Kuoleman lähestyessä ihminen voi olla tuskainen ja ahdistunut ilman, että hän osaisi kertoa syytä mielialalleen. Koko oleminen voi tuntua merkityksettömältä ja hän voi tuntea olonsa hyvätyksi. Kokemus siitä, että kukaan ei ymmärrä, mitä ihminen käy läpi, on ymmärrettävää. Tällaisessa tilanteessa puhutaan eksistentiaalisesta kärsimyksestä – kokonaisvaltaisesta kokemuksesta, jonka ytimessä on oivallus siitä, että kaikki on loppumassa. Kuoleva ihminen näkee ja kokee, Kuinka oma keho heikkenee ja sairaus etenee. On jätettävä jäähyväisiä ja luovuttava pala palalta omasta elämästään. Pelko kivuista ja oman elämän hallinnan menettämisestä on monen mielessä. Kuoleva ihminen pohtii tätä hetkeä, mutta myös kuoleman jälkeistä aikaa. Ihminen etsii sisäistä rauhaa. ​

Tukihenkilönä sinulla ei tarvitse olla vastauksia, mutta voit olla rinnalla näiden kysymysten ja pohdintojen äärellä. Ehkä voit esittää kysymyksiä: mitä itse ajattelet, mikä on kaiken merkitys? Voit auttaa ihmistä löytämään itsestään toivoa ja voimaa, jonka avulla eksistentiaalista kärsimystä voi olla helpompi sietää. Herkkyys, empatia ja kyky kuunnella ovat tärkeitä tyäkaluja kärsimyksen kohtaamiseen.