Ihmisillä on taipumus verrata itseään ja omaa suoriutumistaan toisten tekemiseen. Varsinkin kirjoittamisessa aiheutuu lukkoja, jos naapurikoneella tekstiä on jo sivun verran ja omalla koneella surkeat kaksi riviä. Myös omien ajatusten esiin tuominen aiheuttaa monille paineita: onko tämä kirjoittamisen arvoista, mitä muut ajattelevat, paljonko olen tehnyt virheitä? Vanhan äidinkielen opettajan punakynäkin kummittelee mielessä.

Tunnelukot aiheuttavat lukkoja tekstin tuottamiseen. Kuitenkin kirjoittajalle on tärkeää oppia tekstin ideointi- ja luonnosteluvaiheessa sietämään keskeneräisyyttä ja virheitä. Tähän saattaa tuoda avun anonyymit ryhmäkirjoitustehtävät:

Anonyymi ketjutarina

Opettaja on kirjoittanut jokaisen opiskelijan tietokoneelle tekstin aloitusvirkkeen, niin että jokaisella opiskelijalla aloitus on erilainen. Mitä huikeampi tarinan aloitus, sitä paremmin teksti lähtee liikkeelle. Opiskelija menee omalle koneelleen ja jatkaa annetusta aloituksesta hetken, kunnes opettaja sanoo ”Vaihto”. Sen jälkeen jokainen siirtyy naapurin koneelle, lukee siinä olevan tekstin ja jatkaa sujuvasti. Tarina saa olla lennokas, mutta jokaisen tarinan tulisi kuitenkin pysyä loogisena.

Taas muutamien minuuttien kirjoitusrupeaman jälkeen vaihdetaan seuraavalle koneelle. Näin jokainen opiskelija kirjoittaa jokaista tarinaa. Kukaan ei tiedä, minkä palasen kukin kirjoitti.

Koska vaihto vaihdolta uuden tarinan lukemiseen menee aina enemmän aikaa, on opettajan lisättävä vaihtojen välistä aikaa harjoituksen loppua kohti. Jossakin vaiheessa opettaja voi antaa vinkin, että seuraavassa vaihdossa on hyvä alkaa kääntää tarinaa kohti loppua. Viimeisessä vaihdossa opiskelijat saavat ohjeen antaa anonyymisti syntyneelle tarinalle otsake. Lisäksi viimeinen kirjoittaja voi tehdä tarinaan myös oikoluvun.

Parhaat tarinat voidaan lukea ääneen. Useimmiten opiskelijat ovat yllättyneitä, miten paljon tekstiä on syntynyt pienessä ajassa.