Observoinnit

 

3.10.2018

 

Menin opiskelijaystävieni kanssa seuraamaan 2C kuvaamataidon tuntia. Minulla oli etukäteen hieman sellainen kutina, että tunti saattaisi olla aika riehakas. Mutta vastoin odotuksiani tunti oli rauhallinen, uskomatonta.

 

Tunnin piti opeharjoittelija ja täytyy sanoa että suoritus oli todella vakuuttava. Hän antoi hyvin selkeän tehtävänannon rauhallisesti puhua. Hän aloitti tunnin kertomalla jännittävän tarinan jonka pohjalta tuli piirtää aarrekartta.

 

Kun opeharjoittelija kyseli kysymyksiä, melkein jokainen lapsi viittasi innokkaasti. Opettaja oli saanut kipinän oppilaisiin, jes!

 

Kuulosuojainten käyttö luokassa oli hieno huomio. Eli oppilaat jotka halusivat syystä tai toisesta keskittyä ilman hälinää, saivat laittaa peltorit korviinsa.

 

Pidin erityisesti siittä kun opeharjoittelija ohjeisti lapsia pienissä ryhmissä ja oli heidän tasollaan maassa ohjeistaessaan.

 

Tunnelma pysyi rauhallisena melkein koko lopputunnin. Upeaa! Keskittyneisyys oli huipussaan. Aihe oli hyvin mielekäs.

 

Opettaja käytti Smart-taulua apuna ja siellä oli sopivasti ohjeita ja muutamat sanat olivat tavuviivoilla kirjoitettuna.

 

Lisäksi lapset käyttivät iPadeja. Ja lasten spontaanisti lauleskellessa opettaja kysyi haluatteko kuunnella musiikkia Youtubesta, lapset olivat riemuissaan! Tehostetun tuen piirissä oleva poikakin intoutui musiikin tahdissa, mukavaa.

 

Summarummarum: Lapset keskittyvät kun on mieleinen aihe. Musiikki auttaa rentoutumaan tai innostumaan.

 

20.11.2018

Lasten oikeuksien päivä

Lapset ohjattiin jumppasaliin kuuntelemaan lasten oikeuksien päivä juhlaa. Jonoon meno sujui hienosti. Opettajalla on käsimerkki hiljaisuuden merkiksi. Lapset näyttivät samaa merkkiä hiljentääkseen toisensa. Juhla oli hieno, lapset olivat itse askarrelleet ”tauluja” joissa luki mitä oikeuksia lapsilla on. Juhlassa oli myös yhteislaulua.

Kun palattiin tunnille, lapset tekivät matikan tehtäviään loppuun.

 

Opettaja jutteli kahden lasten kanssa luokan ulkopuolella kun heillä oli ollut erimielisyyksiä. Opettajalla oli hyvä ote, hän selitti tilannetta hyvin läpi ja kyseli lapsen omaa näkemystä tapahtuneesta. Hän oli reilu kumpaakin kohtaan. Äänen sävy oli ymmärtävä ja rauhallinen. Lapset näyttivät siltä että kumpikin tulivat kuulluksi omalta taholtaa. Asiaan saatiin ratkaisu. Opettaja ehdotti ratkaisuja ja katsoi asioita myös pidemmälle kuin vain tähän hetkeen. Hienoa! Oli opettavainen tapaus.

 

Puolikas ryhmä teki käsitöinään vohvelikankaaseen ”Yölliset ihmeet” -taulua. Lapset tekivät innoissaan työtään. Ne jotka olivat valmiita, tekivät matikan tehtäviä. Koulupsykologi kävi tervehtimässä luokassa, hänellä on Norssilla tuhat oppilasta hoidettavanaan, huh, iso määrä. Hän toimii ainoana psykologina. Yksi oppilas pääsi heti juttutuokiolle.

 

Käsityöntuntia piti opeharjoittelija. Hän oli kolmannen vuoden opiskelija ja hänen otteensa oli rauhallinen ja selkeä. Ohjasi mukavasti. Ohjeet älytaululla olisi saanut olla yksinkertaisempi tai osissa. Hän kertasi työn ohjeet kertaalleen että mitä oltiin tehty ja kertoi huomisen tulevasta tunnista.

 

21.11.18

Jatkoimme saman opeharjoittelija Jutan pitämää tuntia. Tunnelma luokassa pysyi rauhallisena. Parasta oli kun opeharjoittelija Jutta aloitti aamun kyselemällä miten lasten aamu oli sujunut. Lapset saivat vastata peukulla. Jutta kehollistaa hyvin kun neuvoo ohjeita. Itsearviointi tehtiin ensiksi paperille. Sitten lapset saivat ottaa pädit ja parin kanssa ottaa videoklipin, jossa he kertoivat mitä olivat tehneet ja mikä oli parasta tai missä voisi olla vielä parantamisen varaa. Sitten lapset omilla tunnuksillaan lähettivät klipin Google Driveen. Me saimme auttaa heitä, sillä sisäänkirjautumisessa tunnuksilla oli hankaluutta.

Luokassa pyörähti KV-vieraita Saksasta kiertelemässä ja kyselemässä englanniksi.

 

 

Jatkoimme neljänteen observointituntiin joka oli musiikin tunti 3C-luokalla. He olivat omassa luokassaan ja heillä oli nokkahuilun soittoa. Oppilaita on kaksikymmentä yhteensä.

 

Tunti alkoi kuulutuksilla. SItten opeharjoittelija aloitti kertaamalla säännöt. Hän kyseli lapsilta että tiesivätkö he että jos joku alkaa ilman lupaa soittaa huilua niin mitä tapahtuu? Lapset tiesivät hyvin että jos kolmesti jää kiinni ilman lupaa soitosta, joutuu jäämään koulun jälkeen harjoittelemaan. Täytyy sanoa että tämä ukaasi piti kutinsa, sillä kukaan ei pelleillyt ja lapset odottivat soittovuoroaan maltillisesti.

 

He olivat edellisellä kerralla tehneet Sibelius 7 notaatio-ohjelmalla omia sävellyksiään, käyttäen apunaan neljää nuottia ja eri aika-arvoja. He saivat vuorollaan ryhmänä soittaa omat sävellyksensä.

 

Ennen esitystä he jalkautuivat omaan sävellysporukkaansa ja ”kuivaharjoittelivat” eli eivät puhaltaneet, vai sormet liikkuivat.

 

Huomio opeharjoittelijasta: En ymmärtänyt että miksi soiton aloituksessa hänen täytyi laskea ”ÄN-YY-TEE-NYT SOITA”… Olisi ollut selkeämpi jos hän olisi laskenut tahteja ja pitänyt peruspulssia koko soiton ajan. Nyt soitto meni erillisiä ääniä puhaltaen vaan läpi vailla mitään rytmiä.

 

Plussaa että vaikka oppilailla oli hankaluuksia niin opettaja kannusti reilusti.

 

Lapset olivat innokkaita. Ja intoa puhkuen lopputunnista, kun he saivat hakea pädi-kärrystä iPadit ja alkaa tekemään Garage-band ohjelmalla musiikkia. Opettaja neuvoi selkeästi älytaululta käsin ohjelman käytöstä. Lapset intoutuivat musamaailmaan täysin. Me harjoittelijatkin saimme kokeilla ja olimme yhtä innoissamme.