Vireystila tarkoittaa ihmisen fyysistä ja psyykkistä toimintavalmiutta ja tietoisuuden astetta itsestään ja ympäristöstään. Vireystila on mielialoihin ja emotionaalisiin reaktioihin kytkeytyvä ominaisuus. Toimiva vireystilojen säätely ja riittävä unen saanti ovat psyykkisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden keskeisiä taustatekijöitä.


Vireyden säätelyn hermostollinen perusta

• retikulaarinen aktivaatiojärjestelmä (RAS, aivoverkosto): aivorungon alueella, ylläpitää vireystilaa pitämällä aivokuorta, limbistä järjestelmää, selkäydintä ja motorisia keskuksia vireinä
• hypotalamus (SCN, suprakiasmaattinen tumake): säätelee kehon vuorokausirytmiä ja valve- ja unirytmejä sekä niihin liittyvää hormonitoimintaa ja ruumiinlämmön muutoksia
• käpyrauhanen: epitalamuksen osa, syntetisoi melatoniinia serotoniinista, ja erittää sitä valon määrän vaihtelun ohjaamana (reitti: näköhermot → SCN → käpyrauhanen)
• adenosiini säätelee uni-valverytmiä kertymällä etuaivojen pohjaosien valvetta ylläpitävälle alueelle: adenosiiniin kertyminen hidastaa alueen neuronien toimintaa edesauttaen nukahtamista
• oreksiinit A ja B kiihdyttävät aivojen vireystilaa ylläpitävien nousevien ratojen toimintaa hypotalamuksessa

• hormonien ja välittäjäaineiden tuotanto, eri univaiheissa eri aineita
• keho säästää energiaa ja soluaineenvaihdunta tehostuu, etenkin syvän unen aikana
• fyysisen terveyden edistäminen, esim. immuunijärjestelmän toiminta
• muistijälkien kiinnittyminen tapahtuu pääosin unen aikana – proteiinisynteesi, hermostollisten yhteyksien järjestäytyminen
• unien näkeminen yhteydessä muistijälkien kiinnittymiseen ja järjestelemiseen (etenkin REM-uni, alkuyöstä viimeaikaisimmat tapahtumat kertautuvat useimmilla) ja stressaavien tai uhkaavien asioiden käsittelemiseen (esim. Antti Revonsuon tutkimukset)