Tunteet, järki ja empatia ovat toisiaan tukevia asioita. Sekä tunne, että järki ovat asioita, jotka vaikuttavat päätöksentekoon. Empatia on elinikäistä oppimista. Tunteet nousevat monesti pintaan silloin, kun syntyy ymmärrys siitä, mistä muuttuneessa tilanteessa kyse, mihin kaikkeen se vaikuttaa ja mitä kaikkea se tarkoittaa yksilöllisessä elämäntilanteessa.​ Tunteet voivat myllertää – ja tunteita voi hetkittäin olla vaikea kestää.​ Myös keho reagoi ja psykosomaattiset oireet ovat mahdollisia. ​ Aluksi omat reaktiot muuttuneeseen tilanteeseen ja tunteisiin eivät aina ole hallinnassa. Moni haluaa vaikuttaa siihen, kenelle tunteet saavat näkyä ja minkälaisen tilanteen kokee turvalliseksi. ​Tukihenkilönä kohtaat monenlaisia tunteita.  

Kuoleman lopullisuus heilauttaa elämänhallinnan tunnetta, turvallisuuden tunnetta ja myös perustarpeiden täyttymisen tunnetta. Olemme tottuneet siihen, että elämä ja tapahtumat ovat hallinnassamme. Kuoleman lähestyessä joudumme luopumaan ja siihen liittyvä psyykkinen työ voi joskus olla vaikeaa. Mitä pidempään on sairastanut, sen enemmän mieli on ehtinyt jo työstää myös kuolemaa. Silloin psyykkinen työ ei vaadi niin paljoa voimavaroja, ja ihminen pystyy keskittymään jäljellä olevaan elämään rauhallisemmin ja säilyttämään elämänhallinnan tunnettaan suhteessa pienempiin arkisiin asioihin, vaikka ei enää koko elämään sinänsä. 

Tunnetaidot ovat taitoja ilmaista itseään, tiedostaa omia tunteita sekä kykyä säädellä tunteita. Tunnetaitoja voi kehittää läpi elämän. Tukihenkilön on tärkeää tunnistaa tunteita, omia ja toisen tunnetaitoja ja käyttää niitä hyödyksi kohtaamisessa. Tämän kautta ymmärrämme paremmin myös sairauden vaikutuksia elämänkulussa ja ihmissuhteissa. Ymmärrämme, miksi reagoimme tietyllä tavalla tai miksi toinen reagoi asioihin jollakin voimakkuudella – omista tunnetaidoista käsin.