Katselen 8. kerran diojen lopussa olevia 5. ja 8. luokan äidinkielen kirjojen tekstikatkelmia. Pohdin, mikä kielen rakenteiden opettamisessa on säilynyt tai muuttunut omiin kouluaikoihini verrattuna. 

Viidennen luokan oppikirjan aukeama on sellainen, jonka voisin kuvitella omien vanhojen koulukirjojeni aukeamaksi. Toki kappaleeseen liittyi muistaakseni aina jokin 2-3 sivun teksti, joka oli osa kirjan kokonaisuutta samoine hahmoineen. Tässä aukeamassa opetellaan predikaattia ja subjektia. Aukeama on tehty mielestäni melko yksinkertaiseksi: Pienen intron jälkeen vastataan kysymyksiin "Mikä on predikaatti?" ja "Mihin predikaattia käytetään?", minkä jälkeen esitetään samat kysymykset koskien subjektia. Aukeama loppuu tehtäväosioon, jossa on kolme perinteistä kieliopin tankkaamista, ja yksi soveltava tehtävä (joka omina kouluaikoinani olisi todennäköisimmin skipattu).

Kasiluokan kirjassa lähdetään mielenkiintoisella tavalla perehtymään lauseenjäsennyksiin. Aihe integroituu hieman biologiaan, kun solun rakennetta verrataan lauserakenteeseen. Kappaleessa on tutkija-teema, jossa oppilasta kehotetaan astumaan tutkijan saappaisiin, ja ottamaan selvää, mistä lauseenjäsenistä lause koostuu. Tämä vaikuttaa hyvältä tavalta aktivoida kiinnostumaan lauseen rakenteesta ja tekemään muistijälkiä. En muista omilta kouluajoiltani samantyylisiä kappaleita, muuten kuin biologian tunneilta, jolloin kyllä tutkivaa oppimista joskus hyödynnettiin.

Oopikirjadiojen perässä on neljä esimerkkitekstiä (Lego-mainos, Kuuba-mainos, Liksomin teksti ja Itkosen runo.) Miten niitä voisi opetuksessa tarkastella kielitietoisuuden näkökulmasta?

Aluksi voidaan tarkastella, mistä tekstilajista puhutaan, ja mihin tarkoitukseen teksti on tehty. Esimerkiksi Kuuba-mainoksessa positiivisen vaikutelman tekeminen on seikka, joka vaikuttaa tekstin ominaisuuksiin. Sanavalinnat on tehty miellyttämään lukijan silmää ja saa tämän haaveilemaan matkasta Karibialle. Legomainoksesta paistaa, että kohderyhmä on otettu huomioon sanavalinnoissa.

Itkosen runossa voidaan vaikkapa etsiä runon tunnusmerkkejä ja huomata, että riimipareja esiintyy sekä peräkkäisissä riveissä että kappaleissa. Voidaan pohtia, millaiseen runojen alalajiin kyseinen teksti kuuluu. Liksomin tekstiin sopii pohdiskelu siitä, mikä on tarinan merkitys, mihin aikakauteen se voisi sijoittua ja millainen tunnelma tekstissä on.