1600-luvun lopulla koittivat vaikeat ajat. Vuosina 1695-1697 ilmasto kylmeni. Talvi jatkui pitkälle kevääseen ja alkoi taas aikaisin syksyllä. Sato tuhoutui lähes kokonaan, koska oli kylmä. Lisäksi olivat suuret kevättulvat, jotka tekivät kylvön mahdottomaksi monin paikoin. Monet tilat jäivät täysin ilman satoa. Vuosia kutsutaan suuret nälkävuodet tai suuret kuolonvuodet. Ihmiset oppivat tekemään monenlaista hätäruokaa, esimerkiksi pettuleipä.
Monet joutuivat lähtemään kodeistaan kerjäläisiksi kiertämään maata, jotta he saisivat edes vähän ruokaa. Kulkutaudit, kuten lavantauti ja rutto, levisivät nälkiintyneiden ja heikkojen ihmisten keskuudessa. Monet kerjäläiseksi lähteneet menehtyivät ja monin paikoin jouduttiin hautamaan ihmisiä tievarsille suuriin joukkohautoihin. Kahden vuoden aikana jopa kolmasosa Suomen väestöstä kuoli nälkään, huonon ravinnon aiheuttamiin sairauksiin ja kylmyyteen.