Yleinen palaute kiroilutehtävästä (kevät 2022 teht. 6)
Hyvän vastauksen piirteet:
Sosiaalipsykologian näkökulmasta kiroilu liittyy ihmisen toimintaan ja käyttäytymiseen ryhmän jäsenenä. Tällaista kiroilemista voi tarkastella konformistisuuden, ryhmädynamiikan ja ryhmän normien kautta. Yhteinen kielenkäyttö luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Konformistisuus ryhmätilanteissa voi saada ihmisen muokkaamaan kielenkäyttöään muiden kaltaiseksi, vaikkei edes tietoisesti kiroile. Myös roolit vaikuttavat kielenkäyttöön – kielenkäytöllä, kiroilemalla ja puhetavalla voi luoda itselleen sosiaalisen roolin. Kiroilu on tilannesdonnaista ja ihminen pystyy usein olemaan kiroilematta tilainteissa, joihin se ei kuulu.
Kehityspsykologian näkökulmasta: Elämänkaaren eri vaiheissa kiroileminen saattaa olla erilaista. Kiroilusta on helppo myös oppia pois (vrt.addiktiot). Kiroilu on kielen oppimista. Jo ennen puhumaan oppimista lapset ymmärtävät puhetta ja puhetilanteita. Kiroilemiseen liittyy sekä lapsilla että kaikenikäisillä ihmisillä mallioppimista. Jos elää paljon kiroilevassa ympäristössä, oppii kiroilemaan ja siitä tulee helposti tapa myös itselle. Pienet lapset eivät varmasti heti puhumaan opittuaan ymmärrä kiroilemisen ja kirosanojen merkitystä, mutta jo ennen kouluikää he tietävät ja tuntevat, miten kirosanoja käytetään.
Nuoruusikään kuuluu identiteetin kehittyminen ja autonomiakehitys. Jos nuori elää ympäristössä, jossa kiroileminen on osa (nuoriso)kulttuuria, se voi toimia oman sosiaalisen identiteetin ja autonomian ilmaisukeinona. Kiroilulla voi erottua myös vanhemmista tai muista auktoriteeteista tai jopa kapinoida näitä tahoja vastaan identiteetin etsinnässä.
Kiroilu tunteiden säätelyssä: Kirosanoja käytetään myös ilmaisemaan suuria tunteita tai kiihtymystä tilanteissa, joissa tavallinen sanasto ei tunnu riittävän. Esimerkiksi erilaisten voimasanojen käyttö on tutkitusti joskus hyödyllistä vaikeiden tilanteiden kestämisessä, kuten vaikka koettaessa kipua.
PISTEYTYS:
9–11 p. Kiroilemista on pohdittu pääosin mielekkään psykologisen tiedon ja käsitteiden avulla. Aiheeseen liittyvän tiedon hallinta on joistakin rajoituksista huolimatta hyvää.
15–17 p. Vastaukseen sisältyy monipuolista psykologista tietoa, jonka varassa kiroilemista on tarkasteltu. Vastaus
osoittaa kiitettävää tiedon hallintaa. Vastaus muodostaa ehyen ja kiitettävästi jäsennellyn kokonaisuuden.
Sosiaalipsykologian näkökulmasta kiroilu liittyy ihmisen toimintaan ja käyttäytymiseen ryhmän jäsenenä. Tällaista kiroilemista voi tarkastella konformistisuuden, ryhmädynamiikan ja ryhmän normien kautta. Yhteinen kielenkäyttö luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Konformistisuus ryhmätilanteissa voi saada ihmisen muokkaamaan kielenkäyttöään muiden kaltaiseksi, vaikkei edes tietoisesti kiroile. Myös roolit vaikuttavat kielenkäyttöön – kielenkäytöllä, kiroilemalla ja puhetavalla voi luoda itselleen sosiaalisen roolin. Kiroilu on tilannesdonnaista ja ihminen pystyy usein olemaan kiroilematta tilainteissa, joihin se ei kuulu.
Kehityspsykologian näkökulmasta: Elämänkaaren eri vaiheissa kiroileminen saattaa olla erilaista. Kiroilusta on helppo myös oppia pois (vrt.addiktiot). Kiroilu on kielen oppimista. Jo ennen puhumaan oppimista lapset ymmärtävät puhetta ja puhetilanteita. Kiroilemiseen liittyy sekä lapsilla että kaikenikäisillä ihmisillä mallioppimista. Jos elää paljon kiroilevassa ympäristössä, oppii kiroilemaan ja siitä tulee helposti tapa myös itselle. Pienet lapset eivät varmasti heti puhumaan opittuaan ymmärrä kiroilemisen ja kirosanojen merkitystä, mutta jo ennen kouluikää he tietävät ja tuntevat, miten kirosanoja käytetään.
Nuoruusikään kuuluu identiteetin kehittyminen ja autonomiakehitys. Jos nuori elää ympäristössä, jossa kiroileminen on osa (nuoriso)kulttuuria, se voi toimia oman sosiaalisen identiteetin ja autonomian ilmaisukeinona. Kiroilulla voi erottua myös vanhemmista tai muista auktoriteeteista tai jopa kapinoida näitä tahoja vastaan identiteetin etsinnässä.
Kiroilu tunteiden säätelyssä: Kirosanoja käytetään myös ilmaisemaan suuria tunteita tai kiihtymystä tilanteissa, joissa tavallinen sanasto ei tunnu riittävän. Esimerkiksi erilaisten voimasanojen käyttö on tutkitusti joskus hyödyllistä vaikeiden tilanteiden kestämisessä, kuten vaikka koettaessa kipua.
PISTEYTYS:
9–11 p. Kiroilemista on pohdittu pääosin mielekkään psykologisen tiedon ja käsitteiden avulla. Aiheeseen liittyvän tiedon hallinta on joistakin rajoituksista huolimatta hyvää.
15–17 p. Vastaukseen sisältyy monipuolista psykologista tietoa, jonka varassa kiroilemista on tarkasteltu. Vastaus
osoittaa kiitettävää tiedon hallintaa. Vastaus muodostaa ehyen ja kiitettävästi jäsennellyn kokonaisuuden.