Oppimisvaikeuksiin liittyy usein muistin vaikeuksia, mutta muistipulmia voi esiintyä myös itsekseen. Osa niistä voi johtua yksinkertaisesti siitä, ettei sopivia muististrategioita ole vain opittu. Opiskelijoiden muistamista voidaan tukea monin tavoin opetustilanteissa. Muistamisen tukeminen liittyy läheisesti opiskelijan omien aikaisempien näkemysten ja kokemusten hyödyntämiseen oppimisessa. Muistaminen helpottuu, jos tiedosta pystyy tekemään merkityksellistä opiskelijalle.

Asian sisäistämistä tukee sen ulkoistaminen: voi ohjata opiskelijat opettamaan oppimansa toisilleen tai mielikuvitusyleisölle, pitämään mielessään puhe opiskeltavana olevasta asiasta, kuvittamaan lukemaansa tai kuulemaansa humoristisin tikku-ukoin tai vaikka rakentamaan opittavasta asiasta räp-biisi. Luovuutta peliin!

Opettaja ei oman alansa asiantuntijana useinkaan huomaa, mikä on vaikeaa opiskelijalle ja mikä tuntuu abstraktilta ja hankalasti muistettavalta. Otetaan esimerkki matematiikasta: kumpi tulikaan jakolaskuissa viivan alle, osoittaja vai nimittäjä? ”Otsa osoittaja, nenä nimittäjä – viiva väliin!” Siitä sen muistaa.

Hassuilla mielikuvilla voi tukea asioiden mieleen jäämistä, ja muistin toimintaa voi tukea linkittämällä asioita toisiinsa. Assosiaatioiden luominen asioiden välille ja asiasta toiseen käy joiltakin luonnostaan, joitakin pitää ohjata. Tässä toimii perussääntö: mitä oudompi linkki, sitä syvempi muistijälki. Muistan ajan, kun opiskelin työn ohessa erityisopettajaksi. Pänttäsin iltaisin keittiön pöydän äärellä tenttiin uusia käsitteitä, neljävuotias tytär leikki jaloissani. Termi obsessiivis-kompulsiivinen tuntui haasteelliselta, joten lausuin sen ääneen useita kertoja. Pöydän alta kuului tyttäreni ääni: ”Ai opossumin kompastumishäiriö!” Siksi en unohda tuota termiä ikinä.

Kun olin lukiossa, fysiikan kirjan marginaaliin oli kirjoitettu: ”Entropian ja pyyn suhde on vakio. Kaikkihan tietävät, että pyy pienenee maailmanlopun edellä.” Se onkin ainoa mitä muistan lukion fysiikasta: entropia eli epäjärjestys maailmankaikkeudessa kasvaa koko ajan.

Opiskelijani eivät meinanneet millään oppia muistamaan sanaluokkien nimiä, mutta muutama muistisääntö auttoi:

”Ahne sika varastaa.”
Ahne = adjektiivi,
Sika = substantiivi,
Varastaa = verbi

Narratiivisuus, tarinat ja metaforat konkretisoivat ja värittävät oppimista. Ne auttavat ankkuroimaan uutta tietoa kokemukseen, elämykseen tai muistin tukirakennelmaan varsinkin silloin, kun oppiminen on syystä tai toisesta hankaloitunut.