Termit Quizletissä

aapasuo
Suo, jonka keskiosa on reunoja alempana. Monet Keski- ja Pohjois-Suomen nevat ovat aapasoita.

aitotumaiset
Alkueliöt, kasvit, eläimet ja sienet. Niillä on tuma ja muita soluelimiä.

alapaljakka
Tunturin kasvillisuusvyöhyke, jossa puut eivät menesty, mutta matalammat metsäkasvit ovat yleisiä. Tavallisia kasveja ovat mm. pohjanvariksenmarja, mustikka ja riekonmarja.

arkit
Alkeellisia yksisoluisia eliöitä, joilla ei ole soluelimiä, esimerkiksi ei tumaa (ovat esitumaisia). Elää mm. maaperässä ja jopa ihmisen suolistossa.

bakteerit
Alkeellisia yksisoluisia eliöitä, joilla ei ole soluelimiä, esimerkiksi ei tumaa (ovat esitumaisia). Mm. sinibakteerit ja monet taudinaiheuttajat.

biosfääri
Maapallon osa, jossa on elämää.

ekologinen lokero
Eli ekolokero. Lajin tarvitsemien resurssien muodostama kokonaisuus, johon kuuluvat mm. ravinto ja alue, josta laji etsii ruokaa.

ekosysteemi
Ekosysteemi on tietyn alueen, esimerkiksi metsän, muodostama kokonaisuus, johon kuuluvat siinä elävät eliöt ja eloton luonto, kuten maaperä.

ekosysteemipalvelut
Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Ne ylläpitävät yhteiskunnan toimintoja. Luonnon palvelut ovat luonnonvaroja kuten puuta, ravintokasveja tai lääkeaineita. Myös luonnon toimintaa, esimerkiksi pohjaveden uudistumista, kutsutaan ekosysteemipalveluiksi. Luonnon palveluja ei tule käyttää yli luonnon kestokyvyn.

eliöyhteisö
Alueen populaation muodostama yksilöjoukko.

evoluutio
Lajien vähittäistä kehittymistä mutaatioiden ja luonnonvalinnan seurauksena.

fotosynteesi eli yhteyttäminen
Reaktio, jossa kasvi, levä tai yhteyttämiskykyinen bakteeri valmistaa sokereita valoenergian avulla vedestä ja hiilidioksidista.

hajottaja
Eliö, joka saa energiansa hajottamalla kuolleita eliöitä tai niiden osia.

happamoituminen
Veden tai maaperän pH:n pieneneminen happamien saasteiden seurauksena.

hiivasienet
Hiivat ovat pääasiassa yksisoluisina eläviä sieniä, jotka eivät muodosta sienirihmastoja. Esimerkiksi leivinhiiva on elävää, yksisoluisten sienien massaa. Hiivat ovat luonnossa yleisiä alustoilla, joissa on kosteutta ja ravinnoksi kelpaavaa sokeria.

hypoteesi
Olettamus, jota testataan kokeellisella tutkimuksella. Esimerkiksi "typen lisääminen metsän maaperään lisää kasvien kasvua" on hypoteesi.

itiö
Mikroskooppisen pieni, yleensä vain yhdestä solusta koostuva lisääntymiskappale sienillä ja itiökasveilla. Itiö ei ole sukusolu.

itiöemä
Sienen rakenne, jossa lisääntymiseen tarvittavat itiöt syntyvät. Esimerkiksi tattien, kääpien ja helttasienten näkyvät, alustasta esiin kasvavat osat ovat itiöemiä.

itiökasvit
Kasvit, jotka lisääntyvät itiöiden avulla. Ryhmään kuuluvat sammalet ja sanikkaiset. Niillä ei ole kukkia, siemeniä eikä hedelmiä.

johtosolukko
Putkilokasvien (itiökasvit ja siemenkasvit, ei sammalet) solukko, joka alkaa juurista ja päättyy lehtiin. Johtosolukkoa pitkin kulkevat vesi, ravinteet ja yhteyttämistuotteet.

jokamiehenoikeudet
Erilaisten oikeuksien joukko, joita saadaan tehdä tietyin rajoituksin. Esimerkiksi metsissä saa marjastaa ja kulkea.

jäkälä
Levän ja sienen muodostama eliö, joita on paljon mm. kuivissa kangasmetsissä.

jälsi
Ohut, jakautuvien solujen kerros putkilokasveissa puusolukon ja nilasolukon välissä. Esimerkiksi puuvartisten kasvien paksuuskasvu syntyy jällen solujen jakautumisesta.

hedelmöitys
Sukusolujen yhdistyminen, jonka seurauksena uusi yksilö alkaa kehittyä.

kasvukausi
Aika vuodesta, jolloin vuorokauden keskilämpötila on jokseenkin pysyvästi yli +5 astetta. Kasvukauden pituus vaihtelee pohjoisimman ja eteläisimmän Suomen välillä sadasta 185:een vuorokauteen.

kasvupaikkatekijät
Kasvien kasvuun vaikuttavat elottoman luonnon ominaisuudet, kuten valo, lämpö sekä maaperän ravinteet ja kosteus.

kaupunkimetsät
Asutuksen läheisyydessä sijaitsevia metsäalueita, joilla ihminen ei hoida kasvillisuutta kuten kaupungin puistoissa.

kenttäkerros
Alle puolimetriä korkeiden varpujen, heinien ja ruohojen muodostama kasvillisuuden kerros metsässä. Mm. mustikka kuuluu kenttäkerroksen kasveihin.

keskipaljakka
Tunturin kasvillisuusvyöhyke, jossa metsäkasvit eivät enää menesty. Tyypillisiä kasveja ovat mm. sammalvarpio, liekovarpio ja uuvana.

koho- eli keidassuo
Suo, jonka keskiosa on reunoja korkeammalla. Monet Etelä-Suomen nevat ovat kohosoita.

koppisiemeniset kasvit
Kasvien siemenet kehittyvät suojassa, kopissa. Suurin osa Suomen luonnon siemenkasveista on koppisiemenisiä (paljassiemenisiä ovat vain mm. havupuut).

korpi
Metsäinen, ohutturpeinen suotyyppi, jonka vallitseva puulaji on kuusi.

kuiva kangasmetsä
Metsätyyppi, jossa maalajina on hiekka tai sora. Metsässä kasvaa poronjäkäliä, kanervaa, puolukkaa ja mäntyjä.

kliimaksimetsä
Sukkession viimeinen vaihe. Metsä, jonka puut eivät enää juuri kasva. Yleensä kuusi valtapuuna.

kuluttaja
Eliö, joka saa energiansa syömällä toisia eliöitä.

kylmänhorros
Vaihtolämpöisten eläinten talvehtimistapa, jossa ruumiinlämpö on sama kuin ympäristön lämpötila.

lehtivihreä eli klorofylli
Kasvien viherhiukkasissa oleva väriaine, jota tarvitaan fotosynteesiin.

lehto
Lehtimetsä, jossa maaperä on multaa ja jossa kasvaa mm. jaloja lehtipuita.

letto
Runsasravinteinen avosuo.

luhta
Rannan soistuma. Suotyyppi, johon viereiset avovedet vaikuttavat

luonnonvalinta
Ilmiö, jossa kelpoisimmat yksilöt saavat eniten jälkeläisiä.

maavarsi
Kasvin maanpinnan alla kasvava varsi. Maavarsi toimii kasvin talvehtimis- ja lisääntymiselimenä sekä ravintovarastona. Juuret eroavat maavarsista sekä sisäiseltä rakenteeltaan että toiminnaltaan.

maaperä
Kallioperän päällä oleva irtonainen maa-aines.

makrosienet
Sieniryhmät, joiden itiöemät ovat selvästi paljain silmin havaittavia.

metsätyyppi
Tietynlaisen kasvillisuuden omaava metsä. Esimerkiksi kuivassa kangasmetsässä kasvaa poronjäkäliä, kanervaa, puolukkaa ja mäntyjä. Kuiva kangasmetsä, tuore kangasmetsä ja lehto ovat Suomen päämetsätyypit.

mikrosienet
Erilaiset sienilajit, joiden itiöemät ovat selvästi nähtävissä vain suurennuslasilla tai mikroskoopilla. Tällaisia ovat esimerkiksi monet kasvitauteja aiheuttavat sieniryhmät, kuten härmäsienet ja ruostesienet.

monimuotoisuus
Monimuotoisuudella tarkoitetaan erilaisten metsäympäristötyyppien, ekosysteemien, eliöyhteisöjen sekä lajien runsautta ja lajien perimän monipuolisuutta.

moreeni
Lajittumatonta maa-aineista, jossa on niin suuria kiviä kuin hyvin hienoa saveakin.

muodonvaihdos
Esimerkiksi perhosen kehittyminen eri vaiheiden kautta aikuiseksi.

mutaatio
Muutos perimässä, DNA-molekyylissä.

muuttolintu
Lintulaji, jonka yksilöt muuttavat pesimä- ja talvehtimisalueen välillä vuodesta toiseen.

sukkessio
Metsän lajiston ja olosuhteiden muutos ajan kuluessa aukeasta isoja puita kasvavaksi metsäksi.

suon mätäspinta
Suon kuivinta pintaa, jossa suoveden pinnan taso on vähintään 20 senttimetrin syvyydellä.

neva
Nevat ovat niukkaravinteisia avosoita. Niillä voi kasvaa yksittäisiä, kitukasvuisia puita, mutta pääosin kasvillisuus koostuu rahkasammalista ja saroista.

nila
Putkilokasvien johtosolukko, jossa kuljetetaan yhteyttämistuotteita kasvin eri osiin. Puuvartisilla kasveilla nila muodostaa kerroksen kuoren sisäpuolelle. Ruohovartisilla se sijaitsee johtojänteissä.

omavarainen
Omavarainen eliö ei tarvitse ulkopuolelta saatavaa valmista ravintoa, vaan kykenee itsenäisesti hyödyntämään esimerkiksi auringon valoenergiaa (fotosynteesi). Tuottajat ovat omavaraisia.

paljakka
Tunturin puuton yläosa.

paljassiemeniset kasvit
Siemen ei kehity emikukan suojassa, kuten koppisiemenisillä kasveilla. Kuusella ja männyllä, jotka ovat paljassiemenisiä kasveja, siemen kehittyy kävyn emilehden pinnalla.

paikkalintu
Lintulaji, jonka yksilöt eivät muuta eivätkä vaella, vaan ne elävät samalla alueella ympäri vuoden.

palsasuo
Tunturi-Lapin avosoiden tyyppi, jossa turvekummuissa on ikiroudassa olevaa jäätä.

peto-saalis-suhde
Kahden lajin suhde, jossa toinen laji hyötyy saadessaan ravintoa ja saalislajin yksilöt kärsivät.

pohjakerros
Metsän alin kasvillisuuskerros kenttäkerroksen alapuolella. Sen muodostavat erilaiset sammalet ja jäkälät.

populaatio
Alueella elävien saman lajin yksilöiden joukko. Esimerkiksi metsän oravapopulaation muodostavat ne oravat, jotka elävät alueella samaan aikaan niin lähellä toisiaan, että ne voisivat periaatteessa lisääntyä keskenään.

puisto
Kaupungin tai taajaman hoidettu viheralue, jossa on puita, nurmikkoa ja istutuksia.

pölytys
Kasvin siitepölyn siirtyminen tuulen tai hyönteisten välityksellä emikukalle.

ravinne
Aine, jota kasvit tarvitsevat kasvaakseen. Mm. typpi ja fosfori ovat ravinteita.

ravintoketju
Eliöyhteisön eliöiden muodostama ketju, joka alkaa tuottajasta (kasvi) ja päättyy useamman asteen kuluttajaan (petoon).

ravintoverkko
Alueen ravintoketjujen muodostama kokonaisuus.

reviiri
Alue, jota yksilö tai vaikka lauma puolustaa. Alue, jossa etsitään ravintoa ja lisäännytään.


suon rimpipinta
Suon märkäpintaa, jossa suoveden pinnan taso on enintään 5 cm syvyydellä.

ryöppäys
Sienten käsittely, jossa haitallisia aineita poistetaan kiehauttamalla sieniä runsaassa vedessä, minkä jälkeen keitinvesi heitetään pois. sanikkaiset
Saniaisten, kortteiden ja liekojen muodostama itiökasvien ryhmä. Sanikkaiset ovat sammalia kehittyneempiä.

sekametsä
Metsä, jossa on valtapuulajin lisäksi muita puulajeja vähintään 25 prosenttia.

sekovarsi
Sammalen rakenne, jossa ei ole kaikkia kehittyneempien kasvien perusrakenteita eli juuria, vartta ja lehtiä.

siemenkasvi
Kasvi, joka tuottaa kukkien avulla siemeniä.

sienijuuri
Eli mykorritsa. Kasvin juuren ja sienen muodostama yhteisrakenne, joka hyödyttää molempia osapuolia. Sieni saa kasvilta yhteyttämistuotteita, ja kasvi saa sienirihmaston välityksellä vettä ja ravinteita.

siitos
Tapahtuma, jossa eläimen uroksen siittiöt hedelmöittyvät naaraan munasolut. Esimerkiksi linnuilla ja nisäkkäillä on sisäinen siitos.

solu
Sienen, kasvin ja eläimen pienin toimintayksikkö, jonka keskuksena toimii tuma. Solun ulkopinnalla on solukalvo.

solukalvo
Solun ulkopinnalla oleva kalvo, joka valitsee soluun tulevia ja poistuvia aineita.

solukko
Samanlaisten kasvisolujen muodostama kokonaisuus. Esimerkiksi pinta-, yhteyttämis- ja johtosolukko.

solulima
Solun sisäinen neste.

soluseinä
Kasvi- ja sienisolun ulkopinta, joka tukee ja suojaa solua.

sukupuutto
Ilmiö, jossa laji häviää maapallon biosfääristä eli kuolee sukupuuttoon.

suo
Turvetta muodostava ekosysteemi. Räme, korpi, neva, letto ja korpi.

suvuton lisääntyminen
Lisääntyminen ilman sukusoluja.

symbioosi
Kahden eliöt tiivis yhteiselo, josta molemmat osapuolet hyötyvät. Esimerkiksi puun ja sienen sienijuuri.

säästöpuu
Päätehakkuun yhteydessä hakkuualueelle jätettävä yksittäinen puu tai puuryhmä, jolla edistetään luonnon monimuotoisuutta.
talviuni
Joidenkin tasalämpöisten eläinten talvehtimistapa, jossa ruumiinlämpö laskee vain muutamalla asteella. Esimerkiksi karhu, mäyrä ja supikoira talvehtivat talviunessa.

tasalämpöinen
Eliö, joka pystyy pitämään kehon lämpötilan vakiona ympäristön lämpötilasta riippumatta. Linnut ja nisäkkäät.

toisenvarainen
Eliö, joka saa energiansa joko elävistä tai kuolleista eliöistä. Kuluttajat ja hajottajat.

tuore kangasmetsä
Metsätyyppi, jonka maalaji on moreeni. Tuoreessa kangasmetsässä kasvaa mm. mustikoita, sammalia ja kuusi on pääpuulaji.

tuma
Solun osa, jossa on perimä (DNA-molekyyleissä).

tundra
Puuton, kylmän lämpövyöhykkeen kasvillisuusvyöhyke. Tyypillisiä kasveja sammalet, jäkälät ja varvut.

tuottaja
Kasvi tai syanobakteeri, joka tuottaa sokeria yhteyttämällä.

turve
Sammalten ja sarojen hitaassa lahoamisessa syntyvä maalaji, jota on soilla.

uhanalainen laji
Laji, joka uhkaa kuolla koko maapallolta tai Suomesta sukupuuttoon.

vakuoli
Kasvi- ja sienisolun solunesterakkula, jossa on varastoituneena monia aineita.
suon välipinta
Suon kosteaa pintaa, jossa suoveden (pohjaveden) pinnan taso on 5–20 cm syvyydellä.

yhteyttäminen
Kasvin viherhiukkasessa tapahtuva reaktio, jossa Auringon valoenergian avulla hiilidioksidista ja vedestä syntyy happea ja sokeria.

yläpaljakka
Tunturin kasvillisuusvyöhyke, jossa yhtenäistä kasvipeitettä ei ole. Vähäinen kasvillisuus koostuu laikuittain kasvavista sammalista. Suomessa yläpaljakkaa on vain Haltin tunturilla.