Yksissä valintakokeissa psykologi kysyi minulta, mikä oli siihenastisen elämäni paras hetki. Kerroin silloin häistämme ja siitä, kuinka olin ihan varma, että pyörryn alttarille. En pyörtynyt, mutta tunteet olivat ihan pinnassa, kuten odotinkin ja juhlatkin olivat mieleenpainuvat.

Lapsen syntymä mainitaan usein elämän parhaaksi hetkeksi. Hyvin ovat nuo tunnit kieltämättä jääneet mieleen. Erityiseksi kuvaksi on piirtynyt mieleen hetki, kun tuore äiti meni pesulle ja minä sain pojan paljaalle rinnalleni tuoliin lepäämään. Juttelin kaikenlaisia asioita itku silmässä ja sain tuhisevan nyytin rauhoittumaan. Poika sai siinä samalla parhaat bakteerini itselleen 😃.

Hienointa ja parasta ovat tällä hetkellä päivittäiset jutut ja puuhat Tapsan kanssa. jatkuva oppiminen ja oivaltaminen. Liikkumistaidot ja puhe kehittyvät päivittäin. Vuosi sitten ajattelin, että poika on parhaimmillaan juuri silloin, enkä olisi halunnut hänen kasvavan. Nyt ajattelen lähes samoin. Parhaat hetket ovat nyt. Todennäköisesti ja toivottavasti aatteet ovat samat myös tulevina vuosina! Tietysti erityissävyn tähän hetkeen tuo yhdessä viettämämme hoitovapaa ja sen päättyminen huomenna (!). Onneksi on vielä kesää ja lomaa jäljellä!

Parasta aikaa!