Tiedot antiikin arjen todellisuudesta perustuvat arkeologisiin löytöihin (kaivaukset, haaksirikkoutuneet laivat, keramiikka) ja kirjallisiin lähteisiin. Keramiikka ja keraamiset maljakot ovat osoittautuneet hyvin arvokkaiksi tiedon lähteiksi. Niissä näkyy elämän koko kirjo: lapsuus, orjat, maanviljely, hautajaiset, juhlat ja musiikki.

Ateenan Kerameikos -kaupunginosa, jonne antiikin savenvalajat olivat keskittyneet.
Lähde: Wikimedia Commons (DerHexer, CC BY-SA 3.0)

 

Kirjalliset lähteet (tragedia, komedia ja runous, jopa hautamuistomerkit – vaikka eivät varsinaisesti kirjallisia lähteitä olekaan) valottavat elämää omalla tavallaan. Pindaros (500–400) runoili Olympian kisojen voittajista ja Sapfo (600–500) rakkaudesta. Viinin jumalan Dionysoksen kunniaksi järjestetyissä juhlissa laulettiin ja tanssittiin. Näistä lauluista ja tansseista kehittyi 500-luvulta alkaen teatterin (kreikan theatron = katsomo) maailma, kun Dionysia-juhliin lisättiin näytelmäkirjoituskilpailut. Lauluihin yhdistettiin tragedia- ja komediakirjailjoiden tekstejä ja kuoron oheen lisättiin aluksi yksi ja myöhemmin useampi näyttelijä.