Meissä on n. 100 triljoonaa solua (100 000 000 000 000 000), mutta saimme alkumme kahden solun yhtyessä.

Munasolu on suurin ihmisen soluista. Sen halkaisija on noin 0,1 mm. Siinä ja kaikissa muissakin soluissamme punasoluja lukuun ottamatta on tuman sisälle pakattuna 2 metriä deoksiribonukleiinihappomolekyyliä eli DNA:ta.

Ihmisen solujen DNA on pakattu 23 kromosomipariin eli yhteensä 46 kromosomiin.

Ihmisen tavallisissa soluissa on 46 kromosomia. Siittiöiden ja munasolujen kromosomiluku on 23. Kromosomi koostuu DNA:sta (kromatiinirihmasta) ja sen apuaineista. Apuaineet (eräät proteiinit, piirroksessa kellertävät pallot) auttavat näiden kahden DNA-metrin pakkaamisessa pieneen tilaan.

DNA:n tietty jakso muodostaa geenin eli perintötekijän. Geenit pystyvät ohjaamaan solun valmistamaan tiettyä valkuaisainetta. Nämä aineet puolestaan ohjaavat kehitystämme ja aineenvaihduntaamme. Kussakin kromosomin DNA-rihmassa on tuhansia geenejä.  Pienemmissä kromosomeissa on vähemmän geenejä kuin isommissa. Suuri osa DNA-rihmaa on kuitenkin geenien toimintaa sääteleviä osia. Ihmisen perimästä eli genomista tunnetaan n.20 000 - 25 000 geeniä. Ihmisen perimä on kartoitettu jo melko tarkasti.

DNA on elämän keittokirja, joka sisältää ohjeet kasvuun, kehittymiseen ja elintoimintoihin, ja se vieläpä siirtää nämä ohjeet seuraavalle sukupolvelle sukusoluissa. Joidenkin tutkijoiden mielestä voi ajatella, että me olemme vain geeniemme (DNA:n) matkalaukku ajassa eteenpäin seuraaville sukupolville

Olemme saaneet oman DNA:mme vuosimiljoonien takaa edeltävien sukupolvien ketjusta. Tätä sukusolujen ketjua kutsutaan ituradaksi. Ituradan soluissa tapahtuvat muutokset siirtyvät seuraaville sukupolville.

Solujen jakaantuessa mitoosissa DNA-molekyyli kopioituu ja jakaantuu tytärsoluihin samanlaisena kuin emosoluissa. Sen sijaan sukusolujen syntyessä solut jakaantuvat eri tavalla meioosissa, ja silloin tytärsoluihin päätyy vain toinen kustakin kromosomiparista eli yhteensä 23 kromosomia.