Munuaisten tehtävä on säädellä aineiden erittymistä virtsaan, poistaa kuona-aineita kuten ureaa ja pitää yllä elimistön vesi- ja suolatasapainoa. Maksan ja munuaisten yhteistoiminta pitää elintoimintomme vakaina. Muun muassa lääkkeet ja alkoholi sekä jotkin virukset voivat vaurioittaa niitä vakavasti. Yhdellä munuaisella voi pärjätä, mutta ilman maksaa ei voi elää.

Molemmissa munuaisissa on miljoona mikroskooppisen pientä suodatusyksikköä, nefronia. Vuorokaudessa munuaisten läpi virtaa 1500 litraa verta ja alkuvirtsaa syntyy 160 litraa. Tätä kaikkea ei kuitenkaan tarvitse poistaa elimistöstä munuaisten rakenteen vuoksi. Urea suodatetaan nefroneissa. Jos niiden lävitse kulkevassa veressä on liikaa suoloja tai vettä, palauttavat munuaiset vesi- ja suolapitoisuuden oikealle tasolle.

Munuaiseen tuleva valtimo haarautuu ohuiksi hiussuoniksi, jotka muodostavat hiussuonikeräsen. Sen sisällä verenpaine on niin suuri, että osa verinesteestä läpäisee hiussuonten seinämät. Tämä alkuvirtsa sisältää vettä, suoloja, sokeria ja virtsa-ainetta eli ureaa. Verisolut ja veren proteiinit ovat molekyylikooltaan niin suuria, että terveessä munuaisessa ne eivät läpäise suodatusvaihetta, vaan pysyvät verenkierrossa. Jokaisesta nefronista lähtee mutkitteleva ohut munuaistiehyt, jossa keräsestä suodattunut veriplasma virtaa. Tiehyestä imeytyy hiussuoniin sen ympärillä lähes kaikki vesi, osa suoloista ja sokeri. Aineista noin 99 prosenttia palautuu, joten lähes kaikki käyttökelpoiset aineet otetaan takaisin verenkiertoon. Jäljelle jäänyt virtsa muodostuu suoloista, vedestä sekä ureasta ja jatkaa matkaansa munuaisen keskellä olevaan onteloon eli munuaisaltaaseen. Sieltä matka jatkuu virtsarakkoon pitkin virtsanjohtimia ja poistuu virtsatessa virtsaputkesta.