Vaikka hiihto onkin talvilaji, eivät huiput kesällä vain makoile rannoilla, vaan suurin työ menestymisen kannalta tehdään kesällä ja syksyllä.
Kesällä yksi harjoittelun muodoista on rullahiihto, niin perinteisen kuin vapaankin tyylin suksilla. Rullahiihto vaatii varsinkin perinteisen tyylillä enemmän koordinaatiokykyä ja tasapainoa kuin talvella hiihdetyllä latu-uralla. Kypärä on tärkeä suojavaruste vauhtien noustessa hyvin korkealle jyrkissä alamäissä.



Toinen kesäharjoittelumuoto on vaeltaminen/patikoiminen/pitkät lenkit. Niiden kesto vaihtelee 2-7h. Useimmiten kesällä lähdetään Pohjoiseen tunturien ja muutenkin vaihtelevan maaston takia. Kesällä on hyvää aikaa hankkia rautainen peruskunto seuraavalle talvelle. (Sauvat hiihtäjillä melkein aina mukana)


Myös melonta ja soutu ovat hyviä treenejä varsinkin ylävartalolle.



Pyöräilykin on hyvä peruskunnon kasvattaja. Pohjoisessa on jo varsin suosittua fatbike pyörillä (eli leveä/iso renkaisilla pyörillä) pyöräileminen vaikeissa maastoissa.



Myös lihashuolto on tärkeää.


Juoksu on perinteisin harjoittelumuoto, mutta on se kyllä tehokastakin.


Sauvarinne on varsinkin syksyllä käytettävä harjoittelumuoto. Siinä ei mennä enää PK:ta, vaan mennään maksimikestävyyden puolelle.



Kuntosali ja muut voimatreenit ovat myös tärkeitä.