1. Eettinen osaaminen

Olen huomannut, että oppiaineet, joissa olen itse hyvä, ovat haastavimpia opetettavia. Etenkin enemmän tukea tarvitsevien oppilaiden kannalta on välillä vaikea hahmottaa, mikä tuo oppilaalle haastetta kyseisessä oppiaineessa. Itselläni vahvimpia tietoja ja taitoja on erityisesti kuvataiteessa, käsityössä ja englannin kielessä. Koska olen itse kehittänyt taitojani näissä taideaineissa pitkälle, voi ohjeiden yksinkertaistaminen ja tekniikan opettaminen toisella tapaa osoittautua toisinaan hankalaksi. Toisaalta laajasta osaamisesta on erittäin paljon hyötyä ylöspäin eriyttämisen kannalta. Ja alaspäinkin eriyttäessä perustaitojen hyvä hallinta auttaa keskittymään yksilöllisesti oppilaaseen ja hänen haasteisiinsa. 

OAJ:n materiaalissa sanotaan, että opettajalla on vapaus omaan arvomaailmaan, mutta opettaessa vastuu on perustehtävässä. Koen, että omat arvoni eivät näy liiaksi opetustyötä tehdessäni. Tai toisaalta, sellaiset arvot, jotka ovat myös työpaikan arvoja, näkyvät selvästi. Olen itse kristitty ja vaalin kristillisiä arvoja henkilökohtaisessa elämässäni, joten uskonnon opetuksessa tästä on sekä hyötyä että haittaa. Oma mielenkiinto aiheita kohtaan tuo varmasti opetukseen syvyyttä, mutta on oltava myös tarkkana, että opetus perustuu opetussuunnitelmaan eikä oma maailmankatsomus paista läpi opetuksesta. Koen kyllä, että on tärkeää olla rehellinen oppilaille, jos joku sattuu kysymään esimerkiksi uskonko Jumalaan. Arvoristiriitoja opettajana tulen kohtaamaan varmasti esimerkiksi siinä, että jollain oppilaistani on samaa sukupuolta olevat vanhemmat tai joku oppilaistani haluaa ettei häntä kutsuta pojaksi tai tytöksi. Koen kuitenkin, että osaan näissä tilanteissa kohdata jokaisen ihmisenä ja ajatella, ettei minulla ole mitään kyseistä ihmistä vastaan, ainoastaan hänen arvojaan. Kuten sanotaan, “asiat riitelee, ei ihmiset”. Myös OAJ:n materiaalissa sanotaan, että opettajan tulee kunnioittaa jokaista ihmistä seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta riippumatta. 

Työyhteisössä koen tärkeäksi, etten esimerkiksi lähde mukaan muiden selän takana kuiskutteluun, sillä en tee sitä myöskään vapaa-ajalla. Muita työyhteisössä ja vapaa-ajalla vaalimiani arvoja ovat muun muassa avoimuus, rehellisyys, luottamus sekä tuen antaminen ja saaminen. Jokaisen opettajan tulisi pohtia, mitkä ovat omia periaatteita ja arvoja, joista on vaikea päästää irti työpäivän ajaksi. Esimerkiksi koulun toimintakulttuurin kannalta olisi tärkeää, että jokainen opettaja noudattaa samoja sääntöjä. Jos on sovittu, että pipoa ei pidetä sisällä päässä, jokaisen opettajan tulisi olla tarkkana ja huomauttaa asiasta oppilaille, vaikka itse ajattelisi, ettei pipon pitämisessä sisällä ole mitään väärää. 

Lähde:

OAJ:n "Opettajan arvot ja eettiset periaatteet" -materiaali.

2. Tieteellinen osaaminen

Käytännön työssä tieteellinen teoria ja sen hallitseminen jää selkeästi vähälle. Olen kuitenkin opettajankoulutuksessa oppinut hakemaan ja kriittisesti arvioimaan tietoa erilaisista lähteistä. Sitomaniemi-San (2017) kirjoittaa, että suomalainen opettajankoulutuksen malli erottuu tieteellisyydeellä ja erityisesti valmiuksilla varustaa opiskelija tieteellisen tutkimuksen taidoilla. Koen, että on äärimmäisen tärkeää pysyä mahdollisimman hyvin ajan tasalla ajankohtaisesta tutkimustiedosta, jotta esimerkiksi epäileville vanhemmille pystyy perustelemaan omia valintojaan opetuksessa ja kasvatustilanteissa. 

Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista faktoista, joita olen oppinut muun muassa kirjoista, uutisista ja dokumenttielokuvista. Oppiaineet, tai tarkemmin tilanteet, joissa koen olevani vahvimmillani ovat luokan edessä tieteelliseen tietoon perustuvan faktan kertominen ja selittäminen. Koen, että tällöin itsevarmuuteni ja auktoriteettini ovat korkeimmillaan. Avoimemmat tehtävät, kuten keskustelut, liikuntatunnin pallopelit ja ryhmätöiden ohjaaminen vaativat paljon valmistelua sekä kokemusta, jotta saan niihin samanlaisen itsevarmuuden. Auktoriteetin muodostumiseen vaikuttaa selkeästi itsevarmuus, joka voidaan luoda omaamalla taustatietoja oppiaineesta sekä ottamalla haltuun erilaiset opetustavat.

Uskon, että tulen tulevaisuudessa käymään erilaisissa lisäkoulutuksissa, joiden avulla pysyn mukana ajankohtaisissa aiheissa. Koulutuksia kannattaa varmasti valita omien mielenkiinnonkohteiden mukaan, mutta myös yleisempiä aiheita koskevia kursseja kannattaa käydä sekä laajentaa osaamista myös itselle heikommissa oppiaineissa. 

Lähde:

Sitomaniemi-San, J. 2017. Tutkivan opettajan rakentuminen akateemisessa opettajankoulutuksessa: kohti monimutkaisia keskusteluja. Teoksessa T. Autio, L. Hakala & T. Kujala (toim.) Opetussuunnitelmatutkimus: keskustelunavauksia suomalaiseen kouluun ja opettajankoulutukseen. Tampere University Press, 137 - 159.

3. Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen

Vuorovaikutustilanteissa olen usein erityisesti aluksi kuuntelijana. Keskityn uusien ihmisten kanssa ottamaan selvää heidän tavastaan vuorovaikuttaa, heidän mielipiteistään ja ajatuksistaan. Tuon itseäni ja ajatuksiani vahvimmin esille silloin, kun olen tutussa seurassa tai tilanteessa, jossa minulta odotetaan mielipidettä aiheeseen. Arkipäivän oleskelussa ja esimerkiksi työporukassa opettajanhuoneessa usein vain kuuntelen muiden keskustelua ja pidän omat ajatukseni omassa päässäni. Tietysti, jos joku kysyy minulta jotakin, vastaan avoimesti ja rehellisesti. Tiimityöskentelyssä keskityn yleensä aluksi kuuntelemaan muiden ajatuksia ja tuon sitten omia, myös eriäviä, mielipiteitä esille. Usein myös johdattelen tiimityöskentelyssä esiintyviä haasteita kohti kompromisseja, joihin jokainen tiimin jäsen on jokseenkin tyytyväinen. 

Koen olevani melko samanlainen jokaisessa erilaisessa vuorovaikutustilanteessa, oli kyse sitten oppilaasta, työkaverista tai oppilaan vanhemmasta. Otan tietysti huomioon vuorovaikutuksen toisen osapuolen iän, mutta kuuntelen aluksi aktiivisesti, mitä toisella on sanottavana ja sanon sitten tarvittaessa oman ajatukseni. Minulle on myös erityisen tärkeää, että kaikella mitä sanon, on hyvä perustelu. Eli oli kyse sitten läksyjen tekemisestä, opintokokonaisuuden suunnittelusta tai vaikka oppilaan käytöksestä koulussa, perustelen mielipiteeni mahdollisimman hyvin.

Vuorovaikutustilanteissa tunteiden säätely tapahtuu melko luonnollisesti, sillä olen luonteeltani rauhallinen ja kärsivällinen ihminen. Vielä en ole koulumaailmassa kokenut tilannetta, jossa tunteet meinaisivat ottaa vallan. Muutaman kerran olen huomannut esimerkiksi turhautumisen ja epätoivon tunteita opettaessani ja yrittäessäni saada esimerkiksi työrauhan oppitunnille, mutta nekin tunteet olen pystynyt asettaa taka-alalle ja käsittelemään vasta oppitunnin jälkeen. 

Moninaisuuden osalta koen, että osaan ottaa erilaisia oppiaineita opettaessani huomioon jokaisen oppilaan yksilölliset tiedot ja taidot. Pyrin aina aluksi selvittämään luokassa, kuinka jokainen oppilas toimii, millainen motivaatio heillä on kyseistä oppiainetta kohtaan ja millaista tukea he saattavat kaivata oppitunnin aikana. Usein olen pyrkinyt myös siihen, että oppilaat saavat tarvittaessa vuorovaikuttaa keskenään ja auttaa toisiaan haastavissa tehtävissä. Näin he oppivat huolehtimaan ja arvostamaan luokkakavereitaan sekä ymmärtämään, että jokaisella on jokin oppiaine tai asia, jossa tarvitsee tukea. Myös vuorovaikutustaidot kehittyvät, kun oppilaat saavat olla mahdollisimman paljon tekemisissä toistensa kanssa koulupäivän aikana. Gerlander ja Kostiainen (2005) sanovatkin, että oppija tarvitsee vuorovaikutussuhteita toisiin oppilaisiin rakentaakseen ja ilmentääkseen oman autonomisuutensa.

Lähde: 

Gerlander, M. & Kostiainen, E. 2005. Jännitteisyys opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteissa.

4. Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen

Keskusteluissa kouluun liittyen pinnalla on usein erityisesti se, kuinka koetaan, että nykypäivänä opettaja ei saa tehdä koulussa enää “mitään”. Tällä tarkoitetaan usein kurinpitomenetelmiä, kuten puhelimen ottamista pois oppilaalta tai jälki-istuntoon jättämistä. On totta, että nykyään ollaan tarkempia itsemääräämisoikeudesta ja koskemattomuudesta kuin ennen, mutta koen, että koulun sisäisillä säännöillä voidaan myös paljon vaikuttaa kurinpitoon. Olen useammassakin koulussa sijaisuutta tehdessä huomannut, että opettajat eivät ole yhtenäisiä sääntöjen noudattamisessa. Jos koulun säännöt kieltävät purukumin syömisen, ei mielestäni joku opettaja voi antaa siihen erikseen lupaa luokalleen. Tämä aiheuttaa usein ylimääräisiä ongelmia, eripuraa ja kokemusta siitä, että jokainen luokka ei ole tasa-arvoinen. Jos päähine kuuluu ottaa sääntöjen mukaan pois päästä, kun tullaan ulkoa sisälle. Pitää jokaisen opettajan ja muiden koulun aikuisten huomauttaa oppilasta, joka pitää lippalakkia sisällä. 

Opettajana olen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Fornaciari (2020) sanoo, että luokanopettajan tehtävä on kasvattaa kaikkia oppilaita tasavertaisesti yhteiseen hyvään. Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että opettajana tavoitteenani tulee olla oppilaiden kehittäminen ja kasvattaminen yhteiskunnan jäseniksi. Sen vuoksi tulee jo koulussa ottaa huomioon asiat ja tavat, joilla yhteiskunnassa pärjää. Jo lapsina oppilaat tulevat toimimaan yhteiskunnassa erilaisissa tilanteissa, kuten kaupassa käydessään, kesätöissä ja liikenteessä. Koulussa on tärkeää opettaa sekä perustaitoja yhteiskunnassa elämiseen että myös monimutkaisempia asioita, kuten yhteiskunnan rakennetta, äänestämistä ja hallituksen toimintaa. Jokaista asiaa kuitenkin ikään sopivalla tavalla, pikkuhiljaa enemmän yksityiskohtiin tarkentaen. 

Lähde:

Fornaciari, A. 2020. Luokanopettajan yhteiskuntasuuntautuneisuus ja sen kriittinen potentiaali. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Väitöskirja.

5. Pedagoginen osaaminen

Kuten jo aiemmin mainitsin, yritän heti alussa tunnistaa oppilaiden tarvetta tukeen ja apuun. Tämä onnistuu esimerkiksi niin, että käsityön oppitunnilla havainnoin yksinkertaisen virkkaustehtävän kautta, kuinka virkkuukoukun ja langan käsittely sujuu. Vaikka oppilas ei osaisikaan vielä tehdä tehdä kiinteää silmukkaa, pystyn arvioimaan oppilaan motoriikkaa ja vahvuuksia sen silmukan opettelussa. Matematiikan oppitunnin voin aloittaa vaikkapa pienellä aiheeseen johdattelevalla tehtävällä, jolla mittaan oppilaiden aiempia tietoja sekä osaamista uuteen aiheeseen liittyen. Näiden pohjalta pystyn oppitunnin jatkuessa sekä seuraavilla oppitunneilla ohjaamaan tukeani tietyille oppilaille sekä ohjata oppilaita auttamaan toisiaan. 

Ryhmän merkitys oppimiselle on suuri, sillä oppitunneilla oppilaat voivat neuvoa toisiaan tehtävien tekemisessä. Usein joku rohkeammista oppilaista uskaltaa kysyä aiheeseen liittyvän kysymyksen, jota useampi muukin on ehtinyt miettiä, muttei ole uskaltanut nostaa kättään ylös. Ryhmä tukee muun muassa vuorovaikutuksen kehittämistä, jakamista, vuoron odottamista ja erilaisuuden hyväksymistä. Nikkola ja Löppönen (2013) kirjoittavat, että ryhmässä sekä yksilön viisaus että tyhmyys näyttäytyvät erilailla ryhmässä kuin yksin ollessa. Opettajan tuleekin olla tarkkana, sillä ryhmä saattaa myös kääntyä itseään vastaan. Kuvataiteen tunneilla oppilaat pilkkaavat toisten piirustuksia, matematiikan tunnilla toista auttaessa tokaistaan, että “eksä muka tätä tajua” ja liikuntatunnilla pilkataan oppilasta, jolla on hankaluuksia mailan ja pallon käsittelyssä. Tämän vuoksi ryhmän sitominen yhteen heti alussa on erityisen tärkeää. Esimerkiksi erilaisten tutustumisleikkien, ryhmätöiden tekemisen ja avointen keskusteluiden avulla saadaan hiottua porukkaa yhteen. 

Lähde:

Nikkola, T. & Löppönen, P. 2013. Oivalluksia ryhmästä - Pintaa syvemmälle ryhmäilmiöihin.

6. Hyvinvointia vahvistava osaaminen

Opettajana on tärkeää huomioida oma jaksaminen eri oppiaineissa. Omat vahvuudet, osaaminen ja mielenkiinnonkohteet vaikuttavat opetuksen sisällön suunnitteluun vaativaan aikaan ja taustatiedon tutkimiseen. On siis hyvä tiedostaa itselleen vahvimmat ja heikoimmat oppiaineet ja jakaa opetuksen suunnitteluaika sopivasti sekä varautua siihen, että opettaessa heikompia oppiaineita tulee tarvitsemaan enemmän aiheeseen keskittymistä, joka vie energiaa. On siis tärkeää, että vahvoja ja heikkoja oppiaineita on tasaisesti opetusviikon ja -päivien aikana, jotta myös opettajan jaksaminen tulee huomioitua. Opettajana tulee myös huomioida, että oppilailla on sekä vahvempia ja heikompia oppiaineita että lempi- ja inhokkioppiaineita. Opettajan on keskityttävä motivaation luomiseen ja ylläpitämiseen eri oppiaineissa ja niiden aihealueissa.

Koko kouluyhteisön jaksaminen on koko yhteisön tehtävä, eli jokaisen on yksilöllisesti huolehdittava omasta ja muiden jaksamisesta. Tämä ei tarkoita sitä, että on otettava stressiä siitä, miten muut jaksavat ja huolehdittava jokaisen hyvinvoinnista. Mutta kun itse voi hyvin, pystyy antamaan myös muille. Jos opettajakollega pyytää apua tai vaikuttaa väsyneeltä, voi tarjoutua vaikkapa monistamaan kokeet hänen puolestaan tai suunnitella liikuntatunnin alkulämmittelyn. Jos toisen luokan oppilas tarvitsee apua kengännauhojen sitomisessa tai pyytää kuuntelemaan murheita, ei opettajalla koskaan ole liian kiire auttamiseen. Pienillä teoilla pystyy vaikuttamaan muiden jaksamiseen sekä vahvistamaan yleistä ilmapiiriä koulussa. Puusan ja Ala-Kortesmaan (2019) mukaan asiantuntijayhteisössä työyhteisötaidot ja ammatillinen vuorovaikutusosaaminen kietoutuvat yhteen. Opettajana on hyvä muistaa moniammatillinen yhteistyö ja pitää mielessä erilaiset avun saamisen keinot, kuten kansalliset puhelinnumerot erilaisiin kriisitilanteisiin sekä koulun oma henkilökunta. 

Lähde: 

Puusa, A. & Ala-Kortesmaa, S. 2019. Vuorovaikutukselliset työyhteisötaidot asiantuntijatyössä. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 17 (3), 187 - 201.

7. Esteettinen osaaminen

Erilaisissa oppiaineissa esteettisyys näkyy eri tavoin. Kuvataiteessa ja käsityössä selkeimmin valmiiden teosten muodossa, mutta myös ympäristössä, jossa töitä tehdään. Estetiikkaan liittyy mielestäni esimerkiksi sekä ympäristön sisustus että yleinen ilmapiiri luokassa. Opettajana on tärkeää huomioida jokainen oppilas yksilönä ja sen perusteella tehdä valintoja luokan koristelun suhteen. Ruokosen ja Rusasen (2009) mukaan kasvattaja rakentaa ympäristöä, jossa erottuu lasten oman kulttuurin jäljet. Jotkut oppilaat pitävät siitä, että oppilaiden töitä ja muita värikkäitä yksityiskohtia ripustetaan ympäri luokkaa, mutta toiset saattavat häiriintyä liiasta stimulaatiosta. Myös koristeiden asettelulla pystyy vaikuttamaan niiden määrään ja oppilaiden viihtyvyyteen. Jos työt asetellaan oppilaiden taakse luokan takaseinälle, jokainen pystyy keskittymään oppitunneilla, mutta esimerkiksi välitunnilta luokkaan tullessa näkemään muiden ja omia töitä luokan seinällä. 

Eri oppiaineiden estetiikkaan pohtiessa on hyvä ottaa huomioon erilaiset aistit. Ruokonen ja Rusanen (2009) sanovat, että kasvattaja tukee lapsen aistien käyttöä ja läsnäolon mahdollisuutta. Usein eri oppiaineissa, kuten matematiikassa, liikunnassa ja ympäristöopissa painottuu vahvimmin näkö-, kuulo- ja tuntoaisti. On kuitenkin tärkeää miettiä, pystyisikö myös haju- ja makuaistia saada lisättyä oppiaineisiin. Voisiko esimerkiksi ympäristöopissa keskittyä havupuiden tuntomerkkien lisäksi myös niiden tuoksuun, kun tehdään metsäretkiä tai voisiko vaikka erilaisiin kasviksiin tutustuessa tehdä makutestejä erilaisista kasviksista. 

Lähde:

Ruokonen, I. & Rusanen, S. 2009. Esteettinen kasvattaja kulttuurisena kasvattajana. Teoksessa Inkeri Ruokonen, Sinikka Rusanen & Anna-Leena Välimäki (toim.) Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. Helsinki: Yliopistopaino Oy.

Yhteenveto omasta osaamisesta

Koen tunnistavani omat asenteeni eri oppiaineita kohtaan, sillä pystyn erittelemään itselleni mieluisat ja epämieluisammat oppiaineet. Tarkastelen asennettani eri oppiaineisiin jatkuvasti opettaessani niitä koulussa, jolloin huomaan, missä aihealueissa ja oppiaineissa tarvitsen vielä harjoitusta ja mahdollisesti lisäkoulutustakin. Koen jokseenkin tunnistavani oppiaineiden ja niiden merkityksen lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Ajattelen jokaisen oppiaineen olevan yhtä tärkeä ja tarjoavan lapselle erilaisia tietoja ja taitoja. Ymmärrän oppijoiden ja ryhmien moninaisuuden merkityksen oppimisen ohjaamisessa. On tärkeää huomioida jokainen oppilas yksilönä ja selvittää jokaisen tarpeet, jotta oppimisesta saadaan luotua jokaiselle lapselle mielekästä ja merkityksellistä. Tämä tarkoittaa sekä tuen antamista ja eriyttämistä alaspäin, että ylöspäin eriyttämistä. Tunnistan oppiaineiden erityisluonteen ja osaan tarkastella sitä oppiainerajojen yli. Pystyn siis luomaan toimivia monialaisia kokonaisuuksia, erityisesti yhteisopettajuuden avulla. Oppiaineiden pedagogisen kulttuurin ja oppiainekirjoon liittyvien ideologisten ja poliittisten sidosten erittelyssä tarvitsen vielä harjoitusta. Osaan suunnitella opetusta ja ohjata oppimista eri oppiaineissa alakoulussa. Tarvitsen kuitenkin vielä harjoitusta oppimisen arvioinnissa sekä tavoitteiden ja arvioinnin yhdistämisessä sopivaksi kokonaisuudeksi. 

Kehittymissuunnitelma

Tähän mennessä olen saanut tietoa ja osaamista kasvatustieteen perusaiheista sekä eri oppiaineiden pedagogiikasta. Useimmilla opintojaksoilla on tarkasteltu omia oppimistavoitteita, joten henkilökohtaisten tavoitteiden asettaminen on tullut tutuksi. Haastavinta on arvioida opintojakson lopussa niiden toteutumista, sillä opettajuus on ikuisesti jatkuvaa kehitystä joka ikisessä aihealueessa. Opetussuunnitelmaa ja sen käyttöä on tarkasteltu suurimmassa osassa opintojaksoja. Niiden kautta olen oppinut huomioimaan opetuksen lähtökohtia ja tavoitteita. Opettajana koen, että on tärkeää huomioida erilaiset yksilöt ja tuoda opetukseen jokaiselle oppilaalle sopivia opetusmenetelmiä. Opetuksen suunnitteltua ja toteutusta on harjoiteltu useamman kerran eri opintojaksoilla ja niiden avulla on tullut itseluottamusta. Koen pystyväni suunnittelemaan ja toteuttamaan monipuolisia kokonaisuuksia, joissa huomioin oppilaiden ja ryhmän erilaisuuden tarpeen mukaan ja muokkaan oppitunnit ja opetuskokonaisuudet sopiviksi. Erityisen tuen tarpeita on käyty vähän läpi joillakin opintojaksoilla, mutta kaipaisin vielä kurssia tai kursseja käytännön työhön liittyviin asioihin perehtymiseen. Tarvitsen vielä kokemusta käytännön työstä, sillä kolmen vuoden aikana 18 tuntia käytännön opetusta koululla on aivan liian vähän, jotta voisi kunnolla oppia ja kehittyä. 

Omat opiskelutaidot ja ryhmätyötaidot ovat kehittyneet kandivaiheen aikana merkittävästi. Haasteita on kuitenkin lähinnä omassa työskentelyssä siinä, että tarttuu epämukaviinkin tehtäviin rohkeammin ja varmemmin. Yhteistyötaidoista olen huomannut pystyväni työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa ryhmissä ja erilaisissa rooleissa. Jokaisessa ryhmätyössä olen kokenut tehneeni oman osuuteni yhteisestä työstä ja tulleeni toimeen jokaisen ryhmän jäsenen kanssa. Yhteistyötä on tehty opintojaksoilla useamman kerran eri opettajaopiskelijoiden kanssa. Viimeisimmässä opetusharjoittelussa tuli kokemusta kokonaisen jakson suunnittelusta yhdessä toisen harjoittelijan kanssa ja useamman yhteisen oppitunnin pitämisestä. Koen pystyväni työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa ja löytämään kompromisseja tilanteisiin, joissa ajatukset eivät täysin kohtaa. Luonteeltani olen melko sopeutuvainen ja kompromisseja etsivä, vaikka omaankin vahvoja omia mielipiteitä joihinkin asioihin. Opettaja on yhteiskunnallinen vaikuttaja, mutta rehellisesti en ole koskaan kokenut olevani erityisen kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Lähinnä olen kiinnostunut yhteiskunnallisesta keskustelusta, uutisista ja ajankohtaisista asioista. 

Tutkimustietoa on hyödynnetty erilaisissa oppimistehtävissä opintojaksoilla, joiden avulla myös oma ammatillinen kehitys on lisääntynyt. Kuitenkin kandidaatintutkielman aikana ymmärsin paremmin, kuinka tutkimustietoa voi hyödyntää omassa kehityksessä, myös jatkoa ajatellen. Opettajana on oltava monipuolisesti erilaista osaamista. Erityisesti koen osaavani työskennellä erilaisten ryhmien kanssa, suunnitella ja toteuttaa erilaisia ja monipuolisia oppitunteja, muokata suunnitelmaa lennossa tarvittaessa sekä pystyn huomioimaan erilaiset oppijat. Lisää osaamista tarvitsen vielä erityisesti erilaisissa koulupäivän aikana esiintyvissä kasvatustilanteissa, monialaisessa yhteistyössä sekä vanhempien ja opettajan välisessä yhteydenpidossa.