Itämeri on hyvin nuori meri, joten sinne ei ole ehtinyt kehittyä omaa murtovesieliöstöä. Siellä esiintyvät lajit ovat siis joko mereisiä tai makenveden lajeja. Yleisesti mereiset lajit ovat selvästi pienempiä täällä verrattuna valtameriin.

Ravintoketjut ovat varsin lyhyitä. Esimerkiksi tyypillisessä ravintoketjussa kasviplankton → eläinplankton → silakka → hauki → harmaahylje on vain viisi osakasta.


Itämeren ravintoketjun kuluttajia. Eläinplankton (kuvassa hankajalkainen) syö kasviplanktonia. Silakat syövät eläinplanktonia, isot kalat silakoita. Hylkeet ovat neljännen asteen kuluttajia.

Kuollut harmaahylje hajotetaan raadonsyöjien ja bakteerien toimesta, jolloin muodostuu ravinteita kasviplanktonin ja muiden tuottajien käytettäväksi.

Monilla pienillä selkärangattomilla lajeilla meren vähäsuolaisuus tuottaa ongelmia. Lajien sisäinen soluneste vastaa eliön elinympäristön veden suolapitoisuutta. Osmoosi voi muuttaa niiden sisäistä suolapitoisuutta huomattavasti. Vesi virtaa osmoosissa kohti väkevämpää liuosta. Näin suolaisen veden lajit ottavat vettä sisäänsä, jolloin solut turpoavat.


Itämeren pohjassa elää monia simpukkalajeja. Kuvassa vasemmalla on hietasimpukoita, oikealla sydänsimpukoita ja alhaalla sinisimpukoita.

Makeanveden lajit menettävät vettä, kun vettä siirtyy osmoosin seurauksena eliöistä suolaisempaan veteen. Itämeri on haasteellinen elinympäristö niin valtameren suolaiseen veteen kuin järvien suolattomaan veteenkin sopeutuneille lajeille.

Itämeren eläinplanktoniin kuuluu paljon äyriäisiä, kuten hankajalkaisia ja vesikirppuja. Nämä pienet otukset käytävät ravintonaan useimmiten kasviplanktonia.

Eläinplankton on hyvin tärkeä väliporras tuottajista isompiin kuluttajiin, koska monet kalat ja kalanpoikaset käyttävät niitä ravintonaan.

Pohjaeläinlajistoon kuuluvista simpukoista runsaimpia ovat hiekkapohjien hietasimpukat, pehmeillä pohjilla viihtyvät liejusimpukat sekä sinisimpukat. Kotiloista yleisiä ovat esimerkiksi touhu-, levä- ja kiekkokotilot.

Äyriäisistä yleisiä ovat katkat ja siirat. Yleisin katka Suomen lähivesillä on valkokatka. Suurin siiralaji on kilkki, joka voi olla jopa seitsemän senttiä pitkä.

Mereiset kalalajit ovat usein pienikokoisia ja hidaskasvuisia verrattuna valtamerien kaloihin. Makeanveden lajit voivat olla Itämeressä jopa kookkaampia kuin järvissä, koska ravintoa on enemmän. Mereisistä lajeista yleisimpiä ovat silakka ja kilohaili. Silakka on sillin Itämeren muoto. Se vaeltaa vuosittain ulapalta hiekkarannoille kutemaan. Näin sitä päästään kalastamaan myös Suomen rannikolla.

Turska oli vielä 1990-luvun lopussa hyvin yleinen saalis Suomen lähivesillä. Se vaelsi suopulssien mukana pohjoiseen. Nykyisin se on hyvin harvinainen saalis. Syyt tunnetaan hyvin, sillä turska tarvitsee yhden prosentin suolapitoisuuden, jotta sen mäti kelluisi. Myös happipitoisuuden tulee olla hyvä. Eteläisellä Itämerellä suolapitoisuus olisi sopiva, mutta suolaisin vesi on pohjalla, eikä täällä ole riittävästi happea.


Turska viihtyy enää eteläisellä Itämerellä.

Vaelluskaloista yleisimpiä ovat lohikalat. Näiden lisäksi kuha ja ahven sekä vapaa-ajankalastajille myös hauki ovat yleisimmät saaliskalat Suomen lähivesillä.


Muonionjoesta pyydystetty 9-kiloinen lohi. Lohi kasvaa Itämeressä ja lähtee kutuvaellukselle jokeen.

Vesinisäkkäistä näkyvin on halli eli harmaahylje, joka viihtyy suurissa yhdyskunnissa Itämerellä. Norppaa esiintyy Pohjanlahden ja Suomenlahden perukoissa. Sen poikanen syntyy jäälle. Norpat elävät valtaosin yksinään tai muutaman yksilön ryhmissä. Kolmas hyljelaji, kirjohylje, esiintyy vain lähellä Tanskan salmia. Hylkeiden lisäksi myös pienen delfiinin näköinen pyöriäinen elää eteläisellä Itämerellä, mutta vuosittain siitä tehdään havaintoja myös Suomen lähivesillä.

Itämerellä elää huomattava määrä vesilintuja. Viime vuosina suuret vesilinnut, kuten merihanhi, merimetso ja myös merikotka ovat runsastuneet. Merimetso elää suurissa yhdyskunnissa ja tuhoaa pienten kallioluotojen puuston ulosteellaan. Nämä karut vaaleanharmaat luodot ovat tuttu näky vaikkapa Ruotsiin matkaavalle turistille. Haahka on saariston suuri sorsalintu.

Itämeren ainutlaatuista luontoa uhkaavat vieraslajit. Tällaisia lajeja ovat mm. hopearuutana, villasaksirapu ja kanadanvesirutto.


Merikotka on yleistynyt suojelun ansiosta Itämerellä.