Ihminen on mielihyvähakuinen. Meillä kaikilla on perustarpeet, joiden tyydyttäminen tuottaa mielihyvää. Esimerkiksi nälän tunne saa meidät syömään, jano juomaan ym.

Kaikenlainen onnistuminen saa aikaan hyvää oloa. Myös arjen tavalliset asiat kuten tv:n katselu, tietokonepelit, netissä surffailu, liikunta, shoppailu ym. tuottavat mielihyvää.

Olemme kaikki riippuvaisia joistakin asioista esim. hapesta, ravinnosta, pieninä vanhemmista ym. Tällainen riippuvuus ei ole vahingollista itselle eikä muille vaan se on positiivista.

Riippuvuus voi muuttua negatiiviseksi, jos siihen liittyvien asioiden tekeminen muuttuu pakonomaiseksi aiheuttaen psyykkisiä, fyysisiä tai sosiaalisia ongelmia. ( Positiivinen riippuvuus esim. seksiin, liikkumiseen tai syömiseen voi siis liiallisena muuttua negatiiviseksi)

Mielihyvän tarpeet voi tyydyttää keinotekoisesti eli päihteiden avulla. Kaikkien päihteiden yhteinen piirre on riski tulla niistä riippuvaisiksi (addiktio). Saavutettuaan päihteiden avulla mielihyvän tila, ihminen palaa yhä uudestaan saman keinon pariin tunteakseen hyvää oloa.

Riippuvuus on siis pakonomainen tarve käyttää ainetta, ei enään tapa tai tottumus. Aineen käyttöä, määrää tai lopettamista ei pysty enää itse säätelemään tai lopettamaan.
Samalla kehittyy TOLERANSSI eli elimistön kyky sietää ainetta kasvaa. Näin ollen tarvitaan aina vain suurempia annoksia , jotta saavutetaan tavoiteltu olotila.
Äkillinen aineen lopettaminen taas aiheuttaa sekä fyysisiä, että psyykkisiä vieroitusoireita.
Päihde alkaa tehdä päätöksen ihmisen puolesta!

Riippuvuuden kehittyminen on yksilöllistä, ympäristö, aikaisemmat kokemukset ja psyykkiset ongelmat vaikuttavat. Mutta vain aineita käyttämällä syntyy riippuvuus.