Merikotka on valtavan iso petolintu. Merikotka on vaikuttava näky liidellessään taivaalla. Sen siivet ovat vähän alta kahdesta metristä lähes kahteen ja puoleen metriin leveät. Pitkät harittavat käsisulat erottuvat selvästi lennossa. Merikotkan pyrstö on lyhyt ja kiilamainen. Aikuisen merikotkan tunnistaa valkoisesta pyrstöstä (englanninkielinen nimi on White-tailed Eagle). Lennossa merikotkan tuntee mattomaisista siivistään ja isosta koosta. Pedon raatelunokka ja koukkukynnet ovat suuret.

Merikotkan runsastuminen viimeisten vuosikymmenten aikana on yksi luonnonsuojelun suurista saavutuksista. Ympäristömyrkkyjen ja vainon takia merikotka oli kuolla sukupuuttoon maastamme. Tämän jälkeen myrkkyjen käyttö kiellettiin ja vaino lopetettiin. Vapaaehtoiset veivät kotkille talvisin ruuaksi myrkyistä vapaata sianlihaa. Vähitellen merikotka alkoi yleistyä ja nykyisin se pesii monin paikoin rannikolla ja jopa sisämaassakin.

Jos talvi on leuto, vain osa merikotkista muuttaa. Nekin jäävät talvehtimaan eteläiselle Itämerelle.

Merikotka on lihansyöjä. Se saalistaa itse kaloja, lintuja ja pikkunisäkkäitä, mutta syö mielellään myös raatoja.

Merikotka on elävä esimerkki sinnikkään suojelutyön merkityksestä uhanalaisille lajeille. 1970-luvun alussa merikotkapareja oli Suomessa vain 35. Nämäkin parit kärsivät ympäristömyrkyistä, ja siksi lisääntymiskyky oli vaarantunut. Munien kuoret olivat myös hyvin ohuita.

Vuodesta 1973 vuoteen 2000 luonnonsuojelijat ruokkivat talvisin merikotkia lihalla. Kun linnut söivät puhdasta lihaa ympäristömyrkkyjä sisältävien kalojen ja vesilintujen sijaan, ne alkoivat vahvistua ja lisääntymiskyky parani. Poikastuotto oli 1970-luvulla vain muutamia yksilöitä, 1980-luvulla jo 20–30 poikasta ja 1990-luvulla poikasmäärä nousi 50:stä 150:een. Pari viimeistä vuotta ovat olleet huippuvuosia, lähes 350 poikasta. Tietenkin myös DDT:n kaltaisten ympäristömyrkkyjen käyttö on ollut pitkään kiellettyä.

Merikotka on edelleen rauhoitettu laji Suomessa. Sen pesää ei pesintäaikaan saa lähestyä, sen pesäpuuta ei saa vahingoittaa ja sen tappamisesta on määritetty vahingonkorvaushinta 7 432 euroa.

Lisätietoa WWF:n sivuilla