Silmän muoto ja sarveiskalvon paksuus ja epätasaisuus voivat vaihdella. Tällöin silmään tuleva valo ei aina osu tarkasti verkkokalvon pintaan ja näemme huonosti.

Tyypillisesti nuorilla on likinäköä, jolloin kuva piirtyy verkkokalvon eteen. Ihminen ei tällöin näe hyvin kauas, mutta lähinäkö on hyvä. Tätä voidaan korjata koverilla silmälaseilla tai nykyisin myös leikkaamalla sarveiskalvoa ohuemmaksi.

Vanhemmiten silmän pienten lihasten toimivuus heikkenee ja kyky muuttaa linssin muotoa heikkenee. Tämä aiheuttaa valon säteiden taittumista verkkokalvon taakse. Tällöin ihminen näkee hyvin kauas, mutta lähinäkö on heikentynyt. Kaukotaitteisuutta voidaan korjata pluslaseilla, joiden pinta on kupera.

Ikänäkö alkaa aiemmin normaalitaittoisella vaivata noin 40–45 vuoden iässä. Siinä silmän mukauttaminen kaukaa lähelle ja näkökyky hämärässä alkaa heiketä.


Kaukonäköisen ihmisen näkövika korjataan kuperilla linsseillä eli pluslinsseillä. Kaukonäköisen ihmisen silmän oma linssi taittaa valoa liian heikosti, joten siksi silmän verkkokalvolle muodostuu epätarkka kuva. Kun kaukonäköinen ihminen käyttää oikeanlaisia silmälaseja, korjaantuu valon taittuminen siten, että silmän verkkokalvolle muodostuu tarkka kuva.



Likinäköisen ihmisen silmän oma linssi taittaa valoa liian voimakkaasti (vasemmanpuoleinen kuva), joten korjaamiseen käytetään koveria linssejä. Ne taittavat valoa hajottaen, ja siten verkkokalvolla muodostuu terävä kuva. Taittuneet valonsäteet leikkaavat tarkalleen verkkokalvolla.