Ääni ja laulaminen
Laulajien kuuntelutehtävä
Äänenmuodostus
Ääni on ilman värähtelyä. Myös ihmisääni syntyy, kun keuhkoista ulos virtaava ilma saadaan värähtelemään. Värähtelyn aiheuttavat äänihuulet, jotka painetaan kurkun lihaksilla yhteen.
Äänihuulet sijaitsevat kurkunpäässä, jonka voi tuntea kaulassa kovana rustona, jota myös aataminomenaksi kutsutaan.
Äänihuulet saavat siis ilman värähtelemään, mutta ääni tarvitsee kaikukopan voimistuakseen.
Pään ontelot; suu, poski-, nenä- ja otsaontelot toimivat ihmisäänen kaikukoppana.
Eri äänteiden muodostamisessa tarvitaan suuta, kieltä ja huulia.
Laulamisessa korostuu uloshengityksen hidastaminen samalla kun äänihuulilla tuotetaan eri korkuisia ääniä. Mitä suuremmalla alalla ja hitaammin äänihuulet värähtelevät yhteen, sitä matalampi ääni syntyy.
Kun äänihuulia puristetaan tiukemmin yhteen, ilma värähtelee nopeammin ja syntyy korkeampi ääni.
Naisilla on siis yleensä korkeampi ääni kuin miehillä, koska heidän äänihuulensa ovat lyhyemmät ja pienemmät.
Äänenmurros tulee sekä pojille että tytöille. Äänenmurroksen aikana äänihuulet kasvavat nopeasti, yleensä pojilla enemmän. Äänenhallinta on hankalampaa, koska muutos kurkunpäässä on raju.
Äänen sortuminen ja "korkeat ulahdukset" ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä, että puhuja ei vielä hallitse äänihuulia säätelevää lihaksistoaan.
Puhumista ei kannata varoa, vaan harjoittelemalla lihakset oppivat hallitsemaan ääntä.
Myös laulaminen äänenmurroksen aikana on suotavaa, kunhan vain välttää liian kovia huudahduksia ja liian korkealle tai matalalle puskemista.
Äänihuulet sijaitsevat kurkunpäässä, jonka voi tuntea kaulassa kovana rustona, jota myös aataminomenaksi kutsutaan.
Äänihuulet saavat siis ilman värähtelemään, mutta ääni tarvitsee kaikukopan voimistuakseen.
Pään ontelot; suu, poski-, nenä- ja otsaontelot toimivat ihmisäänen kaikukoppana.
Eri äänteiden muodostamisessa tarvitaan suuta, kieltä ja huulia.
Laulamisessa korostuu uloshengityksen hidastaminen samalla kun äänihuulilla tuotetaan eri korkuisia ääniä. Mitä suuremmalla alalla ja hitaammin äänihuulet värähtelevät yhteen, sitä matalampi ääni syntyy.
Kun äänihuulia puristetaan tiukemmin yhteen, ilma värähtelee nopeammin ja syntyy korkeampi ääni.
Naisilla on siis yleensä korkeampi ääni kuin miehillä, koska heidän äänihuulensa ovat lyhyemmät ja pienemmät.
Äänenmurros tulee sekä pojille että tytöille. Äänenmurroksen aikana äänihuulet kasvavat nopeasti, yleensä pojilla enemmän. Äänenhallinta on hankalampaa, koska muutos kurkunpäässä on raju.
Äänen sortuminen ja "korkeat ulahdukset" ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä, että puhuja ei vielä hallitse äänihuulia säätelevää lihaksistoaan.
Puhumista ei kannata varoa, vaan harjoittelemalla lihakset oppivat hallitsemaan ääntä.
Myös laulaminen äänenmurroksen aikana on suotavaa, kunhan vain välttää liian kovia huudahduksia ja liian korkealle tai matalalle puskemista.
Laulajien äänialat
Äänialoihin jaottelua käytetään erityisesti klassisessa musiikissa jaottelemaan oopperalaulajia erilaisiin rooleihin. Äänialajako määrittää löyhästi sävelkorkeuksia, joilta tietty ääniala laulaa, mutta vielä tärkeämpää kuin se, miten korkealle tai matalalle laulaja pääsee, on äänenväri.
Sopraano on naisten korkein ääniala. Se on soinniltaan kirkas. Sopraano on naisilla yleisin.
Mezzosopraano on naisten väliääniala. Siinä on tummempi sointi kuin sopraanossa, mutta kuitenkin selkeä kirkkaus verrattuna alttoon. Tämä on kaikkein harvinaisin ääniala.
Altto on naisten matalin ääniala. Äänenvärikin on tumma, pehmeä ja paksu.
Tenori on miesten korkein ääniala. Se on kirkas, korkea ja soinnikas. Oopperoissa tenorit laulavat usein sankariroolit, joten siitä tulee nimitys sankaritenori.
Baritoni on miesten väliääniala. Se on miehillä itse asiassa kaikkein yleisin. Baritoni pääsee korkealle, mutta hänen äänessään on kuitenkin tummahko sointi.
Basso on miesten matalin ääniala. Ääni on todella matala, paksu ja tumma soinniltaan. Yleensä basson tunnistaminen ei ole hankalaa.
Me käytämme kuuntelutehtävissä vain sekakuoron äänialajakoa, eli sopraano, altto, tenori ja basso!
Populaarimusiikissa äänialoja ei yleensä luokitella jyrkästi, mutta ääniä kuitenkin kuvaillaan lainaten klassisen musiikin äänialoja.
Kun kuuntelet populaarimusiikkia, on hyvä myös kuunnella laulajan äänen parasta sointialuetta.
Esimerkiksi monet kirkasääniset (sopraano-)laulajat laulavat myös matalalle, mutta ääni muuttuu vuotoiseksi ja hieman kähiseväksi, kun he laulavat oman parhaan sointialueensa ulkopuolella. Alttolaulajilla tilanne voi olla päinvastainen, korkealla käytetään ohennetta, matalalla ääni soi täyteläisesti.
Sopraano on naisten korkein ääniala. Se on soinniltaan kirkas. Sopraano on naisilla yleisin.
Mezzosopraano on naisten väliääniala. Siinä on tummempi sointi kuin sopraanossa, mutta kuitenkin selkeä kirkkaus verrattuna alttoon. Tämä on kaikkein harvinaisin ääniala.
Altto on naisten matalin ääniala. Äänenvärikin on tumma, pehmeä ja paksu.
Tenori on miesten korkein ääniala. Se on kirkas, korkea ja soinnikas. Oopperoissa tenorit laulavat usein sankariroolit, joten siitä tulee nimitys sankaritenori.
Baritoni on miesten väliääniala. Se on miehillä itse asiassa kaikkein yleisin. Baritoni pääsee korkealle, mutta hänen äänessään on kuitenkin tummahko sointi.
Basso on miesten matalin ääniala. Ääni on todella matala, paksu ja tumma soinniltaan. Yleensä basson tunnistaminen ei ole hankalaa.
Me käytämme kuuntelutehtävissä vain sekakuoron äänialajakoa, eli sopraano, altto, tenori ja basso!
Populaarimusiikissa äänialoja ei yleensä luokitella jyrkästi, mutta ääniä kuitenkin kuvaillaan lainaten klassisen musiikin äänialoja.
Kun kuuntelet populaarimusiikkia, on hyvä myös kuunnella laulajan äänen parasta sointialuetta.
Esimerkiksi monet kirkasääniset (sopraano-)laulajat laulavat myös matalalle, mutta ääni muuttuu vuotoiseksi ja hieman kähiseväksi, kun he laulavat oman parhaan sointialueensa ulkopuolella. Alttolaulajilla tilanne voi olla päinvastainen, korkealla käytetään ohennetta, matalalla ääni soi täyteläisesti.
Kuorot ja lauluyhtyeet
Kuoroiksi kutsutaan yleensä yli kymmenen laulajan muodostamaa ryhmää.
Lauluyhtyeet puolestaan ovat pienempiä, niissä on yleensä alle kymmenen laulajaa.
Sekakuorossa on nimensä mukaisesti sekä miehiä että naisia ja äänialat jaetaansopraanonn, alttoon, tenoriin ja bassoon.
Mieskuorossa äänialoja ovat 1. tenori, 2. tenori, 1. basso ja 2. basso.
Vastaavalla tavalla naiskuoroissa ovat 1. sopraano, 2. sopraano sekä 1. ja 2. altto.
Kuorossa laulaminen on Suomessa erittäin suosittu harrastus.
Kuoronjohtajan tehtäviin kuuluu harjoituttaa kuoroa, mutta tärkein tehtävä on esiintymisissä, sillä hän pitää huolen oikeiden leähtöäänten antamisesta, kappaleen temposta sekä nyansseista. Nyanssit tarkoittavat kappaleen voimavaihteluita ja tyylinmukaisuutta, tulkintaa.
Kuoronjohtajan instrumentti on kuoro.