1)Eettinen osaaminen:

Eettisyys on tasapainoilua sekä jatkuvaa vuorovaikutusta oman ammatti-identiteetin ja valtakunnallisesti ja koulukohtaisesti määriteltyjen ohjeiden ja säädösten välillä. Opettajilla on nykyään todella paljon vapauksia ja mahdollisuuksia suunnitella ja rakentaa opetuksensa (Tirri 2004, 205). Tällainen kasvanut autonomia omaan työhön on mielestäni hyvin motivoivaa ja antaa mahdollisuuksia kehittää itseään koko ajan. Toisaalta varsinkin uutena opettajana toivoisi ehkä hieman selkeämpiä raameja, joiden puitteissa toimia ja minkä avulla olisi helpompi päästä alkuun omassa työssä. Autonomia tuo siis myös suuren vastuun, koska minun on osattava itse laajojen ohjenuorien sisällä luoda opetussuunnitelman mukaista opetusta oppilailleni. Koen kuitenkin tällä hetkellä, että opintomme antavat todella hyvät valmiudet lähteä työelämään ja uskon, että selviydyn työstäni hyvin. 

Opettajan professioon kuuluu vahvasti oma persoona ja tunne-elämä, jotka pitää yhdistää opettajan ammattiroolin kanssa (Tirri 2004, 207). Olen tähän astisissa harjoitteluissa pyrkinyt tiedostamaan ja pohtimaan omaa persoonaani ja toimintaani opettajana. Olen tehnyt huomioita, että itselle hyvältä tuntuvat toimintatavat voivat helposti korostua ja ottaa ylivallan opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Tietoisesti olenkin yrittänyt pohtia toimintani lähtökohtia ja perusteluja sille, miksi mitäkin teen. Tämä on auttanut minua siinä, että olen pystynyt kyseenalaistamaan ja tunnistamaan toimintaani ja muuttamaan sitä eri näkökulmia huomioon ottaen. Tämä on mielestäni hyvin tärkeää opettajan työssä, totta kai persoonallisuus saa näkyä, mutta oppilailla on oikeus monipuolisuuteen. Tämä näkökulma liittyykin yhteen Tirrin esittämistä opettajan eettisistä periaatteista, opettajan suhde työhönsä (ks. Tirri 2004, 220-221). Sen mukaan on tärkeää, että opettaja arvioi toimintaansa, kehittää sitä ja kykenee korjaamaan virheitään sekö tarkastelemaan omia näkemyksiään kriittisesti (Tirri 2004, 221).

Kaiken kaikkiaan Tirri esittää viisi opettajan eettistä periaatetta. Niihin sisältyy opettaja ja oppilas, opettaja itse, opettaja ja kollegat, opettajan suhde työhönsä sekä opettajan suhde yhteiskuntaan. (Tirri 2004, 220-221.) Näiden pohjalta henkilökohtaisesti tärkeimpänä pidän opettajan ja oppilaan välisen suhteen merkitystä, sillä omaa toimintaani vahviten johtaa ajatus siitä, että kaikki oppilaat pitää ottaa tasavertaisesti huomioon omina itsenään, yksilöinä, joista opettaja on vastuussa. 

Demoilla kävimme mielenkiintoista keskustelua mm. siitä, miten toimisimme, jos oppilaan vanhemmat kieltävät vakaumuksellisista syistä esimerkiksi kaiken osallistumisen opetukseen, joihin joulu liittyy. Eettisesti mielestäni tämä oli hyvin hankalaa miettiä ja varmasti hyvin paljon oppilaan vanhemmista riippuvaa. Jouluun liittyy niin paljon muutakin kuin uskonto, koska se on osa suomalaista kulttuuria ja kansanperintöä, jota OPS:n mukaan taas kuuluisi koulussa opettaa. Toisaalta opettajana haluaisin myös kunnioittaa vanhempien mielipidettä ja kasvatusfilosofiaa. Mutta mielestäni myös lapsi kärsii tilanteesta, josta ei saa itse päättää ja jossa häneltä viedään oikeus oppia. Itse tilanteessa pyrkisin varmasti keskustelemaan vanhempien kanssa ja kertomaan heille, mitä kaikkea muutakin kuin uskonnollisissa asioita jouluun liittyy ja miten niitä luokassa käydään läpi. Mutta jos yhteisymmärrystä asiaan ei löytyisi, oma etiikkani kunnioittasi silloin luultavasti vanhempien tahtoa ja keksisin oppilaalle vaihtoehtoista opiskelua kyseisten tuntien kohdalle. Tämä on tämänhetkinen ajatukseni ja uskon sen tulevan mahdollisesti muuttumaan, kun kokemusta työelämästä on takana. 
 

2)Intellektuaalinen osaaminen:

Asiantuntijuus alasta riippumatta pitää sisällään tietyt elementit. Nämä ovat teoreettinen tieto, kokemuksellinen tieto, itsesäätelytieto ja sosiokulttuurinentieto. Näiden kaikkien osa-alueiden yhdistäminen ja niiden vuoropuhelu on välttämätöntä asiantuntijuuden kehittymisessä. Teoreettinen tieto tarkoittaa universaalia tietoa, jota saadaan opiskelun aikana. (Tynjälä 2011,  82-83.) Mielestäni on tärkeää muistaa ja ymmärtää se, että "tieteellinen tietämykseni" ei ole valmis sen jälkeen kun valmistun yliopistosta ja siirryn työelämään. Työelämässä saan toki paljon lisää kokemustietoa, jota yliopistosta ei saa. Opettajan ammatti on kuitenkin jatkuvassa muutoksessa ja sen on seurattava aikaa, lisäksi opettaja ei ole koskaan valmis, vaan on kehitettävä itseään koko ajan. Tämän vuoksi on seurattava vallitsevia tieteellisiä näkökulmia ja linjauksia ja mahdollisesti koulutettava itseään lisää, jotta myös tieteellinen ajattelu kehittyy varsinaisen "tietopohjan" luomisen jälkeenkin.

Tämän hetkisissä opinnoissa olemme harjoitelleet paljon toimintamme ja valintojemme perustelua tieteellisesti. Lähes jokaiselle POM-kurssien soveltavalle osalle kurssitehtävänä oli jonkun opintokokonaisuuden suunnittelu. Näitä suunnitelmia tehdessä ja pohtiessa sopivia työskentelytapoja kokonaisuuteen toimintaa ohjasi aina jokin tieteellinen ajattelu. Tuotoksiin jouduimme myös konkreettisesti usein merkkaamaan, mikä teoriatausta tukee valitsemaamme työskentely/tehtävätyyppiä. Perustelujen etsiminen on ollut mielestäni ihan hyödyllistä, koska valintojen täytyy perustua johonkin teoriaan, joka on tutkittu toimivaksi. 

Harjoitteluissa ja sijaisuuksissa ei aina ole tultua välttämättä tietoisesti ajateltua ja mietittyä, mikä tieteellinen näkökulma ohjaa juuri sen hetkistä toimintaani. Olen kuitenkin huomannut että jälkikäteen asiaa tietoisesti ajateltuna, kaikkea toimintaani ohjaa tieto, mitä olen opinnoissani kerännyt. Se tieto on alkanut olemaan automaattisesti vuoropuhelussa valintojeni kanssa ja tämä on mielestäni merkki kehittymisestä omassa opettajuudessani. 

3)Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen:

Luokanopettaja opintomme painottavat todella paljon yhteistoiminnallisuutta. Varsinkin POM-kursseilla lähes kaikki kurssityöt ovat olleet ryhmätöitä ja demot ovat rakentuneet hyvin pitkälti yhteisen toiminnan ja vuorovaikutuksen pohjalta. Joskus on jopa hieman kaivannut sitä, että saisi välillä tehdä jotain yksin, mutta tämä on johtunut lähinnä omista aikataulullisista syistä. Koen, että ryhmätyöt ja demoilla vallinnut vuorovaikutus ja yhteistoiminnallisuus on ollut todella antoisaa ja opettavaista. Ne ovat valmentaneet hyvin työelämään, koska opettajan työ painottaa tällä hetkellä tiimiosaamista (Järvelin-Suomela, Järvelä, Jokiranta & Kuitunen 2018). Sen lisäksi, että opettaja tarvitsee viestintä- ja vuorovaikutustaitoja koulun henkilökunnan kanssa, nämä taidot korostuvat oppilaiden ja vanhempien kanssa. Eräällä demolla keskustelimmekin siitä, mitä tehdä, jos vanhemmat kieltävät oppilaan osallistumisen johonkin koulun toimintaan. Tällaisissa tilanteissa mielestäni opettajan vuorovaikutustaidot vanhempien kanssa ovat merkittävässä roolissa, kun lähdetään etsimään yhteistä ratkaisua. 

Opintojen aikana olen huomannut, että vuorovaikutusosaaminen ei ole taito, joka syntyy itsestään vain tekemällä paljon ryhmätöitä ja yhteistyötä. Opintojen aikana yhteistyötä pääsee tekemään todella monien ihmisten kanssa ja näissä kohtaamisissa olen huomannut paljon eroja viestintä- ja vuorovaikutustaidoissa. Huomiotani tukee Järvelin-Suomelan ym. (2018) tekstissä nostettu fakta, että vuorovaikutusosaamisen kehittyminen ja oppiminen vaatii itsereflektioita, jonka tueksi tarvitaan myös erilaisia työkaluja ja palautetta. Aarresaaren kyselyssä (2017, 39-43) käykin ilmi, että yhteistyö- ja neuvotteluosaaminen kehittyy yliopistossa heikoiten. Tämä on mielestäni todella yllättävä tulos, mutta kun tarkemmin mietin, en ole enää niin yllättynyt tuloksesta. Ryhmätöitä on todella paljon, mutta en kyllä muista juurikaan kursseja, joissa joutuisimme sen syvemmin tunnistamaan ja reflektoimaan omia vuorovaikutustaitojamme. 

Itse koen viestintä- ja vuorovaikutusosaamisen yhdeksi vahvuusalueekseni omassa opettajuudessani. Koen toimivani luontevasti vuorovaikutustilanteissa ja saan itsestäni enemmän irti ryhmässä. Myös kevään harjoittelussa ohjaajani sanoi, että vuorovaikutus oppilaiden kanssa on minun vahvuuteni. En ole luonteeltani sellainen ihminen, joka haluaa olla huomion keskipisteenä, mutta haluan osallistua keskusteluihin ja tuoda omia näkemyksiäni esille, jos aihe on minua kiinnostava. Opiskelun ulkopuolella pelaan lentopalloa ja koen, että joukkueurheilu on tuonut paljon yhteistyötaitoja myös opettajuuteni. Mielestäni joukkueurheilussa ja yhteistoiminnallisissa vuorovaikutustilanteissa tai ryhmätöissä pätee samat periaatteet. "Tiimillä" on jokin yhteinen tavoite, johon pyritään ja kaikkia tiimin jäseniä tarvitaan. Jokaisen omia vahvuuksia hyödyntämällä on mahdollisuus saavuttaa tavoite ja kun kaikkien vahvuudet yhdistetään, saadaan toiminnasta paljon enemmän irti, mitä yksin olisi mahdollista saada. 

Vuorovaikutustaito on mielestäni sellainen, jossa voi koko ajan kehittyä eikä se ole ikinä valmis. Seuraavaksi haluaisinkin kehittää itsessäni sitä, että olisin enemmän kiinnostunut kuuntelemaan ja osallistumaan myös tilanteissa/keskusteluissa, jotka eivät välttämättä ole itseäni niin kiinnostavia. Tämä pitäisi oman keskittymiseni paremmin kasassa ja olisi kohteliasta myös vuorovaikutustilanteessa olevaa toista osapuolta kohtaan.

4)Kulttuurinen, yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen:

Asiantuntijuus siinä kehittyminen edellyttää hyviä metakognitiivisa taitoja. Omaa toimintaa tarkkailemalla asiantuntia tunnistaa omaa osaamistaan, kykenee arvioimaan kehityskohteitaan ja huomaa, mitä osia hänen tulee kehittää. Asiantuntijuus sisältyy aina tiettyyn sosiaaliseen ja kulttuurilliseen kontekstiin. Asiantuntijuus opettajan työssä vaatii koulutuksen ja tämän jälkeen käytännön kokemusta kentältä. (Lehtinen, Vauras & Lerkkanen 2016, 286-289.) Oman opettajuuden rakentamisessa tällä hetkellä on tärkeää arvioida yhteisön toimintakäytänteitä ja arvoja ja peilaamaan omaa ajattelua ja osaamista niihin sekä kyetä arvioimaan ja muuttamaan niitä. 

Kursseilla olen päässyt osallistumaan yhteisön arvojen ja toimintakäytänteiden kehittämiseen esimerkiksi palautteen muodossa sekä itse kurssitehtävien avulla, kun olemme vaikkapa esitelleet ja jakaneet kehitysehdotuksiamme kurssitöiden muodossa. Lähes jokaiseen kurssiin on kuulunut myös itsearvioita, jonka avulla olen oppinut näkemään asioita toisin ja arvioimaan omia näkökulmiani. 

Opintojen aikana olemme käsitelleet paljon koulua ja kasvatusta koskevia käytänteitä eri näkökulmista. Monikuluttuurisuus on asia, joka ei ole hirveästi tullut esille opinnoissa. Yhdellä kurssilla käsittelimme monikuluttuurisuutta kurssitehtävän muodossa, kun kävimme tutustumassa maahanmuuttajien suomen kielen opetukseen ja teimme materiaalia tätä tarkoitusta varten. Demolla esitetty aukkopaikkatehtävä monikulttuurisuudesta oli todella avaava ja siinä tuli mielestäni monia hyvin avartavia ja herättäviä ajatuksia esille. Itselleni tärkeäksi asiaksi sieltä nousi se, kuinka tärkeää on tietää eri kulttuureista tulevien oppilaiden tausta, jotta hänen siirtymisensä suomalaiseen kouluun ja kulttuuriin sujuisi mahdollisimman hyvin. Itse ainakin olen huomannut välillä sen, että yleistän eri kulttuureista tulevien oppilaiden tilannetta, vaikka on todella ei asia tuleeko oppilas esimerkiksi pakolaisena suomeen vai onko hänen toinen vanhempansa esimerkiksi suomalainen ja hän opiskellut muutaman vuoden ulkomailla. 

5)Pedagoginen osaaminen:

Opetus on laadukasta, kun oppimisprosessi kokonaisuudessaan nostetaan keskiöön. Laadukas opetus johtaa siihen, että oppilaat saavuttavat oppimisprosessin aikana asetetut tavoiteet omien kykyjensä rajoissa. Tällainen laadukas opetus sisältää tavoitteiden ja sisältöjen relevanttiuden, oppilaiden erilaisuuden huomioon ottamisen, oppimisen lainalaisuuksien hyödyntämisen, opetusjärjestelyiden tarkoituksenmukaisuuden sekä hyvät oppimistulokset. (Korkeakoski 2002, 213-215.) Näitä kaikkia taitoja olemme harjoitelleet paljon erityisesti POM-kurssien ja harjoitteluiden yhteydessä. 

POM-kurssien ydinosilla, mutta varsinkin soveltavilla osilla, lähes jokaisen kurssin kurssitehtävään liittyi oppitunnin tai oppimiskokonaisuuden suunnittelu. Pedagoginen osaaminen tuntuukin tällä hetkellä ehkä eniten kehittyneimmistä opettajuuden ydinosaamisalueista. Oppimisprosessien suunnittelussa tärkeää oli opetussuunnitelman sisältöjen ja tavoitteiden tutkiminen ja muutaman tärkeimmän tavoitteen nostaminen suunnitelman keskiöön. Suunnittelussa oppi sen kuinka tärkeää on, että oppimisprosessin tavoitteet ovat selvillä, jotta opetusta voi suunnitella järkeväksi niiden mukaan. 

Muutamilla kursseilla pääsimme myös toteuttamaan yksittäisiä oppitunteja kouluille. Tätä saisi mielestäni olla enemmän, koska nämä aidot hetket olivat minulle kaikista opettavaisimpia, kun näki miten suunnitelma toimi oikeassa tilanteessa. Opetuskokeilut herättivät ja avasivat itselleni sitä, kuinka tärkeää oppilaat ovat opetuksen suunnittelun lähtökohtana. Opettajana on vaikea luoda oppimisen edellytyksiä oppilaille, jos ei etukäteen pysty huomiomaan oppilaiden erilaisuutta, edellytyksiä ja asenteita (Korkeakoski 2002, 220). Totta kai suunnitelmissamme otimme huomioon oppilaiden ikätason ja joskus saatoimme saada tietää, mitä taitoja/tietoja oppilaat olivat ennen opetuskokeilujamme käyneet tai millaiset työskentelytavat luokalla toimivat. Oppilaiden mielenkiinnonkohteiden tietäminen auttaa myös tehtävien suunnittelussa, koska intressit ovat tärkeä osa oppilaiden motivaatiota ja sitoutumista (Lehtinen ym. 2016, 166). Tallaiset seikat helpottivat aina vähän suunnittelua. Pyrin aina myös miettimään suunnitelmiin eriyttämisen mahdollisuuksia niin ylös kuin alaspäinkin, mutta se tuo aina lisähaasteita ja ylimääräistä suunnittelua. 

Oppimisprosessien toteutukset silloin kun niitä pääsi pitämään, onnistuivat mielestäni todella hyvin ja oli palkitsevaa huomata, että omat suunnitelmat toimivat. Pidän omana vahvuutenani myös avoimuutta ja tilanteessa elämistä. Tämä auttoi yllättävissä tilanteissa, jos huomasin että jokin asia ei toiminut halutulla tavalla, niin pystyin tilanteessa soveltamaan ja muuttamaan ratkaisuja. Tätä pidän erittäin tärkeänä ominaisuutena opettajalla, koska ikinä ei voi tietää etukäteen miten asiat tietyssä ryhmässä ja kontekstissa toimivat. 

Useimmat oppimisprosessit esiteltiin kursseilla tai niitä käytiin ryhmän kanssa toteuttamassa koululla.
Tämä oli mielestäni todella hyödyllistä, koska muilta opiskelijoilta, opettajilta ja omien huomioiden pohjalta pystyi pohtimaan kehitysideoita suunnitelmiin. Oppimisprosessien arvioiminen oli tärkeä osa kurssia, koska niissä piti pohtia omia valintoja ja perustella niitä. Pedagogisessa osaamisessa eniten kehitettävää tällä hetkellä koen olevan eriyttämisessä. Oppilaat ovat voivat olla niin eri tasoisia yhden ryhmän sisällä, että tuntuu todella vaikealta välillä suunnitella opetusta, joka on kaikille motivoivaa, minäpystyvyyttä tukevaa sekä tarpeeksi haastavaa omiin taito/tietotasoihin nähden. 

Pedagogiseen osaamiseen liittyy myös luokanhallinta, jota hyvällä opetuksen suunnittelulla voi tukea. Tästä asiasta puhuimme demojen aukkopaikkatehtävässäkin ja mielestäni luokanhallintataitoja emme ole koulutuksessa käsitelleet tarpeeksi. Opetuksen järjestämiseen ja suunnitteluun liittyy asioita, joilla opettaja voi tukea käyttäytymistä luokassa. Tällaisia ovat esimerkiksi, osaamisen ja tehtävätasojen kohtaaminen, oppilaiden osallisuus ja vaikuttaminen, riittävän ripeä opetuksen rytmi ja ohjeiden esillä oleminen (Kern & Clemens 2007, 3). Opiskelen itse myös eristyisopettajaksi, joten olen onneksi saanut sitä kautta opinnoista tietoa asiasta. 

6)Esteettinen osaaminen:

Esteettinen osaamista tuli käsiteltyä POM-kursseilla, kun pääsin tutustumaan ja kokemaan erilaisia oppimisympäristöjä, opiskelumenetelmiä ja opiskeluvälineitä. Näissä huomasin, että erilaisiin ympäristöihin, väliniesiin ja menetelmiin liittyy erilaiset aistikokemukset ja se on tärkeä ottaa huomioon opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Mielestäni opettajalla on hyvin tärkeä rooli luoda oppilaalle mahdollisuus päästä kokemaan erilaisia aistillisia kokemuksia. 

Myös OPS:ssa sanotaan, että opetuksessa tulee hyödyntää koulun sisä- ja ulkotilojen lisäksi luontoa ja rakennettua ympäristöä, sekä yhteistyötahoja, jotka tarjoavat monimuotoisia oppimisympäristöjä (OPS 2014, 29). Tähän sisältyy myös tieto- ja viestintäteknologia. Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämistä en ole itse juurikaan käyttänyt POM-kursseilla, mutta tämä saattaa osin johtua omasta valinnastani. Tämä onkin aihe alue, jossa haluaisin kehittyä, jotta voisin hyödyntää TVT-tä tarkoituksen mukaisesti opetuksessani, niin että se tuo siihen jotakin lisä hyötyä. 

Kehittymissuunnitelma: 

Tähän osioon olen koonnut jokaisesta opettajuuden ydinosaamisalueesta yhden itselleni merkityksellisen kehityskohteen, joihin pyrin jatkossa erityisesti kiinnittämään huomiota.

Eettinen osaaminen	Omien valintojen, ratkaisujen ja toimintatapojen tunnistaminen ja arviointi  --> monipuolisuus ja erilaisten oppijoiden huomioiminen
Intellektuaalinen osaaminen	Avoimuus uudelle tiedolle ja halu tietää lisää. Opitun tiedon, uuden tiedon ja kokemuksien tietoinen vuoropuhelu.
Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen	Osallistua ja olla enemmän kiinnostunut myös sellaisissa vuorovaikutustilanteissa, joiden aihe ei välttämättä ole itseäni hirveästi kiinnostava.
Kulttuurinen, yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen osaaminen	Monikulttuurisuuden tiedostaminen ja yksilöiden huomioiminen siinä.
Pedagoginen osaaminen	Eriyttäminen ylöspäin ja alaspäin.
Esteettinen osaaminen	TVT:n hyödyntäminen tarkoituksenmukaisesti opetuksessa

POMM-koontiseminaarin itsearvio: 4


Lähteet:


Järvelin-Suomela, J., Järvelä, R., Jokiranta, P. & Kuitunen, A. 2018. Viestintä- ja vuorovaikutusosaamisen kehittyminen yliopistossa. Yliopisto Pedagogiikka- Journal of University Pedagogy. Julkaistu 23.11.2018. Luettu 11.4.2019. https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2018/11/23/viestinta-ja-vuorovaikutusosaamisen-kehittyminen-yliopistossa/ 

Kern, L. & Clemens, N. H. 2007. Antecedent Strategies to Promote Appropriate Classroom Behavior. Psychology in the Schools, Vol. 44(1).

Korkeakoski, E. Opetuksen laatu ja oppimistulokset perusopetuksen tavoitteiden kannalta (s.221-243). Teoksessa: Luovuutta, motivaatiota, tunteita- opetuksen tutkimuksen uusia suuntia. Kansanen, P. & Uusikylä, K. (toim.) 2002. PS-kustannus, Jyväskylä. 

Lehtinen, E., Vauras, M. & Lerkkanen, M-K. 2016. Kasvatuspsykologia. PS-kustannus, Jyväskylä.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2014. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf 

Sainio, J., Carver, E. & Kangas, T. 2017. Aarresaari-verkoston maisteriuraseuranta 2016. Luettu 12.4.2019, https://www.aarresaari.net/uraseuranta/maistereiden_uraseuranta 

Tirri, K. Opetustyön etiikka (s.203-224). Teoksessa: Opettajuus muutoksessa. Sallila, P. & Malinen, A. (toim.) 2004. Aikuiskasvatuksen 43. vuosikirja. (4. painos) Dark Oy, Vantaa. 

Tynjälä, P. Asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikkaa (s.79-96). Teoksessa: Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. Collin, K., Paloniemi, S., Rasku-Puttonen, H. & Tynjälä, P. (toim.) 2011. WSOYpro Oy, Helsinki.