Suomen kielen erityispiirteitä
Suomen kielen erityispiirteitä
1) Vokaalien runsaus
- a) Valitse jokin sadan kirjaimen pituinen tekstinpätkä. Laske sen jälkeen, kuinka paljon tekstissä on vokaaleja ja konsonantteja.
(vokaaleja: 45 konsonantteja: 55)
Vokaalien runsauden suomen kielessä selittää se, että vokaalit voivat olla joko pitkiä tai lyhyitä. Vokaalin pituus saattaa vaikuttaa ratkaisevasti viestin sisältöön, kuten seuraavassa:
Huomenna tapa(a)n ystäväni.
- b) Keksi lisää sanoja, joiden merkitys muuttuu vokaalin pituuden mukaan.
esim. kavio – kaavio, savi – saavi, kato – kaato
_________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Pitkien ja lyhyiden vokaalien lisäksi suomen kielessä on myös ns. diftongeja ja vokaaliyhtymiä. Näissä tapauksissa sanassa on peräkkäin kaksi eri vokaalia. Sanassa on diftongi silloin, jos vokaalit ovat samassa tavussa ja vokaaliyhtymä, jos kahden vokaalin välissä on tavuviiva.
Esim. diftongi: taulu, koira, keimailla
vokaaliyhtymä: maku : ma-un
- c) Alleviivaa diftongit: laiva keinu soi kääntyi häiriö ympäröidä kaunis keuhko
kiulu toukka käyrä nöyrä sieni tuolla yöllä uin kehkeytyä siistiytyä
Diftongeja on yhteensä 18, vaikka vokaaleja onkin vain 8.
2. Astevaihtelu
Suomen kielessä k:ta, p:tä ja t:tä koskee äännevaihtelu, jota kutsutaan astevaihteluksi, esim.
(V = vahva aste, H = heikko aste)
V H H V V H H V
tatti : tatin keitin : keittimen nappi : napin saapas : saappaan
nukke : nuken liikun : liikkua luku : luvun levätä : lepään
sato : sadon kudin : kutimen lupa : luvan lammas : lampaan
Sanamuodossa on vahva aste silloin, kun siinä on mahdollisimman paljon k:ta, p:tä tai t:tä (esim. pappi, koti). Heikossa asteessa näitä äänteitä on vähemmän tai niitä vastaa jokin toinen äänne (esim. papin, kodin).
Tehtävä: Onko seuraavissa sanamuodoissa vahva vaiko heikko aste? Rastita oikea vaihtoehto. (Vinkki: taivuta sanaa)
VAHVA HEIKKO
varkaalla ___X___ ______
karata ______ ___X___
kukalle ______ __X____
kurkia ___X___ ______
3. Äänteiden lukumäärä
Laske, kuinka monta äännettä suomen kielessä on. Huomaa, että b, c, d, f, g, q, å, x, z ja w eivät ole alun perin suomen kieleen kuuluvia äänteitä, vaan ne ovat tulleet kieleemme lainasanojen myötä.
Äänteitä on: 19. Maailman kielissä äänteitä on keskimäärin 20 – 40 (määrä vaihtelee 11 ja 141 äänteen välillä).
Mitä voit tämän perusteella sanoa suomen kielen äänteiden lukumäärästä? V: Äänteitä on keskimääräistä vähemmän.
4. Vokaalisointu
Vokaalisoinnulla tarkoitetaan sitä, että samassa sanassa ei voi esiintyä etu- (ä, ö ja y) ja takavokaaleja (a, o ja u), esim. löyly ja kauha. Yhdyssanoissa voi esiintyä sekä etu- että takavokaaleja (löylykauha).
5. Sanojen pituus
Suomen kielessä sanat ovat joskus todella pitkiä. Tämä johtuu siitä, että suomen kielessä sanoihin liitetään usein erilaisia johtimia, tunnuksia, taivutuspäätteitä ja liitteitä.
Artturi Kanniston ehdottama, 103-kirjaiminen sana on suomen kielen pisin sana: kumarreksituteskenteleentuvaisehkollaismaisekkuudellisenneskenteluttelemattomammuuksissansakkaankopahan
6. Sanojen taivuttaminen ja johtaminen
Suomen kielessä sanoja taivutetaan, ja sanoista voi johtaa uusia sanoja.
Sanat koostuvat morfeemeista. Morfeemi on pienin rakenneyksikkö, jolla on oma tehtävä tai merkitys. Morfeemeja ovat sanavartaloiden lisäksi johtimet, tunnukset, päätteet ja liitteet.
SANA- JOHDIN SIJA- OMISTUS- LIITE-
VARTALO PÄÄTE LIITE/pers. PARTIKKELI
pääte
kirja sto ssa mme kin = 5 morfeemia
(vrt. esim. engl. in our library too).
Kouvo la an - han = 4 morfeemia
kätke ydy - tte pä = 4 morfeemia
Tehtävä. Laske, kuinka monta morfeemia sanoissa on. Erota ne pystyviivoin.
talo/ssa/nne/kin 4 teke/yty/i/vät 4
laula/isi/tte/pa 4 sano/ne/vat 3
päästä/kse/mme 3 kala/sta/ja/maise/ksi 5
kirja/nen/han 3 tumma/hko/i/lle 4
8. Sanajärjestys
Sanajärjestys on suomen kielessä melko vapaa verrattuna esim. ruotsin kieleen.
Ville osti auton. = Auton Ville osti. = Osti Ville auton. = Osti auton Ville. = Auton osti Ville.
Ville köpte en bil. ≠ En bil köpte Ville. jne.
Suomen kielessä subjekti ja objekti näkyvät sijapäätteestä à sanajärjestys voi vaihdella, mutta lause pysyy ymmärrettävänä.
POIKKEUS: Lausetyyppi Apinat söivät banaanit – Banaanit söivät apinat.
(Lukijan on pääteltävä tietämyksensä avulla, mikä on mahdollista.)
! Poikkeuksen muodostavat uudet lainasanat.