8. Ortodoksinen kirkko
Ortodoksinen kirkko
- kristitty kirkkokunta eli uskovat Isään, Poikaan ja Pyhään henkeen ja pitävät Raamattua ylimpänä ohjeenaan.
- kirkon kielenä kreikka
- päämiehenä patriarkka

- pääpaikkana Rooman jälkeen Konstantinopoli (nykyinen Istanbul) ja sen jälkeen ja nykyäänkin Moskova
- kannattajia kirkkokunnalla 260 miljoonaa, Suomessa noin 61 000.
Pääpaikkana nykyään Moskova
Ortodoksisen kirkon perusta on usko Kristuksen ylösnousemiseen. Sana ortodoksinen tulee kreikan kielestä. Se merkitsee kirjaimellisesti ”oikein ylistävää”. Nimellään ortodoksinen kirkko korostaa sitä, että se on säilyttänyt alkukirkon apostolisen uskon.
Idän kirkkoon kuului kirkkojen jakaantuessa neljä patriarkaattia: Konstantinopoli, Aleksandria, Antiokia ja Jerusalem. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkaattiin. Jo mainittujen vanhojen patriarkaattien lisäksi on nykyisin olemassa viisi muuta patriarkaattia
Konstantinopolin patriarkaatilla on yhä kunnia-asema ensimmäisenä ortodoksisena patriarkaattina. Sen keskuspaikka on Istanbulissa, joka on Konstantinopolin nykyinen nimi. Patriarkaatin nykyinen päämies, ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I on järjestyksessä 270:s Konstantinopolin patriarkka.
Nykyisin ortodoksiseen kirkkoon kuuluu maailmassa yhteensä noin 270 miljoonaa ihmistä.
Mysteeriot eli sakramentit eli pyhät toimitukset
Kaste ja mirhavoitelu
Kastetta edeltää nimenanto ja usein se yhdistetään kastetoimitukseen.
Ortodoksilapselle annetaan perinteisesti vain yksi nimi, joka muistuttaa siitä pyhästä, jonka mukaan lapsi on nimetty ja joka toimii lapsen taivaallisena esirukoilijana. Lapselle valitaan yksi ortodoksikummi, joka vastaa lapsen puolesta kastelupauksiin ja lukee uskontunnustuksen kastetoimituksessa.
Kasteen jälkeen toimitetaan välittömästi mirhavoitelun sakramentti. Mirhavoitelu on Pyhän Hengen vuodattamisen toimitus eli kasteen vahvistus. Pappi voitelee mirhaan kastetulla siveltimellä kastetun otsaa, ohimoita, rintaa, käsiä ja jalkoja lausuen joka kerralla "Pyhän Hengen lahjan sinetti." Kummit vastaavat joka kerran "Aamen."
Ehtoollinen
Ehtoollinen on ortodoksisuuden keskeisin sakramentti. Se merkitsee yhteyttä Kristuksen kanssa. Ehtoollisesta voidaankin puhua yhteyden sakramenttina, koska sen osallisuuden kautta ihmiset ovat yhteydessä paitsi Jumalaan, myös toisiinsa.
Ehtoollisaineina käytetään leipää ja viiniä, jotka ortodoksisen kirkon uskon mukaan muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Näiden lisäksi ehtoolliskalkkiin lisätään kuumaa vettä. Pappi antaa ehtoollisen yhteisestä kalkista lusikalla suoraan suuhun. Ehtoolliseen osallistuttuaan kirkkokansa nauttii kirkkosalin puolella palan kirkkoleipää ja tilkan jälkiviiniä.
Katumuksen eli synnintunnustuksen sakramentti
Katumuksen eli synnintunnustuksen sakramenttiin kuuluu syntien tunnustaminen sekä anteeksiantorukous. Toimitus tapahtuu kirkossa tai muussa sopivassa tilassa. Läsnä ovat ainoastaan pappi – useimmiten sakramenttiin osallistuvan pidempiaikainen rippi-isä – ja katuva itse. Pappia sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus.
Katumuksen sakramentti ei ole toimituksen pelkkää syntien luettelemista ja anteeksiannon kuulemista. Katumus merkitsee ennen kaikkea mielenmuutosta, koko käyttäytymisen ja ajattelutavan muutosta. Se osoittaa ihmisen halua vaihtaa suuntaa.
Avioliitto
Ortodoksisessa kirkossa avioliitto ei ole vain kahden ihmisen keskinäinen rakkaudentunnustus, vaan liitolle haetaan Jumalan siunausta ja vahvistusta. Siksi kirkollista vihkimistä ei voida toimittaa lainkaan, jos toinen puolisoista ei ole kristillisen – esimerkiksi evankelisluterilaisen tai katolisen – kirkon jäsen. Jos molemmat puolisot ovat ortodokseja, avioliittoon voidaan parin niin toivoessa vihkiä kirkon vanhan tavan mukaisesti jumalanpalveluksen yhteydessä.
Avioliittoon vihkimisestä, avioliiton esteiden tutkinnasta ja vihkimiseen liittyvistä käytännön asioista sovitaan vihkivän papin kanssa. Häitä suunnitellessa on hyvä muistaa, että ortodoksisessa kirkossa ei vihitä avioliittoon tiettyjen paasto- ja juhlakausien aikana. Nämä ajat löytyvät kirkkokalenterista.
Varsinaista vihkitoimitusta edeltää kirkollinen kihlaus. Osa avioliitoista päättyy avioeroon. Kirkko vihkii eronneet myös toiseen ja kolmanteen avioliittoon.
Kuvalähde: Suklaata ja Kahvia: Ortodoksihäät
Sairaanvoitelun sakramentti
Jeesus Kristus paransi sairaita yhtenä jumalallisen tehtävänsä osoituksena. Sen vuoksi parantamisen voima säilyy edelleen kirkossa, sillä Kristus on jatkuvasti läsnä Pyhän Hengen kautta. Sairaanvoitelu on erityinen toimitus, jossa rukoillaan sairaalle parannusta niin ruumiin kuin sielunkin sairauksista. Sairaanvoitelu toimitetaan sairaan omasta pyynnöstä. Kyseessä ei ole viimeinen voitelu kuoleman lähestyessä, vaan sairaanvoitelu voidaan siis toimittaa samalle henkilölle useampaan kertaan.
Pappeus
Pappeuden virka jakaantuu kolmeen asteeseen: piispuuteen, pappeuteen ja diakoniuteen.
Ortodoksisessa kirkossa papiksi voidaan vihkiä nuhteeton mies, joka on ennen papiksi vihkimystä avioitunut tai päättänyt elää naimattomana. Seurakunnan papin toimeen vaadittavan pätevyyden voi saavuttaa suorittamalla Suomessa Itä-Suomen yliopistossa ja Ortodoksisessa seminaarissa asianmukaiset opinnot.
Ortodoksinen kirkko eli idän kirkko

Kuva 1: Ortodoksinen kirkko Moskovan Punaisella torilla.
ORTODOKSINEN KIRKKORAKENNUS
Ortodoksinen kirkko pyritään rakentamaan itä-länsisuuntaisesti. Useimmiten sisääntulo ja eteisosa on kirkon länsipäässä ja alttari kirkon itäpäässä. Ortodoksinen kirkkorakennus jakaantuu kolmeen eri osaan. Tultaessa sisälle kirkkoon ensimmäisenä vastassa on eteisosa, jota muutamia poikkeuksia lukuunottamatta sitä käytetään pääasiassa vaatenaulakkona.
Seuraavana on kirkkosali,, jossa jumalanpalveluksessa rukoileva kirkkokansa seisoo. Yleensä ortodoksisessa kirkossa tuoleja ei ole koko kirkkosalin täydeltä. Tuolien määrä kuitenkin vaihtelee kirkkokohtaisesti." Ortodoksit eivät mene kirkkoon istumaan eikä seisomaan, vaan rukoilemaan." Kirkossa on niin kutsuttu naisten puoli (vasen) ja miesten puoli (oikea). Tästä periaatteesta on monin paikoin pidetty kiinni. Päällimmäisenä ajatuksena tässä sukupuolijaottelussa on ollut se, että kaikki pystyvät parhaansa mukaan keskittymään jumalanpalvelukseen. Voidaan pitää jokseenkin inhimillisenä sitä, että kirkossakin vastakkainen sukupuoli kiinnostaa. Tämän vuoksi miehillä ja naisilla on omat puolensa. Samaan aiheeseen liittyy myös kirkkoon liittyvät pukeutumissäännöt. Kysymys ei ole siitä, että Jumala vaatisi tietynlaista pukeutumista kirkossa, vaan siitä, että varjelisimme lähimmäisemme turhilta kiusauksilta kirkon seinien sisäpuolella. Periaate on, ettei pukeuduta liian paljastavasti kirkkoon.
Alttariosan erottaa kirkkosalista kuvaseinä eli ikonostaasi. Eri kirkoissa on hyvinkin erilaisia ikonostaaseja, joten tässä yhteydessä on turha yrittää tyhjentävästi selittää niissä esitettyjä ikoneja. Olennaisimmat ikonit löytyvät alimmalta riviltä.

Kuva 2: Helsingin Uspenskin katedraalin ikonostaasi.
Ikonostaasin keskellä on Pyhä portti, johon on kuvattu neljä evankelistaa (Matteus, Markus, Luukas ja Johannes) sekä Neitsyt Marian ilmestyksen ikoni, eli se, kuinka arkkienkeli Gabriel saapui ilmoittamaan Marialle ilosanoman.
Pyhän portin vasemmalle puolelle on kuvattu Neitsyt Maria, Kristus-lapsen kanssa. Ikoni kuvaa meille maailmaan syntynyttä Kristusta ja hänen äitiään, jota tämän vuoksi kutsutaan Jumalansynnyttäjäksi. Pyhän Portin oikealle puolelle on kuvattu Kristus Kaikkivaltias. Tämä ikoni kuvaa Kristuksen toista tulemista, joka on vielä edessäpäin.
Kun Pyhä portti avataan keskeisissä jumalanpalveluksen kohdissa, voi sen takana nähdä alttarin ja Pyhän pöydän, jolle on asetettu evankeliumikirja.
Kuva 3: Helsingin Uspenskin katedraalin Pyhä pöytä. Lähde: http://www.uskonnonopetus.fi/images/uskop/kuvapankki/UspenskinKatedraali/Pyhapoyta.jpg