Suurin osa eteläkorealaisista elää kaupungeissa, nopean 1970-, 80- ja 90-luvuilla tapahtuneen talouden laajenemisen aiheuttaman maaltamuuton seurauksena. Pääkaupunki Soul on myös maan suurin kaupunki ja taloudellinen keskus. Vuonna 2006 kaupungissa asui 10,3 miljoonaa henkeä, mikä teki siitä yhden maailman väkirikkaimmista kaupungeista. Muita tärkeitä kaupunkeja ovat Busan (3,66 miljoonaa), Incheon (2,63 miljoonaa), Daegu (2,53 miljoonaa), Daejeon (1,46 miljoonaa), Gwangju(1,41 miljoonaa) ja Ulsan (1,10 miljoonaa asukasta).
Maan väestörakennetta on muokannut myös kansainvälinen muuttoliike. Korealaisia on asettunut etenkin Kiinaan, Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja entisen Neuvostoliiton maihin. Kaikkiaan etnisiä korealaisia asuu Etelä- ja Pohjois-Koreassa noin 70 miljoonaa ja niiden ulkopuolella 6–7 miljoonaa, eli kymmenen prosenttia, mikä on suurempi osuus kuin mistään muusta Aasian kansasta.
Vaikka ei-korealaisten määrä maassa on pieni, se on noussut tasaisesti 2000-luvun alussa. Virallisesti huhtikuussa 2005 maassa asui yhteensä 378 000 vierastyöläistä, joista 52,6 prosenttia oli maassa ilman lupaa. Tämä ulkomainen työvoima on pääasiassa kotoisin etelä- ja kaakkoisaasialaisista maista, mutta myös entisen Neuvostoliiton alueelta sekä Nigeriasta on paljon muuttajia. Näiden työntekijöiden lisäksi maassa on noin 11 000 ulkomaista englannin kielen opettajaa ja noin 36 000 Yhdysvaltain armeijan henkilökuntaan kuuluvaa.
