Kappale 1

• Ympäristöekologia on ekologian osa-alue, joka tutkii ihmisen vaikutuksia ympäristöön.
• Se perustuu ekologiseen tietoon ja tutkimukseen.
• Luonnonsuojeluun kuuluu luonnon, luonnonvarojen ja elinympäristöjen suojelu ja hoito.
• Luonnonsuojelu on laajentunut ympäristönsuojeluksi, johon kuuluu lisäksi huolehtiminen luonnon monimuotoisuudesta, maapallon kantokyvystä sekä luonnon- ja energiavarojen riittävyydestä.
• Ympäristönsuojelu etsii ratkaisuja ympäristöongelmiin sekä pyrkii ehkäisemään ja vähentämään niitä.
• Ympäristönsuojelun tavoitteita ovat ekologisesti kestävä kehitys sekä hyvä, elinkelpoinen ja viihtyisä ympäristö.

Kappale 2 (tästä vain alla oleva)

• Bioindikaattori on eliö, jonka avulla selvitetään ympäristön tilaa, laatua ja muutoksia. Bioindikaattorilajin ekologia täytyy tuntea hyvin.

Kappale 3

• Kaupunkiekologia on ympäristöekologian osa-alue, joka tutkii kaupunkiympäristöä sekä kaupunkiekosysteemin toimintaa ja ekologiaa.
• Kaupunki on toimiva ekosysteemi, mutta sen abioottiset tekijät (lämpötila, kosteus, tuulisuus, valoisuus) poikkeavat ympäröivästä luonnosta. Ravinteiden kierto on häiriintynyt.
• Kaupunkien viheralueet ovat pirstoutuneet. Niitä yhdistämään tarvitaan ekologisia käytäviä.
• Kaupungissa on runsaasti eliöitä häiritseviä tekijöitä, kuten melua, valoa ja saasteita, mutta myös tekijöitä, jotka helpottavat eliöiden elämää
• Kaupunkikasvien selviytymistä edesauttavat runsas siementuotto ja laaja sietoalue. Myös kaupunkieläimiltä vaaditaan sopeutumiskykyä.

Kappale 4

• Biodiversiteettiä eli monimuotoisuutta voidaan tarkastella kolmella tasolla.
• Lajimonimuotoisuus on biodiversiteetin eli monimuotoisuuden yksi tarkastelutaso, jolla tarkoitetaan lajien ja eri eliöryhmien runsautta tietyllä alueella.
• Lajinsisäisellä monimuotoisuudella tarkoitetaan perinnöllistä muuntelua lajin sisällä.
• Ekosysteemien monimuotoisuudella tarkoitetaan erilaisten ekosysteemien runsautta.
• Biodiversiteettiin vaikuttavat esimerkiksi leveysaste (lähellä päiväntasaajaa suurempaa), etäisyys merenpinnan tasosta, alueen pinta-ala ja olosuhteiden pysyvyys.
• Biodiversiteetin kehitystä voidaan tutkia biodiversiteetti-indikaattorien avulla.Lajimonimuotoisuutta arvioidaan määrittämällä alueen lajimäärä.
• Lajinsisäistä monimuotoisuutta tutkitaan dna-analyysien avulla.Ihmisen toiminta on aiheuttanut nykyisin meneillään olevan sukupuuttoaallon.

• Kappale5

• Uhanalaiset lajit luokitellaan äärimmäisen uhanalaisiin, erittäin uhanalaisiin ja vaarantuneisiin lajeihin. Laji on elinvoimainen, jos sen kanta on vakaa.
• Ihmisen toiminta vähentää monimuotoisuutta monella tavalla.
• Elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen vähentää luonnon monimuotoisuutta.
• Vieras- ja tulokaslajit voivat vaikuttaa haitallisesti alkuperäiseen lajistoon.
• Ympäristön pilaantuminen, esimerkiksi ympäristömyrkyt ja rehevöityminen, uhkaa monia eliöitä.
• Metsästys ja keräily vaarantavat monien lajien elinmahdollisuudet.
• Ilmastonmuutos uhkaa välillisesti monia eliölajeja.
• Lajit, joilla on kapea sietoalue tai suppea ekolokero, ovat vaarassa hävitä.

Kappale 6

• Luonnonsuojelua voidaan perustella taloudellisilla, ekologisilla ja eettisillä syillä.
• Luonto tarjoaa ihmiselle ekosysteemipalveluita, jotka voivat olla aineellisia tai aineettomia.
• Avainlajien suojelu on koko ekosysteemin suojelun kannalta tärkeää. Sateenvarjolajia suojelemalla suojellaan myös muita lajeja. Lippulaivalajit ovat tunteisiin vetoavia symboleita. Valtioilla voi olla myös omia vastuulajeja EU:n alueella.
• Suotuisan suojelun taso täyttyy, kun lajin kanta säilyy vakaana ja elinvoimaisena sen luontaisessa elinympäristössä.
• Lajimonimuotoisuutta voidaan suojella eläintarhojen, kasvitieteellisten puutarhojen ja rauhoitusten avulla.
• Lajinsisäistä monimuotoisuutta suojellaan geenipankkien avulla sekä pitämällä lajien kannat riittävän suurina.
• Ekosysteemien monimuotoisuutta suojellaan suojelualueiden avulla. Suojelualueen perustamisessa on huomioitava esimerkiksi sen koko ja muoto.

Kappale 7

• Suurekosysteemit eli biomit sijoittuvat kooltaan ekosysteemin ja biosfäärin väliin. Biomin alueella ilmasto, kasvillisuus ja eliöistö ovat samankaltaisia.
• Biodiversiteetti vaihtelee maapallon eri osissa. Monimuotoisuuskeskuksissa biodiversiteetti on poikkeuksellinen korkea ja sitä uhkaa ihmisen toiminta.
• Maapallon uhanalaisia ekosysteemejä ovat esimerkiksi sademetsät, tropiikin ja subtropiikin kosteikot, koralliriutat ja valtameret.
• Suomen uhanalaisia ekosysteemejä ja luontotyyppejä ovat esimerkiksi monet suotyypit, lehdot sekä aarniometsät.

 Avainsanoja: monimuotoisuuskeskus eli hot spot, vieraslaji, tulokaslaji, sateenvarjolaji, bioindikaattorilaji, abioootiset ja bioottiset tekijät, sietoalue, ekologinen lokero, avainlaji, ekologinen käytävä, ruderaatti, saariefekti, biomi, biosfääri, endeeminen laji, lippulaivalaji, vastuulaji ja geenipooli.