on yksin armosta.
Muita periaatteita on rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö.
Rakkauden kaksoiskäskyssä kehotetaan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään. Kultaisessa säännössä kehotetaan tekemään toiselle niin kuin tahtoisi itselleen tehtävän.
Luterilaisuuden mukaan Jumalan rakkaus saa tekemään hyviä tekoja. Ihminen pyrkii hyvään ja välttää pahaa, mutta viime kädessä ihminen on kuitenkin kyvytön elämään oikein ja siksi armon käsite on keskeinen. Tarvitsemme Jumalan armoa ja rakkautta.
Hallinto ja virat
Luterilaisessa kirkossa korostetaan, että yleisen pappeuden periaatteen mukaan kaikki kastetut ovat saman arvoisia kuin papit. Niinsanottua hierarkiaa ei ole, eikä papin nähdä olevan yhtään lähempänä Jumalaa kuin maallikkokaan. Pappi vain saarnaa Jumalan sanaa kutsumuksesta.
Luterilaisessa kirkossa onkin vahva käsitys kristittyjen yhteisestä pappeudesta. Jokainen kristitty on siinä mielessä pappi, että jokaisella on hengellinen kelpoisuus saarnata pelastusta ja johtaa pyhiä toimituksia. Lisäksi jokaisella on oma Jumalayhteys ja jokainen voi lähestyä Jumalaa rukouksessa itsenäisesti. Luterilaisuudessa esimerkiksi hätäkaste lapselle voidaan toimittaa pätevästi maallikonkin toimesta.
Evankeliumin julistamista ja sakramenttien hoitamista varten kirkossa on myös erityinen pappisvirka. Pappisvirka perustuu seurakunnan kutsuun ja vihkimykseen ja antaa luvan hoitaa näitä tehtäviä. Pappisvirka on Augsburgin tunnustuksen mukaan Jumalan säätämä ja on tarkoitettu sitä varten, että ihmiset voisivat saada pelastavan uskon.
Pappisviran lisäksi luterilaisessa kirkossa on erityisiä pappeuden muotoja kuten kappalainen, seurakuntapastori ja kirkkoherra. Näiden edellytyksenä on vähintään pappisvihkimys.
Seurakuntapastorin virka on luonteeltaan "apupapin" kaltainen. Seurakuntapastorin viran hoitaja voidaan periaatteessa tuomiokapitulin määräyksellä siirtää toiseen seurakuntaan. Viran kelpoisuusehtona on teologian maisterin tutkinto ja pappisvihkimys.
Kappalainen tarkoittaa alunperin kappeliseurakunnan pappia. Nykyisin kappalainen on seurakunnan vakinainen pappi, jota tuomiokapitulilla ei ole oikeutta siirtää tarveharkintaisesti toiseen seurakuntaan. Viran kelpoisuusehtona on pastoraalitutkinto ja pappisvihkimys.
Kirkkoherra on seurakunnan johtava pappi. Kirkkoherran viran kelpoisuusehtona on pastoraalitutkinnon lisäksi seurakuntatyön johtamisen perustutkinto.
Lääninrovasti toimii rovastikunnan kirkollisen toiminnan ohjaajana (kirkkoherra itsekin) Lääninrovasti ei ole muiden kirkkoherrojen esimies, mutta hän järjestää kirkkoherrojen kokouksia, joissa suunnitellaanseurakuntien yhteistyötä. Rovastikuntaan kuuluu yleensä 5–10 seurakuntaa.
Tuomiorovasti on kirkkoherra, piispan sijainen. Tuomiorovastina toimivan kirkkoherran kelpoisuusehtona on lisäksi ylempi pastoraalitutkinto.
Luterilaisessa kirkossa onkin vahva käsitys kristittyjen yhteisestä pappeudesta. Jokainen kristitty on siinä mielessä pappi, että jokaisella on hengellinen kelpoisuus saarnata pelastusta ja johtaa pyhiä toimituksia. Lisäksi jokaisella on oma Jumalayhteys ja jokainen voi lähestyä Jumalaa rukouksessa itsenäisesti. Luterilaisuudessa esimerkiksi hätäkaste lapselle voidaan toimittaa pätevästi maallikonkin toimesta.
Evankeliumin julistamista ja sakramenttien hoitamista varten kirkossa on myös erityinen pappisvirka. Pappisvirka perustuu seurakunnan kutsuun ja vihkimykseen ja antaa luvan hoitaa näitä tehtäviä. Pappisvirka on Augsburgin tunnustuksen mukaan Jumalan säätämä ja on tarkoitettu sitä varten, että ihmiset voisivat saada pelastavan uskon.
Pappisviran lisäksi luterilaisessa kirkossa on erityisiä pappeuden muotoja kuten kappalainen, seurakuntapastori ja kirkkoherra. Näiden edellytyksenä on vähintään pappisvihkimys.
Seurakuntapastorin virka on luonteeltaan "apupapin" kaltainen. Seurakuntapastorin viran hoitaja voidaan periaatteessa tuomiokapitulin määräyksellä siirtää toiseen seurakuntaan. Viran kelpoisuusehtona on teologian maisterin tutkinto ja pappisvihkimys.
Kappalainen tarkoittaa alunperin kappeliseurakunnan pappia. Nykyisin kappalainen on seurakunnan vakinainen pappi, jota tuomiokapitulilla ei ole oikeutta siirtää tarveharkintaisesti toiseen seurakuntaan. Viran kelpoisuusehtona on pastoraalitutkinto ja pappisvihkimys.
Kirkkoherra on seurakunnan johtava pappi. Kirkkoherran viran kelpoisuusehtona on pastoraalitutkinnon lisäksi seurakuntatyön johtamisen perustutkinto.
Lääninrovasti toimii rovastikunnan kirkollisen toiminnan ohjaajana (kirkkoherra itsekin) Lääninrovasti ei ole muiden kirkkoherrojen esimies, mutta hän järjestää kirkkoherrojen kokouksia, joissa suunnitellaanseurakuntien yhteistyötä. Rovastikuntaan kuuluu yleensä 5–10 seurakuntaa.
Tuomiorovasti on kirkkoherra, piispan sijainen. Tuomiorovastina toimivan kirkkoherran kelpoisuusehtona on lisäksi ylempi pastoraalitutkinto.
Piispa johtaa hiippakuntaansa eli kirkollista hallintoaluetta ja vihkii papit ja diakonit hiippakunnassaan. Piispa on seurakuntien ja pappien ylin kaitsija.
Arkkipiispa on "ensimmäinen vertaistensa joukossa" ja hänellä on lukuisia erityistehtäviä kuten puheenjohtajuus kokouksissa mutta ei johtotehtäviä. Arkkipiispa hoitaa kirkon suhteita toisiin kirkkoihin koti- ja ulkomaille. Suomen kirkon arkkipiispa on Turun arkkipiispa Tapio Luoma.
Hiippakunnat (kirkolliset hallintoalueet)