Ruotsin pääarmeija oli kaukana Euroopassa ja valtakunnan itärajan puolustamista ei pidetty tärkeänä. Kuningas Kaarle XII oli päättänyt lyödä Venäjän toisaalla. Suomen alueella ei ollut puolustuskykyistä armeijaa ja suuri osa miehistä oli kaukana kotoa. Aatelisto ja papisto olivat paenneet meren yli Ruotsiin.
Vuosia 1713-1721 kutsutaan Suomessa isonvihan ajaksi. Isonvihan aikana Suomi oli Venäjän valloittama, oma valtaisten ja raakojen venäläisten ratsujoukkojen eli kasakoiden armoilla. He surmasivat ja ryöstivät kaiken, mitä he halusivat. Uhka kohdistui naisiin ja lapsiin, koska miehet olivat muualla sotimassa. Kasakoiden hyökkäyksiä paettiin salaisiin piilopaikkoihin eli piilopirtteihin esimerkiksi kaukaisiin metsämökkeihin, luoliin ja saariin. Samalla Suomessa oli levinnyt rutto.