3. Lue teksti: Kalan rakenne ja lisääntyminen

Evien avulla kala ui ja pysyy tasapainossa. Kala säätelee uintisyvyyttään uimarakon avulla. Kun kala ui pinnalla, rakko täyttyy kaasulla. Kun kalaa ui syvemmälle, kaasun määrä uimarakossa vähenee.
Kalan kyljessä on pienistä rei'istä muodostuva viiva. Se on kylkiviiva-aisti. Sen avulla kala aistii veden värähtelyjä. Näin kala aistii vaarat ja toiset kalat pimeässäkin vedessä.
Kalat ovat vaihtolämpöisiä. Se tarkoittaa, että niiden ruumiinlämpö on aina sama kuin veden lämpötila.
Kalat lisääntyvät kutemalla. Naaraskala laskee veteen mätiä eli munasoluja. Koraskala laskee niiden päälle maitia eli siittiöitä. Koska munasolut ja siittiöt yhtyvät vedessä sanotaan, että kaloilla on ulkoinen hedelmöitys.
Vaelluskalat
Yleensä kalat elävät koko elämänsä siellä, mihin syntyvät. Vaelluskalat vaeltavat kauas syntymäpaikaltaan
Lohi syntyy joessa. Siellä se elää ensimmäiset vuodet. Muutaman vuoden kuluttua se ui merelle ja kasvaa siellä isoksi. Sitten se palaa kutemaan (=lisääntymään) samaan jokeen, missä se on syntynyt. Lohi tuntee oman kotijokensa hajun
perusteella.
Aikuinen ankerias elää järvessä tai joessa. Se lähtee kutemaan Atlantille, Sargassomerelle. Siellä syntyvät poikaset ajelehtivat Golfvirran mukana Eurooppaan ja kasvavat siellä aikuiseksi. Sitten on niiden vuoro lähteä kutemaan Sargassomerelle.
Ekologinen lokero
Järvessä voi elää useita erilaisia kalalajeja, koska jokaisella lajilla on oma ekologinen lokero eli "paikka luonnossa". Se tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että jokainen kalalaji elää hieman eri osissa järveä ja syö vähän eri ravintoa. Tämä vähentää lajien välistä kilpailua. Kahdella lajilla ei voi olla täysin samalaista ekologista lokeroa, koska muuten toinen syrjäyttäisi toisen kilpailussa.
Kuva: GeSHaFish CC by 3.0